Tuuli Korpela: Autenttisuuden tuntu ja menneisyys

Tuuli Korpela on tutkinut historiallisen romaanin kirjoittamista pro gradussaan, otsikolla ”autenttisuuden tunnun luominen omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin”.  Korpela analysoi omaa käsikirjoitustaan, jossa hän käyttää isoäitinsä tarinaa pohjana historiallisessa fiktiossa.

Korpela soveltaa autoetnografista otetta sekä historiaan että omaan työskentelynsä tarkasteluun. Korpela luonnehtii tutkimuskysymystään: ”Käsittelen autenttisuuden tunnun luomista taustatyön, miljöön sekä henkilöhahmojen kautta. Taustatyöllä näyttää olevan suuri vaikutus autenttisuuden tunnun luomiseen etenkin miljöön kohdalla. Historiallisen miljöön saa vaikuttamaan aidolta hyödyntämällä kohtuullisesti subtekstejä eli viittauksia reaalimaailmaan tai todelliseen historiaan. Totuuskysymyksessä päädyn lopputulokseen, että jos suuret historialliset linjat ovat kunnossa, pienemmissä asioissa voi toisinaan joustaa ja antaa tarinan viedä.”

Autenttisuuden tuntua tarkastellaan historiallisen todenmukaisuuden, ympäristön uskottavuuden ja henkilöhahmojen kannalta.

SYNNYN UUDESTAAN TÄHÄN TALOON JOHON EN ENÄÄ KUULU
Autenttisuuden tunnun luominen elämäkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin (2019):

SISÄLLYS
1. JOHDANTO

2. HISTORIALLINEN ROMAANI JA ELÄMÄKERRALLINEN FIKTIO
2.1 Historiallisen romaanin perinne
2.1.1 Lajin määrittelyä
2.1.2 Suhde historiankirjoitukseen

2.2.3 Erilaiset historiat
2.2 Elämäkerrallinen kirjoittaminen ja tarinallisuuden tarve
2.1.1 Suvun historia ja elämänkaarikirjoitus
2.2. 2 Arvaamaton muisti
2.2.3 Saako toisen elämään kajota?

2.3 Kun elämäkerta ja historiallinen romaanilävistävät toisensa
2.3.1 Yhtäläisyyksiä ja eroja
2.3.2Oma käsikirjoitukseni: lähtökohta ja genre

3. TUTKIMUSMENETELMÄJA AINEISTO
3.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
3.2 Tutkimuskysymykset ja aineisto

4. ANALYYSIOSA: AUTENTTISUUDEN TUNTUA ETSIMÄSSÄ
4.1 Tärkeä taustatyö
4.1.1 Materiaalin keruu
4.1.2 Tavallisuuden illuusio.

4.2 Tavoitteena huomaamaton miljöö
4.2.1 Aistillinen ympäristö –fyysinen miljöö
4.2.2 Arvot, tavat, tunteet–henkinen miljöö

4.3 Uskottavat henkilöhahmot
4.3.2 Luoda henkilö ja ymmärtää häntä
4.3.3 Nimi kantajansa mukaan
4.3.4 Kielellä on väliä
4.4. Viimeinen kysymys totuudesta

5. PÄÄTÄNTÖ

Johanna Berlin ”Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä”

Hulluutta on vaikea esittää ja kerronnallistaa, sillä se on määritelmällisesti kielen ja järjen ulkopuolella. Hulluutta sellaisenaan ei voi esittää, mutta jotakin hulluuden olemuksesta on mahdollista välittää tekstiin. Lopulta tekstistä välittyvä hulluus riippuu pitkälti lukijasta, hänen valmiuksistaan vastaanottaa uusia aaltopituuksia. Sama pätee tekstin ideologiseen sisältöön, joka on tulkittavissa ainoastaan kontekstiinsa sidottuna, ja jonka tulkitseminen vaatii lukijalta tiettyjä valmiuksia.

Johanna Berlin lähestyy hulluustekstejä pro gradussaan kirjallisuusteorian sekä autoetnografisesti oman kirjoittamisen kautta. Työn teoreettinen kehys on psykoanalyyttisessä ja poststrukturalistisessa kirjoittamisen- ja kirjallisuudentutkimuksessa.

Berlin pohtii hulluustekstien etiikkaa: saako kuka tahansa kirjoittaa traumaattisista tapahtumista, vai onko siihen oikeus vain itse kokeneilla. Berlin tekee oikeutta sekä kokemukselle että fiktiolle.

Kirjoittajan näkökulmasta hän pureutuu siihen, mitä hulluustekstit tekevät ja miten ne vaikuttavat. Keskeiseksi nousevat hulluustekstien omalaatuinen poetiikka sekä niiden hyödyntämät kerronnalliset strategiat, kuten vieraannuttaminen ja moniäänisyys.

