Saapumisaika – Arrival time – max100 sanan fiktio – voit lähettää useita tekstejä 15.3. asti, voittaja saa 600e.
Saapumisaika – arrival time – kirjoituskilpailu
Laura Laakso ehdolla esikoiskirjailijaksi
Jyväskyläläinen Laura Laakso on ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjailijaksi Mrs.Milky Way –teoksellaan (2018). Hän on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta, ja pro gradussaan hän käsitteli naiskirjoittamista. Äidin ääni – kuka puhuu? Kertomuksia, partuksia (2012).
Ote Äidin äänestä:
Minua kiinnostaa prosessi, jonka mittaan äiti muuttuu kirjailijaksi ja kirjailija äidiksi. Syntyy lapsi ja taideteos, taideteos ja lapsi, ja taideteoksen ja lapsen myötä uusi minä, uusi tekijä, uusi tiedostaja. Minä, joka ei ole subjekti, niin kuin Jacques Lacan toteaa, vaan olemuksellisesti suhde toisiin – siis myös lapseen, ja taideteokseen. Äiti-minä katsoo kaikkia objekteja, siis myös lastaan ja taideteostaan, äiti-minästään käsin ja tasapainoilee Julia Kristevan symbolisen Isän Nimen ja semioottisen maternaalisen välisellä kynnyksellä aseinaan kieli ja kyky tuottaa uusia merkityksiä kontrollin ja tiedostamattoman välisellä vaarallisella vyöhykkeellä.!)!
Äitikirjailijaksi muuttumisen prosessi on väistämättä dynaaminen, alati huojahteleva ja keinuva, hidaskin, kuten oma hatara esimerkkinikin osoittaa. Taideteokset, kuten lapsetkin, syntyvät miten syntyvät ja milloin syntyvät, omalakisesti, ajallaan. Rocktähtien 27-vuotinen kiitoratamyytti resonoi kirjailijaksi kasvamisen myytin kanssa, varteenotettavan esikoisteoksen kun kai pitäisi valmistua alle kolmikymmenvuotiaana. Oma rocktähtikirjailijuuteni päättyi 27-vuotiaana – ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan – sillä samana vuonna alkoi matkani kohti äitikirjailijuutta, uusin äänin ja uusin minuuksin.
SCRIPTUM syksy 2019 on ilmestynyt!
Jyväskylän yliopiston kirjasto avoin julkaisu
Writing therapy and Heronies of Rural Europe
Dr. Karoliina Maanmieli presents her Erasmus+ project called HEROINES. It is a 2-year lasting project in : Spain, Finland, Great Britain, Slovenia and Greece.
The aim of the project is to empower women with mental health challenges by:
* teaching mental health professionals methods of writing therapy
* piloting training courses for women with mental illnesses in 5 countries collecting the narratives of course participants (New Heroines Anthology)
Heroines training course concentrates on gender equality for women with mental illness living in rural areas. It uses innovative, fresh and empowering methodology based on creative writing.
Roles of participant countries/ associations
Finnish Poetry Therapy Association (Finland) &
Metanoia Institute (Great Britain): Joint collaboration will generate a new and richer methodology for the development of writing therapy that will benefit both the target group and the training professionals.
Ozara (Slovenia), EKP&PSY (Greece), and the project coordinator,
Intras (Spain): These highly recognized institutions in the field of disability and mental health (with regards to intervention, rehabilitation training) will test the training curriculum with their own target groups.
HEROINES project starts in December 2019 and lasts until autumn 2021.
Please contact: karoliina.kahmi@gmail.com
Kirjoittamisterapia kehittyy vauhdilla
Musiikkiterapia, ja nyt myös kirjoittamisterapia kehittyvät vauhdilla Jyväskylän yliopistossa. Joukko tutkijoita ja ohjaajia kokoontui Taiteen ja hyvinvoinnin kollokvioon 10. – 11.10.2019. Kansainvälisenä vieraana oli mm. Jurate Sucylaite – runoilija, psykiatri Liettuasta, Klaipeda yliopistosta.
