Emilia Karjula: Subjuntiivinen tila kirjoittamisessa

Teoria luovan kirjoittamistilan subjunktiivisesta luonteesta on osa Emilia Karjulan väitöstä, “Sommitellut muusat. Rituaali ja leikki luovan kirjoittamisen prosesseissa ja kirjoittajaryhmän toimissa” ( 28.11. klo 12. )

Linkki väitöstilaisuuteen:
https://r.jyu.fi/dissertation-karjula-281120

Teoria luovan kirjoittamisen subjunktiivisesta luonteesta on osa Emilia Karjulan väitöstä. Mutta mitä tarkoittaa subjuktiivisuus tuossa rituaalin ja leikin omaisissa kirjoittamistapahtumissa? Karjula käsittelee aihetta artikkelissaan (2015) täällä
Scriptum vol 2

Rituaali liittyy asioihin, joita kirjoittajat tekevät päästäkseen kirjoittamaan. Subjunktiivisella tilalla Karjula tarkoittaa tavallisen arkielämän ulkopuolista tilaa, jossa luovuus vapautuu. Subjunktiivisen tilan saavuttamisen rituaalit löytyvät myös kirjoittajaryhmästä, kun osallistujat hyväksyvät arkimaailmasta poikkeavat säännöt: täällä epätavalliset asiat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä.

Sari Mäki-Penttilä: Metsänpohjan kautta kohtasin ulkoilmakirjoittajat.

Camille Manfredi, Nature and Space in Contemporary Scottish Writing and Art. (2019)

Camille Manfredi kirjoittaa ulkoilmakirjoittajien ja vaeltavien taiteilijoiden kautta esiin toisenlaista Skotlannin karttaa. Poeettisen maantieteen karttaa, joka pohjautuu erilaisiin taiteilijoiden paikantumisiin ulkoluonnossa. Maantiedettä lähestytään kognitiivisina rakenteina, jotka voivat olla sanallisia tai sanattomia.

Polkuolento (Robert Macfarlane) vaeltaa ja kokee yhteyttä kauas menneisyyteen polkujen muistilinjojen kautta.

Poeettinen kalastaja (Andrew Greig) istuu rannalla ja kalastaa sekä runoja että kaloja.

Mentaalinen maantieteilijä (Linda Cracknell) keikkuu ponin selässä kirjoittaen.

Andy Goldsworthy nostaa luonnonkiviä päällekkäin korjatakseen Skotlannin maaseudun lammastarhoja. Kiveä nostaessaan hän yhdistyy menneisyyteen, toiseen aikaan tässä ajassa ja tässä hetkessä. Hän on agrikulttuurin monumentin äärellä.

Manfredin tutkimia taiteilijoita yhdistää myös heidän teostensa ympäristöystävällisyys ja -vastuullisuus. Teokset eivät niinkään ilmennä ihmiskeskeistä läsnäoloa, vaan lä-hinnä ymmärrystä siitä, että ihminen on osa luonnonhis-toriaa ja että ympäristö on prosessi eikä muuttumaton tila.

Sari Mäki-Penttilän katsaus kokonaisuudessaan löytyy täältä

SCRIPTUM 2/2020 Creative Writing Research Journal

Katri Talaskivi: Ylirajaisuuden ulottuvuuksia Tanya Tynjälän ja Lee David Rodgersin kirjailijantyössä

Kirjailijoihin, joiden työskentelyyn liittyy kieli- tai valtionrajojen ylityksiä, on kutsuttu ylirajaisiksi. Katri Talaskivi käsittelee artikkelissaan kuulumista kirjailijoilla, jotka ovat muuttaneet Suomeen mutta julkaisevat muualla. Talaskivi pohtii ylirajaisuus -käsitteen mahdollisuuksia uudenlaisen kirjailijoiden työn kuvaamisessa.

Toinen kirjailijoista on Perun Callaossa syntynyt, Suomeen lähes kaksikymmentä vuotta sitten asettunut scifi- ja nuortenkirjailija Tanya Tynjälä, joka kirjoittaa espanjaksi. Hänen kuulumisensa kohde on maantieteellisistä rajoista riippumaton, virtuaalinen scifi-fandom.