Omaa hulluustekstien poetiikkaansa Berlin hahmottaa tutkimuksen lopuksi. Hän tarkastelee proosan lajeja, joissa kohdataan muuntunut tai outo todellisuus, kuten spekulatiivisessa fiktiossa ja sciFissä. Tämän myötä Berlin pääsee pohtimaan omalle kirjoittamiselleen keskeistä outouttamista ja vieraannuttamista. Myös moniääninen, tasaveroisten äänten muodostama kerronta kuuluu Berlinin poetiikkaan.

Vaikka hulluus ei ole kielen eikä järjen hallittavissa, hulluusteksti on jossain määrin sitä, ja siksi se voi myös parantaa. Hulluusteksti on Berlinin mukaan performatiivista ja retorista, eräänlaista hulluksi pukeutumista.

Johanna Berlin ”Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä” Tutkimus hulluustekstien mahdollisuuksista (2019)

1 Johdanto

2 Tutkimus

2.1 Hulluuden määrittelyä

2.2 Tutkimuksen tausta ja tutkimuskysymykset

2.3 Teoria ja metodi

3 Mikä on hulluusteksti?

3.1 Traumafiktion erityisasemasta

3.2 Hulluudesta kirjoittamisen etiikkaa

3.3 Hulluus ja fiktio

3.4 Itsen fiktionalisointi ja omaelämäkerrallinen aines fiktiossa

3.5 Hulluuden tekstuaaliset tasot

4 Hulluustekstin hyödyntämät poeettiset ja narratiiviset strategiat

4.1 Hulluustekstin suhteesta fantastiseen ja spekulatiiviseen

4.2 Etäännyttäminen ja vieraannuttaminen

4.3 Polyfonia eli moniäänisyys

4.4 Hulluuden kieli

4.5 Oireileva kerronta, monitulkintaisuus ja uncanny

4.6 Lukijaan vetoava retoriikka

5 Päätäntö

Lähteet

Liite. Sekoava lukija.

Jasmine Poikela: Pelikäsikirjoittaminen

Videopelin käsikirjoittaminen kuuluu luovan kirjoittamisen alueeseen. Jasmine Poikelan pro gradun nimi on Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen (2019) Hän kysyy siinä,miten videopelien interaktiivisen luonteen voi ottaa huomioon narratiivisessa suunnittelussa

Samalla Poikela tuo esiin, miten moninaista narratiivinen pelisuunnittelu onkaan. Se on toimintaa osana pelisuunnittelutiimiä, se on tarinoiden ja hahmojen kehittelyä jossa pelitekniikan mahdollisuuksia koetellaan.

Tutkimuksensa taiteellisena osana ovat Jasmine Pokelan pelisuunnitteludokumentit. Niihin kuuluvat pelihahmojen suunnittelu, pelimaailman suunnittelu, pelimekaniikat sekä pelikäsikirjoitus. Tällaiset dokumentit ovat tarpeen, jotta muut suunnittelijat tietävät, mitä käsikirjoittaja on tekemässä. Niitä hän työstää vielä pelisuunnittelutiimissä.

Mitä eri väyliä on narratiivisen sisällön viestimiseen pelaajalle. kysyy Poikela. Hän käsittelee pelinarratiiveja, pelin mahdollisia tarinapolkuja, juonen käänteitä – kaikki nämä prosessit etenevät pelaajan toimesta. Toiminnan lisäksi Poikela korostaa sitä, että peliin voi kirjoittaa myös kokemuksia ja tunteita, yllätyksiä, huumoria, uteliaisuuden heräämisen sekä ratkaisun löytämisen ilon. Kokemukset, joita syntyy pelatessa, voidaan myös kirjoittaa peliin.

Maailman rakentaminen on eräs pelisuunnittelun kesksinen alue.  Kirjoittajan tekemän taustatyön merkitys on suuri, mutta varsinaiset mahdollisuudet Poikela liittää ympäristölliseen tarinankerrontaan. Ympäristö antaa pelaajalle paitsi vihjeitä, minne mennä myös kiinnostavia havaintoja ja elämyksiä. Näin ympäristöllinen tarinankerronta liittyy kiinteästi pelin tasojen suunnitteluun. Samoin ei-pelattavat hahmot tulevat osaksi pelaajan toimintaympäristöä.

Pelihahmoja Poikela tarkastelee sen mukaan, minkä verran ne ovat ennalta suunniteltuja ja kuinka paljon pelaaja itse vaikuttaa hahmoon.  Pelaaja vain valitsee hahmon, tai osallistuu sen luomiseen ja kehittelemiseen pelin myötä. Lisääntyvien vaihtoehtojen myötä suunnitteluun tulee lisää elementtejä, ja mahdollisuuksia joita tulee ottaa huomioon. Hän käsittelee myös pelaajan samaistumista pelihahmoon.