Henna Linkopuu: KUKKAPUISTON KYYNELEET
Isän suru luutnantti Jaakko Antero Hörtsänän muistokirjoissa. (2019)
Muistokirja voi olla historiallisen romaanin lähtökohta. Henna Linkopuu on tutkinut surua, joka johtui pojan kuolemasta sodassa v.1944. Oriveteläisen suuren tilan isäntä, sekä merkittävä puutarhuri ja arboretumin perustaja, Hugo Hötsänä, lääkitsi suruaan kokoamalla kaksikin muistokirjaa pojastaan. Muistokirjat koostuvat muistoista; tarinoiden ja kirjallisten muisteluiden lisäksi mukana on päiväkirjoja sekä kirjeitä, jossa isä purkaa poikansa kuoleman tuottamaa tuskaa, mukana myös valokuvia, piirroksia ja muita dokumentteja.
Kiinnostavaa on, että itse Maila Talvio ohjasi jonkun verran Hörtsänää kirjoittajana. Hänen myötätuntonsa välittyy kirjeissä. Silti Talvio katsoi, että Jaakon tarinaa ei tule julkaista kirjana vaan parempi on laatia muistokirja suvun luettavaksi.
Tarkastellessaan isän traumaattista kokemusta Linkopuu ammentaa narratiivisesta kirjallisuudentutkimuksesta, ja ennen kaikkea tunteiden tutkimuksesta. Näin hän on hahmottanut tunteita, joita Hugo Hörtsänä on käsitellyt tekstejä työstäessään.
Taiteellisena osana Henna Linkopuun työssä onkin sitten otteita tekeillä olevasta historiallisesta romaanista.
1 JOHDANTO
1.1 Muistiin kirjoitettu tuska
1.2 Tutkimusretkellä arkistossa
1.3 Muistokirjojen kirjoittaja Hugo Antero Hörtsänä
– ahkera, määrätietoinen ja herkkä
1.4 Tekijän suhde aineistoon
1.4.1 Elämäkerta kertoo henkilökohtaisen tarinan
1.4.2 Kirjeet kantavat muistoa menneisyydestä
1.5 Maila Talvio – mentori, innostaja ja lohduttaja
2 TUNTEILLA VÄRITETTY KIRJALLISUUDENTUTKIMUS
2.1 Tutkimuksen teoreettiset välineet
2.2 Suru ja traumakokemus
2.3 Kuoleman enteet, Taivas, Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä
2.4 Tarve muistaa
2.5 Surusta kirjoittaminen – Terapiaksi itselle, lohduksi muille
2.6 Kuoleman hyväksyminen paranemisen alku
3 EETTISTEN KYSYMYSTEN VAIKUTUS TARINAN TULKINTAAN
3.1 Kertomusten eettinen potentiaali
3.2 Kirjallisuus mahdollistaan asettumisen toisen ihmisen asemaan
3.3 Historiallinen mielikuvitus yhdistää historian ja kaunokirjallisuuden
4 ELÄMÄKERRALLISISTA AINEKSISTA HISTORIALLINEN ROMAANI
– TUTKIELMAANI KUULUVAN LUOVAN TYÖN ESITTELYÄ
4.1 Lähtökohtia luovaan kirjoitustyöhön
4.2 Historiallinen romaani
4.3 Intertekstuaalinen laji ammentaa historiallisista tarinoista
4.4 Historiallinen romaani rakentaa kulttuurista muistia
4.5 Historiallisen romaanin rakennuspalikoita
4.5.1 Ajankuva määrittää tarinan uskottavuutta
4.5.2 Ajan siivillä
5 Päätäntö
Kirsi Leskinen: Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?
Miksi kirjoittaa sodasta kysyy Kirsi Leskinen gradussaan. Henkilökohtaisten tai psykologisten syiden sijaan hän kysyy eettisiä syitä tuoda esille kriisiaikaa ja sotaa. Leskinen kysyy, miksi menneisyyttä ja sota ajan tapahtumia on syytä yhä pitää avoimena, koettavana ja pohdittavana. Tutkimustaan Leskinen taustoittaa esittelemällä muistityötä, menneisyyden uudenlaisen käsittelemisen tarvetta. Kyse on jostain, mikä omakohtaisten muistikuvien sijaan ammentaa historiasta ja kulttuurisesta muistista. Sodassa on jotain, mikä antaa jatkuvasti uusia näkökulmia.