Toinen on Englannin Manchesterista Inariin päätynyt lastenkirjailija ja kuvittaja Lee David Rodgers, joka on julkaissut kuusi kaksikielistä kuvakirjaa. Hänellä lähin kuulumisen kohde on rajattu inarinsaamelainen yhteisö.

Tynjälän ja Rodgersin haastatteluissa tulevat esille ne syyt, joiden vuoksi he ovat päätyneet tekemään kirjailijan työtä. Molempien työskentely ja kuulumisen kohteet ovat ylirajaisia mutta heidän työskentelytapojensa keskinäinen erilaisuus saa pohtimaan, onko ylirajaisuuden käsite riittävän tarkka.

Katri Talaskiven artikkeli löytyy täältä:

Scriptum : Creative Writing Research Journal 2020/2

Kirjoittamisen rituaali ja leikki (väitös 28.11)

Emilia Karjulan väitöstutkimus syventyy kirjoittamisen prosessiin rituaalin ja leikin käsitteiden näkökulmasta.

Tutkimus yhdistää kokeilevaa etnografiaa ja luovan kirjoittamisen tutkimusta. Se on folkloristitaustaisen kirjoittajan ja kirjoittamisen ohjaajan väitöskirja Jyväskylän yliopistolle.

Sommitellut muusat keskittyy luovan kirjoittamisen prosesseihin. Se tarkastelee kirjoittajaryhmän toimintaa rituaalin ja leikin käsitteiden avulla. Tutkimus pohjautuu kirjoittajaryhmässä toteutettuun kenttätyöhön ja tekijän kaunokirjalliseen työskentelyyn, jonka komea huipennus oli monitaiteinen Museion Tarot -hanke yhdessä kuvataiteilija Eero Merimaan kanssa.

Konkreettiset kirjoittamistilanteet ja niissä tapahtuvat liikahdukset ovat väitöskirjan polttopisteessä. Luova kirjoittaminen ja etnografinen tutkimus kohtaavat haastatteluista ja harjoituksista nousevan aineiston analyysissa. Työ pyrkii tuottamaan kirjoittamisen tutkimukselle uusia metodologisia suuntia.

Luova kirjoittaminen näyttäytyy monisäikeisenä tapahtumakulkuna. Siihen osallistuvat kirjoittajien ja heidän välisten yhteyksiensä lisäksi materiaaliset ympäristöt ja välineet, tilat ja esineet.

Tutkimus sisältää myös ohjeita kirjoittamisrituaalien toimittamiseen. Sommitellut muusat on kaikkineen antoisaa luettavaa kelle hyvänsä kirjoittamista oppivalle ja opettavalle.

Emilia Karjula on kirjoittaja, kirjoittamisen tutkija ja ohjaaja

Filosofian maisteri Emilia Karjulan kirjoittamisen väitöskirjan ”Sommitellut muusat. Rituaali ja leikki luovan kirjoittamisen prosesseissa ja kirjoittajaryhmän toimissa” tarkastustilaisuus pidetään 28. marraskuuta kello 12 alkaen. Vastaväittäjinä toimivat esitystaiteilija, taiteen tohtori Pilvi Porkola (Taideyliopisto) sekä vieraileva tutkija, FT Johanna Pentikäinen (Columbia University). Kustoksena toimii yliopistonlehtori, dosentti Risto Niemi-Pynttäri (Jyväskylän yliopisto).

Linkki väitöstilaisuuteen:

https://r.jyu.fi/dissertation-karjula-281120

Sommitellut muusat -teoksen julkaisija ntamo

https://www.ntamo.net/product/948/emilia-karjula-sommitellut-muusat-2020

Johanna Kulmala: Family Letters from 20th-century Czechoslovakia

This letter collection is a story about a woman called Mařenka. She has not written any of these letters herself but she and her family have been their recipients. Johanna Kulmala has studied how the classic narrative model, created by Labov and Waletzky as early as in the 1960s, functions when searching for narrations and parts of narration in this correspondence.