Juonenkulkuja Poikela tarkastelee samoin kuin pelihahmoja: kuinka paljon on ennalta määrättyä, valinnaista tai vapaasti syntyvää. Lineaarinen, haarautuva tai vapaa tarinarakenne hahmottavat pelin rakenteen.

Vaikka pelin käsikirjoittaminen poikkeaa paljon elokuvasta, visuaalista kerrontaa suunniteltaessa elokuvan käsikirjoitusformaatista on apua.

Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen

Sisällys

1 Johdanto

1.1 Kirjallisuus, aineisto, tutkimustehtävät ja tutkimuskysymykset

1.2 Seikkailupeli genrenä

2 Tutkielman taustoitusta

2.1 Interaktiivisuus, merkityksellinen pelattavuus ja pelaajan agentuuri

2.2 Pelikokemus

2.3 Identifikaatio

3 Maailmanrakentaminen videopeleissä

3.1 Maailmanrakentamisen tukipilarit

3.1.1 Yhteiskuntajärjestelmä

3.1.2 Historia

3.1.3 Geografia

3.1.4 Perspektiivi

3.2 Suunnittelutyön osa-alueita

3.2.1 Taustatyö

3.2.2 Tasosuunnittelu ja ympäristöllinen tarinankerronta

3.2.3 Pelihahmot ja maailmanrakentaminen

3.2.4 Pelinarratiivin rakenteet

3.2.5 Dialogi maailmanrakentamisessa

4 Narratiivisen suunnittelun ja käsikirjoittamisen työkalut

4.1 Elokuvakäsikirjoittamisen hyödyntäminen ja kahdeksan kuvan järjestelmä

4.2 Pelikehityksen dokumentaatio

4.3 Luova työ

5 Päätäntö

LIITTEET

Hahmosuunnitteludokumentti

Pelimaailman suunnitteludokumentti

Pelimekaniikat

Pelikäsikirjoitus

Katja Jankeri: Kuka tarinaa kertoo? Uskottava kertoja matkablogissa.

Kirjoittamisen pro gradussaan Katja Jankeri tutkii ja kehittelee kertojaa matkablogissaan nimeltä Lähtöselvitetty. Kirjoittamisen kannalta on varsin vapauttavaa huomata, että kertojan ei tarvitse olla kaikessa sama kuin matkustava minä. Perhematkoista kertovassa blogissa Jankeri kertoo vain perheen yhteisistä kokemuksista.

Katja Jankeri on paljon luettu matkabloggaaja, jonka Lähtöselvitetty bogi (2016 – ) on keskittynyt perhematkailuun. Hän vaalii lastensa ja omaistensa yksityisyyttä kuvissa ja matkakertomuksissa.

Vaikka kirjoittava henkilö tekee itse matkaa, ja matkasta kerrotaan todenmukaisesti, kertojan ei tarvitse kertoa kaikkea mitä kirjoittaja on kokenut. Tai hän voi korjata väärinkäsityksiä joita kirjoittajalla oli, koska vieraasta kulttuurista kerrottaessa väärintulkinnat ovat aina varsin yleisiä.

Kertojan tarkastelu lähtee Jankerin omasta kirjoittajan kokemuksesta. Lähtöselvitetty-blogissa hän kertoo lukijakunnan odotusten mukaisesti itsestään ja omista kokemuksistaan todenmukaisesti. Tämän ns. omaelämäkerrallinen sopimuksen noudattaminen on lähtökohta kertojan uskottavuudelle ja tekstin ja lukijan suhteen toimivuudelle.

Kirjoittamisen vapauden kannalta on olennaista, että kerronnassa on liikkumatilaa. Tosipohjaisessa matkakertomuksessa kertoja ei voi olla kirjoittajan tekemä fiktio, vaan kyseessä on eräänlainen kirjoitettu versio todellisesta henkilöstä.  Samoin todellisen matkan ja siihen perustuvan tarinan välillä voi olla se pieni luova ero. Kertoja esittää lukijalle tarinaa matkasta, valitsee kaiken tapahtuneen joukosta seikkoja, jotka sopivat tarinaan. Kirjoittajalla on varsin paljon mahdollisuuksia valikoida tarinaan elementtejä matkasta.