Sotaproosan kirjoittamisen teoreettinen tausta rakentuu historian ja elävän todellisuuden rinnastumisesta. Romaani on laji, jossa eletty aika on läsnä samalla se sisältää sekä menneisyyden tulkintaa että välittömästi havaittua elämää. Menneen tulkinta ja nykyisyyden eläminen, mahdollistavat strategian, jota Leskinen kutsuu ”menneisyyden avoinna pitämiseksi”.
Leskinen hakeutuu saksalaiseen kirjallisuuteen, koska se käsittelee seikkoja, joita suomalainen sotaproosan traditio ei ole kohdannut. Onko Auschwitzin jälkeen runoutta? Ovatko merkitykselliset elämykset enää uskottavia saksan kielellä ilmaistuina. Kokemus runouden ja kielen romahtamisesta, oli sodan kokeneen sukupolven tilanne. Tämä kiteytyi kirjoittamisen nolla-asteen kokemukseksi: traumaattisesta sodasta ei voi tehdä hyvää ja eläytyvää kertomusta.
Leskinen tuo osuvasti esiin kehityslinjan, joka alkoi raunioilta, ”nolla-asteesta” ja jatkui W.G. Sebaldin proosassa 1990-luvun loppuun asti. Sodan esineet, tilat sekä detaljit Sebaldin kuvaamina onnistuvat tuomaan esiin sekä ajallisen etäisyyden, että detaljien todistusvoiman, ilman tapahtumien elävöittämistä.
Filosofi Hannah Arendtin lukeminen on osuvaa ja innoittunutta, ja niinpä Arendtin teoria pahan ”banaalisuudesta” ja ”arkipäiväistymisestä” kansallissosialismissa muodostaa kulmakiven sille, miten Leskinen avaa tutkimuskysymyksensä häiritsevästä menneisyydestä.
Toisen maailmansodan muistista nousee asioita, joita täytyy yhä käsitellä. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa Leskinen kehittelee sotaproosan poetiikkaansa. Kirjoittamisen kannalta keskeiseksi nousee häiritsevä menneisyys ja ”Vergangenheitsbewältigung” – menneisyyden käsittely.
Tältä pohjalta Leskinen kehittelee sodasta kirjoittamisen teesit:
1) ulkopuolisuus kerronnallisena ratkaisuna siihen etäisyyteen, jota sota-ajan jälkeinen sukupolvi koki suhteessa sotaan.
2) Sodan maskuliinisuus ja sukupuolittunut väkivalta.
3) Sodan poikkeuksellinen aika-kokemus – ”tässä ja nyt”, ratkaiseva aika
4) viholliskuva, joka nykyään näyttäytyy rasistisena vihana
5) kielen raunioituminen arkistuneen julmuuden ja sotapropagandan myötä.
Kirsi Leskinen: Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen lähtötilanne ja kysymys