The correspondence which Kulmana has studied for her dissertation begins from the late years of Austro-Hungarian double monarch, it leads its readers through the First and the Second World War and the inter-war years, the First Czechoslovakian Republic. It ends to the Cold War.

Scriptum 2/2020 has published the lectio praecursoria of Johanna Kulmala’s dissertation, when she presents how the famous Labov’s model functions in these letters.

Johanna Kulmala: A Narrative model of Family Letters from the 20th-century Czechoslovakia

Johanna Kulmala: “The letter is only a poor expression of what the heart over-flows: Family Letters from the 20th-century Czechoslovakia” , dissertation in University of Jyväskylä, 2020.

Satu Erra: Minä kirjoittajana, lukio ympäristönä

Kirjoittamista ei voi erottaa ympäristöstään. Satu Erran väitöstutkimus Minä kirjoittajana – lukio ympäristönä, näkökulmia kirjoittamisen opetukseen (2020) selvittää, millaisessa kirjoittamisen kontekstissa lukiolaiset toimivat opiskellessaan äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Ympäristöä lähestytään kahdesta näkökulmasta. Institutionaalista ympäristöä edustavat opetussuunnitelmat sekä ylioppilaskokeen määräykset. Opiskelijoiden näkökulma tulee ilmi kirjoittamista pohtivissa teksteissä, jotka on tuotettu tätä tutkimusta varten. Kahdessa osatutkimuksessa tarkastellaan kirjoittamisen diskursseja näissä aineistoissa. Yhdessä osatutkimuksessa analysoidaan kirjoittamisen tarjoumia ja yhdessä sitä, miten reflektio näkyy kirjoitelmissa.

Laadullinen analyysi keskittyy diskursseihin, tekstien sisältöön sekä kielellisiin valintoihin. Tutkimuksen perusteella kirjoittamisen opetus on ollut aineiston keräysajankohtana varsin monipuolista, eikä opetus tai arviointi ei ole perustunut vain yhteen kirjoittamiskäsitykseen.

Ylioppilaskokeen, opetussuunnitelman ja opiskelijoiden käsitykset kirjoittamisesta kuitenkin eroavat toisistaan. Lukion opetussuunnitelmassa on ollut enemmän kirjoittamisen diskursseja kuin ylioppilaskokeessa, mikä tarkoittaa, ettei kansallinen koe vastaa täysin opetussuunnitelmaa.

Opiskelijoiden käsitykset kirjoittamisesta puolestaan eroavat opetusta ohjaavien dokumenttien käsityksistä. Lukiolaiskirjoittajat ovat tutkimuksen perusteella heterogeeninen ryhmä, mutta monet kirjoittamisen ongelmat liittyvät kuitenkin samoihin seikkoihin, kuten kirjoittamisen vähäiseen sosiaalisuuteen, kirjoittamisprosessiin sekä arviointiin. Reflektio ja itsen ymmärtäminen ilmenee opiskelijoiden kirjoitelmissa pyrkimisenä vuorovaikutukseen. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että sekä reflektiivistä kirjoittamista että erilaisten kirjoittamiskäsitysten tarkastelua kannattaa kehittää osana lukion kirjoittamisen opetusta ja lukion kirjoittamista arvioida osin myös irrallaan ylioppilaskokeen arviointiperusteista


Satu Erra: Minä kirjoittajana – lukio ympäristönä, näkökulmia kirjoittamisen opetukseen(2020)
ISBN 978-951-39-8261-4

Artikkeliväitöskirjaan sisältyy seuraavat artikkelit

  • Artikkeli I: Erra, S. & Svinhufvud, K. (2017). Kirjoittamisen diskurssit lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelman perusteissa ja äidinkielen ylioppilaskokeen määräyksissä. Virittäjä 121(3), 316–354. DOI: 10.23982/vir.51462
  • Artikkeli II: Erra, S. (2019). Kirjoittamisen diskurssit lukiolaisten kirjoittamista pohtivissa teksteissä. Sananjalka 61, 165–181. DOI: 10.30673/sja.80207
  • Artikkeli III: Erra, S. (2018). Kirjoittamisen tarjoumat lukiossa. Scriptum : Creative Writing Research Journal 5(1), 47–94. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201801091111
  • Artikkeli IV: Erra, S. (2020). Lukiolaisten kirjoittajaidentiteetit ja itsen ymmärtämisen prosessi – reflektiivinen kirjoittaminen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Ainedidaktiikka 4(2), 24–42. DOI: 10.23988/ad.84774

Johanna Kulmala tutki Tšekkiläisen perheen kirjeenvaihtoa 1900-1969.