1.2 Tutkielman rajaus ja tavoite
1.3 Tutkimuksen taiteellinen osuus
2 TUTKIMUKSEN TEORIA JA MENETELMÄ
2.1 Fenomenologinen tutkimus
2.2 Fenomenologinen hermeneutiikka
2.3 Kokemuksen käsite: Husserl, Heidegger ja Arendt
2.4 Kriittinen reflektio
3 KOETTU JA KIRJOITETTU SOTA
3.1 Muuttuva sodan representaatio
3.2 Unohdettujen näkökulma ja vaietut teemat
3.3 Sodan muisti
3.4 Kulttuurinen muisti
3.5 Muistamisen vaikeus ja välttämättömyys
3.6 Kollektiivisen muistin paikat ja menneisyyden kipujäljet
3.6.1 Muistojen kipujäljet
3.6.2 Maantieteelliset paikat ja kokemus
3.6.3 Kirjoittaminen ja muistamisen poetiikka
3.7 Kokemuksen aika
3.7.1 Fenomenologisen hermeneutiikan aikakäsitys
3.7.2 Sodan kesto
3.7.3 Nollahetki
4 VERGANGENHEITSBEWÄLTIGUNG
4.1 Ilmasota ja kirjallisuus
4.2 Uhreja vai pahantekijöitä?
4.3 Pahuuden arkipäiväisyys ja kysymys vastuusta
5 MATKAN VARRELTA POIMITUT
5.1 Väistämätön ulkopuolisuus
5.2 Sukupuoli ja väkivalta
5.2.1 Sukupuolittunut väkivalta käsikirjoituksessa
5.2.2 Väkivallan ja vallankäytön rakenteet sodassa
5.3 Tässä ja nyt- kokemus
5.4 Vihollisesta ihmiseksi
5.4.1 Jatkosodan valokuvien viholliskuva
5.4.2 Viholliskuva käsikirjoituksessa
5.5 Häiritsevä menneisyys
5.5.1 Miten kirjoittaa heistä, jotka eivät ole meitä?
5.5.2 Kuinka käsittää käsittämätöntä?
5.5.3 Kirjoittaa vai vaieta?
6 PÄÄTÄNTÖ
Tuuli Korpela: Autenttisuuden tuntu ja menneisyys
Tuuli Korpela on tutkinut historiallisen romaanin kirjoittamista pro gradussaan, otsikolla ”autenttisuuden tunnun luominen omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin”. Korpela analysoi omaa käsikirjoitustaan, jossa hän käyttää isoäitinsä tarinaa pohjana historiallisessa fiktiossa.
Korpela soveltaa autoetnografista otetta sekä historiaan että omaan työskentelynsä tarkasteluun. Korpela luonnehtii tutkimuskysymystään: ”Käsittelen autenttisuuden tunnun luomista taustatyön, miljöön sekä henkilöhahmojen kautta. Taustatyöllä näyttää olevan suuri vaikutus autenttisuuden tunnun luomiseen etenkin miljöön kohdalla. Historiallisen miljöön saa vaikuttamaan aidolta hyödyntämällä kohtuullisesti subtekstejä eli viittauksia reaalimaailmaan tai todelliseen historiaan. Totuuskysymyksessä päädyn lopputulokseen, että jos suuret historialliset linjat ovat kunnossa, pienemmissä asioissa voi toisinaan joustaa ja antaa tarinan viedä.”
Autenttisuuden tuntua tarkastellaan historiallisen todenmukaisuuden, ympäristön uskottavuuden ja henkilöhahmojen kannalta.
SISÄLLYS
1. JOHDANTO
2. HISTORIALLINEN ROMAANI JA ELÄMÄKERRALLINEN FIKTIO
2.1 Historiallisen romaanin perinne
2.1.1 Lajin määrittelyä
2.1.2 Suhde historiankirjoitukseen
2.2.3 Erilaiset historiat
2.2 Elämäkerrallinen kirjoittaminen ja tarinallisuuden tarve
2.1.1 Suvun historia ja elämänkaarikirjoitus
2.2. 2 Arvaamaton muisti
2.2.3 Saako toisen elämään kajota?
2.3 Kun elämäkerta ja historiallinen romaanilävistävät toisensa
2.3.1 Yhtäläisyyksiä ja eroja
2.3.2Oma käsikirjoitukseni: lähtökohta ja genre
3. TUTKIMUSMENETELMÄJA AINEISTO
3.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
3.2 Tutkimuskysymykset ja aineisto
4. ANALYYSIOSA: AUTENTTISUUDEN TUNTUA ETSIMÄSSÄ
4.1 Tärkeä taustatyö
4.1.1 Materiaalin keruu
4.1.2 Tavallisuuden illuusio.
4.2 Tavoitteena huomaamaton miljöö
4.2.1 Aistillinen ympäristö –fyysinen miljöö
4.2.2 Arvot, tavat, tunteet–henkinen miljöö
4.3 Uskottavat henkilöhahmot
4.3.2 Luoda henkilö ja ymmärtää häntä
4.3.3 Nimi kantajansa mukaan
4.3.4 Kielellä on väliä
4.4. Viimeinen kysymys totuudesta
5. PÄÄTÄNTÖ
Johanna Berlin ”Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä”
Hulluutta on vaikea esittää ja kerronnallistaa, sillä se on määritelmällisesti kielen ja järjen ulkopuolella. Hulluutta sellaisenaan ei voi esittää, mutta jotakin hulluuden olemuksesta on mahdollista välittää tekstiin. Lopulta tekstistä välittyvä hulluus riippuu pitkälti lukijasta, hänen valmiuksistaan vastaanottaa uusia aaltopituuksia. Sama pätee tekstin ideologiseen sisältöön, joka on tulkittavissa ainoastaan kontekstiinsa sidottuna, ja jonka tulkitseminen vaatii lukijalta tiettyjä valmiuksia.
Johanna Berlin lähestyy hulluustekstejä pro gradussaan kirjallisuusteorian sekä autoetnografisesti oman kirjoittamisen kautta. Työn teoreettinen kehys on psykoanalyyttisessä ja poststrukturalistisessa kirjoittamisen- ja kirjallisuudentutkimuksessa.
Berlin pohtii hulluustekstien etiikkaa: saako kuka tahansa kirjoittaa traumaattisista tapahtumista, vai onko siihen oikeus vain itse kokeneilla. Berlin tekee oikeutta sekä kokemukselle että fiktiolle.
Kirjoittajan näkökulmasta hän pureutuu siihen, mitä hulluustekstit tekevät ja miten ne vaikuttavat. Keskeiseksi nousevat hulluustekstien omalaatuinen poetiikka sekä niiden hyödyntämät kerronnalliset strategiat, kuten vieraannuttaminen ja moniäänisyys.
Omaa hulluustekstien poetiikkaansa Berlin hahmottaa tutkimuksen lopuksi. Hän tarkastelee proosan lajeja, joissa kohdataan muuntunut tai outo todellisuus, kuten spekulatiivisessa fiktiossa ja sciFissä. Tämän myötä Berlin pääsee pohtimaan omalle kirjoittamiselleen keskeistä outouttamista ja vieraannuttamista. Myös moniääninen, tasaveroisten äänten muodostama kerronta kuuluu Berlinin poetiikkaan.
Vaikka hulluus ei ole kielen eikä järjen hallittavissa, hulluusteksti on jossain määrin sitä, ja siksi se voi myös parantaa. Hulluusteksti on Berlinin mukaan performatiivista ja retorista, eräänlaista hulluksi pukeutumista.
Johanna Berlin ”Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä” Tutkimus hulluustekstien mahdollisuuksista (2019)
1 Johdanto
2 Tutkimus
2.1 Hulluuden määrittelyä
2.2 Tutkimuksen tausta ja tutkimuskysymykset
2.3 Teoria ja metodi
3 Mikä on hulluusteksti?
3.1 Traumafiktion erityisasemasta
3.2 Hulluudesta kirjoittamisen etiikkaa
3.3 Hulluus ja fiktio
3.4 Itsen fiktionalisointi ja omaelämäkerrallinen aines fiktiossa
3.5 Hulluuden tekstuaaliset tasot
4 Hulluustekstin hyödyntämät poeettiset ja narratiiviset strategiat
4.1 Hulluustekstin suhteesta fantastiseen ja spekulatiiviseen
4.2 Etäännyttäminen ja vieraannuttaminen
4.3 Polyfonia eli moniäänisyys
4.4 Hulluuden kieli
4.5 Oireileva kerronta, monitulkintaisuus ja uncanny
4.6 Lukijaan vetoava retoriikka
5 Päätäntö
Lähteet
Liite. Sekoava lukija.
Jasmine Poikela: Pelikäsikirjoittaminen
Videopelin käsikirjoittaminen kuuluu luovan kirjoittamisen alueeseen. Jasmine Poikelan pro gradun nimi on Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen (2019) Hän kysyy siinä,miten videopelien interaktiivisen luonteen voi ottaa huomioon narratiivisessa suunnittelussa
Samalla Poikela tuo esiin, miten moninaista narratiivinen pelisuunnittelu onkaan. Se on toimintaa osana pelisuunnittelutiimiä, se on tarinoiden ja hahmojen kehittelyä jossa pelitekniikan mahdollisuuksia koetellaan.