Johanna Kulmala on väitöstyössään tutkinut tšekkiläisen perheen kirjeenvaihtoa kertomusten näkökulmasta. Kirjeet kertovat yhden kehystarinan ja useita pienempiä sivujuonia vuosilta 1900–1969. Nämä tarinat ja kirjeiden tarinallisuus on ollut mahdollista löytää narratiivisen tutkimusmenetelmän avulla.

Kirjeessä äänen saavat useat sellaiset toimijat, joita ei kovinkaan usein kuulla: teini-ikäiset rakastavaiset Itävalta-Unkarin viimeisinä aikoina, nuori munkki luostarin yksinäisyydessä, keskitysleirivanki Sachsenhausenista ja naiset rakentamassa maataan uudestaan sodan raunioiden keskellä.

Tutkimus perustuu narratiiviseen teoriataustaan, kirjeisiin sekä kenttätyöjaksoihin Tšekin tasavallassa ja muualla Keski-Euroopassa, joiden aikana on käyty tapahtumapaikoilla ja haastateltu kirjeenvaihtoon liittyvien henkilöiden sukulaisia ja tuttavia.

Tutkimustuloksia ja tutkimuksen lähestymistapaa voi soveltaa esimerkiksi muiden kirjekokoelmien tutkimuksessa tai muiden omaelämäkerrallisten tekstien analysoimisessa ja niiden asettamisessa osaksi aikalaiskuvaa. Lähestymistapa voi olla hyödyllinen myös tietokirjoittajalle tai historiallisen romaanin kirjoittajalle, jolla on käytössä vastaavanlainen aineisto työstettäväksi.

Johanna Kulmalan kirjoittamisen väitöskirja “The letter is only a poor expression of what the heart over-flows: Family Letters from the 20th-century Czechoslovakia” löytyy osoitteesta https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71480

Eveliina Lempiäinen: KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

Eveliina Lempiäinen on tutkinut vuori- ja kalliokiipeilyn esityksiä kiipeilykirjallisuudessa, blogeissa ja keskustelufoorumeilta. Kertomuksissa toistuvat juonenkulut ja kirjoittajien käyttämä kiipeilyn “ammattislangi”. Lempiäinen alysoi teksteistä mm. seuraavia teemoja:

Ensimmäisessä osassa selvitellään kiipeilykertomusten eri tyyppejä ja niissä käytettyä kieltä. Toisen osan lähtökohtana on subliimin käsite. Seuraavaksi eritellään kiipeilynarratiivien teemoja, kuten luontosuhde, keho ja aistisuus sekä kuolema. Näitä narratiiveja Lempiäinen peilaa kokemuksiinsa, hän on kirjoittanut mm. Tuusannuuskana -esseen kokemuksistaan.

ja lopuksi kiipeilyn yhteisöä valotetaan kuulumisen (belonging) käsitteen kautta.

Työstä piirtyy esiin vivahteikas kuvaus siitä, millaisten pelisääntöjen puitteissa vuorikiipeilijöiden kokemuksia jaetaan, Rikas verkkoaineisto, kiipeilijöiden nykyaikainen, usein itseironiaa ja erikoistermistöä viljelevä kieli rinnastuu vanhempiin kiipeilynarraatioihin.

KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

1.JOHDANTO.
2.TYÖN TAUSTA JA AIEMPI TUTKIMUS
3.TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO….
3.1.Tutkimuskysymykset
3.2.Tutkimusaineisto
3.3.Tutkimusmenetelmät
3.3.1.Autoetnografinen tutkimus
3.3.2. Narratiivin analyysi
3.3.3. Minäkertomukset jakuulumisen tutkimus

4 KERTOMUSTYYPITJA KIIPEILYKERTOMUSTEN KIELI
4.1. Kertomuksen määritelmä
4.2. Tarinoiden arkkityypit
4.3. Kiipeilykertomusten kieli.
4.4. Kielen käyttötarkoitukset

5. SUBLIIMI
5.1. Subliimin määritelmä
5.2. Subliimi kiipeilykertomuksissa

6. KIIPEILYNARRATIIVIEN TEEMOJEN ANALYSOINTIA
6.1. Luontosuhde
6.2. Keho ja aistisuus
6.3. Riskit ja kuolema

7. KUULUMISEN TAVAT JA TARVE
7.1. Kuulumisen käsitteestä jatavoista
7.2. Kuuluminen kiipeilynarratiiveissa

8. PÄÄTÄNTÖ

TAITEELLINEN OSUUS: Esseekokoelma Murtuman vuosi (ei julkaistu)

Sanna-Leena Knuuttila: Selkoromaanin kirjoittamisesta

Sanna-Leena Knuuttila: Vaikuttavaa ja samastuttavaa sotahistoriaa selkokielisen romaanin kirjoittaminen (2020).

Sanna-Leena Knuuttila tutkii kielellisiä keinoja selkokielisen romaanin kirjoittamisessa. Hänen kolmas selkoromaaninsa vie Lapin sodan aikaan, nuoreen Annaan, joka saa tehtäväkseen kuljettaa talon karja pois sota-alueelta. Pro gradussaan hän tutkii kuinka kirjoittaa yksinkertaisemmin, selkeämmin, ymmärrettävämmin ja samaistuttavammin.

Knuuttila käy tarkkaan läpi millaista selkeyttämistä ja samastuttavuutta lisäävää työtä selkokirjailija tekee käsikirjoituksensa kanssa. Konkreettisten paikkojen sekä eläytymisen mahdollistavan ajankuvan luominen, sekä vaikuttavan sankarihahmon luominen tarjoaa samastuttavia elementtejä selkolukijalle.

Kirjoittamisen tutkimukselle ominaisesti Knuuttila tarkastelee selkotekstin syntyprosessia. Selkokielen kannalta kirjoittamisen prosessi on selkeyttämistä, yksinkertaiseksi ja helposti hahmotettavaksi. Analyysi osoittaa konkreettisesti, mikä on ilmaisussa milloinkin hämärää ja vaikeaa, ja kuinka se muuttuu selkokieliseksi. Knuuttila tuo erityisen onnistuneesti esille oman kirjoitusprosessinsa, joka on jatkuvaa selkeämpien ja yksinkertaisempien ilmaisujen hakemista.

1.JOHDANTO
1.1.Tutkimusaineisto

1.1.1.JATKOSOTA
–Jatkosodan arkea selkosuomeksi -tietoteos..
1.1.2.Annan tarina-romaanikäsikirjoitus
1.2.Tutkimusaineisto selkokielellä
1.3.Selkokielinen kirjallisuus Suomessa.

2.SELKOKIELI, OHJEISTUS JA RETORIIKKA. 2.1.Selkokielen kohderyhmät
2.2.Selkokielellä kirjoittamisen ohjeistus
2.3.Selkokielisyys ja argumentointi
2.4.Tunteiden herättämisen retoriikkaa

3.HISTORIASTA KIRJOITTAMINEN
3.1.Historiatietokirja
3.2.Historiallinen romaani
3.3.Faktaa ja fiktiota historiasta

4.SELKOKIELISYYS
4.1.Tekstin rakenteet faktassa ja fiktiossa
4.2.Kieliopillinen selkeys
4.3.Ymmärrettävä sanasto
4.4.Tietoteksti ja romaani.

5.SANKARUUS
5.1.Kuka on sankari?
5.2.Sankaruuden retoriikkaa selkokielellä

6.PÄÄTÄNTÖ
7.LÄHTEET
LIITE8.1.T aiteellinen osuus: Selkokielisen romaanin käsikirjoituksen toisen version ensimmäinen ja viides luku.