Tutkimuksensa taiteellisena osana ovat Jasmine Pokelan pelisuunnitteludokumentit. Niihin kuuluvat pelihahmojen suunnittelu, pelimaailman suunnittelu, pelimekaniikat sekä pelikäsikirjoitus. Tällaiset dokumentit ovat tarpeen, jotta muut suunnittelijat tietävät, mitä käsikirjoittaja on tekemässä. Niitä hän työstää vielä pelisuunnittelutiimissä.
Mitä eri väyliä on narratiivisen sisällön viestimiseen pelaajalle. kysyy Poikela. Hän käsittelee pelinarratiiveja, pelin mahdollisia tarinapolkuja, juonen käänteitä – kaikki nämä prosessit etenevät pelaajan toimesta. Toiminnan lisäksi Poikela korostaa sitä, että peliin voi kirjoittaa myös kokemuksia ja tunteita, yllätyksiä, huumoria, uteliaisuuden heräämisen sekä ratkaisun löytämisen ilon. Kokemukset, joita syntyy pelatessa, voidaan myös kirjoittaa peliin.
Maailman rakentaminen on eräs pelisuunnittelun kesksinen alue. Kirjoittajan tekemän taustatyön merkitys on suuri, mutta varsinaiset mahdollisuudet Poikela liittää ympäristölliseen tarinankerrontaan. Ympäristö antaa pelaajalle paitsi vihjeitä, minne mennä myös kiinnostavia havaintoja ja elämyksiä. Näin ympäristöllinen tarinankerronta liittyy kiinteästi pelin tasojen suunnitteluun. Samoin ei-pelattavat hahmot tulevat osaksi pelaajan toimintaympäristöä.
Pelihahmoja Poikela tarkastelee sen mukaan, minkä verran ne ovat ennalta suunniteltuja ja kuinka paljon pelaaja itse vaikuttaa hahmoon. Pelaaja vain valitsee hahmon, tai osallistuu sen luomiseen ja kehittelemiseen pelin myötä. Lisääntyvien vaihtoehtojen myötä suunnitteluun tulee lisää elementtejä, ja mahdollisuuksia joita tulee ottaa huomioon. Hän käsittelee myös pelaajan samaistumista pelihahmoon.
Juonenkulkuja Poikela tarkastelee samoin kuin pelihahmoja: kuinka paljon on ennalta määrättyä, valinnaista tai vapaasti syntyvää. Lineaarinen, haarautuva tai vapaa tarinarakenne hahmottavat pelin rakenteen.
Vaikka pelin käsikirjoittaminen poikkeaa paljon elokuvasta, visuaalista kerrontaa suunniteltaessa elokuvan käsikirjoitusformaatista on apua.
Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen
Sisällys
1 Johdanto
1.1 Kirjallisuus, aineisto, tutkimustehtävät ja tutkimuskysymykset
1.2 Seikkailupeli genrenä
2 Tutkielman taustoitusta
2.1 Interaktiivisuus, merkityksellinen pelattavuus ja pelaajan agentuuri
2.2 Pelikokemus
2.3 Identifikaatio
3 Maailmanrakentaminen videopeleissä
3.1 Maailmanrakentamisen tukipilarit
3.1.1 Yhteiskuntajärjestelmä
3.1.2 Historia
3.1.3 Geografia
3.1.4 Perspektiivi
3.2 Suunnittelutyön osa-alueita
3.2.1 Taustatyö
3.2.2 Tasosuunnittelu ja ympäristöllinen tarinankerronta
3.2.3 Pelihahmot ja maailmanrakentaminen
3.2.4 Pelinarratiivin rakenteet
3.2.5 Dialogi maailmanrakentamisessa
4 Narratiivisen suunnittelun ja käsikirjoittamisen työkalut
4.1 Elokuvakäsikirjoittamisen hyödyntäminen ja kahdeksan kuvan järjestelmä
4.2 Pelikehityksen dokumentaatio
4.3 Luova työ
5 Päätäntö
LIITTEET
Hahmosuunnitteludokumentti
Pelimaailman suunnitteludokumentti
Pelimekaniikat
Pelikäsikirjoitus