Katja Jankeri: Kuka tarinaa kertoo? Uskottava kertoja matkablogissa

1. Johdanto

1.1 Taustaa

1.2 Teoreettinen viitekehys

1.3 Aiempi tutkimus

1.4 Tutkimuksen keskeiset käsitteet

2. Matkakirjoittaminen matkaraporteista matkablogeihin

2.1 Matkakirjoittaminen on muuttunut aikojen saatossa

2.2 Blogit ovat avanneet julkaisukanavan kaikille

2.3  Matkablogit ovat vahvistaneet henkilökohtaista näkökulmaa

2.4 Lähtöselvitetty kertoo minun matkojeni tarinoita

3. Matkakirjoittamisen poetiikkaa

4. Kertomuksen poetiikkaa matkablogeissa

4.1 Narratologia: tarina, juoni ja kerronta luovat tarinaa

4.2 Sisäistekijä ja sisäislukija keskustelevat omalla tasollaan

5. Kertoja Lähtöselvitetty-blogissa

5.1 Kertoja täytyy erottaa kirjoittajasta

5.2 Kuka on Lähtöselvitetyn kertoja?

5.3 Onko Lähtöselvitetyn kertoja luotettava?

6. Päätäntö


Flash Fiktio Eurooppakisan suomalainen edustaja on valittu !

RSK (Saila) Korhosen FalshFic -tarina, satasanainen, Pieni poika on vaikuttava kirjoitus, ja se valittiin suomalaisten tekstien voittajaksi Fash Fiktion eurooppakisassa. Englanniksi käännettynä A small boy osallistuu yleisöäänestykseen eurooppalaisesta voittajasta. Vaikka suomalaiset eivät voi äänestää suomalaista, odotamme silti jännityksellä.

Kisaan osallistuvat Flash Fiktiot ovat TÄÄLLÄ luettavissa ja äänestettävissä 30.6.asti.

RSK Korhonen: Pieni poika

Yli viisikymmentä vuotta – maailmalla, poissa kotoa. Vain kerran kävin, äidin hautajaisissa.

Ovi aukeaa nykäisemällä. Näin pienikö tämä tupa oli ja hämärä? Hiiret ovat tanssineet häitään harmaalla pölymatolla pitsiverhot huntunaan. Ei tee mieli koskea mihinkään.

Katolta valunut vesi ruskeina vanoina tapetissa, särkyneitä tiiliä lattialla ja leivinuuni irvistää kuin hampaaton suu. Kurkkua kuristaa, pöly tukkii hengityksen, on päästävä ulos, saatava raitista ilmaa.

Seison kuistin portailla, pahoin lahonneilla. Ne olisi pitänyt korjata kauan sitten. Niin asioille pitäisitehdä – korjata ajoissa, eikä yrittää sitten, kun on liian myöhäistä.

Vanha taivas tuli esiin pilven takaa. Pieni poika istui harmaan mökin portailla, peitti silmänsä ja itki.

Suullisen ja kirjallisen palautteen erot ja emootiot

 Laura Mustonen kartoittaa pro gradussaan suullisen ja kirjallisen palautteen eroja sekä niihin liittyviä emootioita kirjoittamisen yliopisto-opetuksessa. Hän tarkastelee kummankin palautemuodon hyviä ja huonoja puolia, sekä tekee ehdotuksia siitä, miten optimoida palautetilanteita. Palautetilanne on monelle kirjoittajalle herkkä paikka, sillä käsittelyssä oleva teksti koetaan usein henkilökohtaisena asiana. Suullinen palaute miellettiin yleisesti kirjallista keskustelevammaksi, mutta myös usein vähemmän jäsennellyksi. Kirjallisesta palautteesta taas koettiin, että palautteeseen oli helpompaa palata myöhemmin.   

Laura Mustonen: Suullisen ja kirjallisen palautteen erot ja emootiot – Kirjoittamisen aine- ja maisteriopiskelijoiden näkökulmia palautteeseen (2019)

1. JOHDANTO
1.1. Tavoitteeni
1.2. Tutkimuskohteen määrittelyä ja oma positioni
1.3. Tutkielman sisällöstä

2. AINEISTON, LÄHDEKIRJALLISUUDEN JA AIKAISEMMAN TUTKIMUKSEN ESITTELY 2.1. Aineisto
2.2. Lähdekirjallisuus
2.3. Aikaisempi tutkimus

3. TEORIAPOHJAA
3.1. Johdanto
3.2. Voiko luovaa kirjoittamista opettaa?
3.3. Palauteteoriaa ja palautetilanteesta yleisemmin
3.3.1. Palaute ja sen jaottelu
3.3.2. Ohjaajan ja ryhmäläisen roolit
3.3.3. Ryhmän luonne
3.4. Emootiot ja palaute

4. WORKSHOP-MUOTOINEN OPETUS
4.1. Workshop-muotoinen opetus luovan kirjoittamisen parissa
4.2. Akateemisten tekstien workshop-opetus

5. AINEISTONI KERÄÄMINEN, KÄSITTELY JA ANALYYSI
5.1. Teemahaastattelu
5.2. Teemahaastattelun suunnittelu
5.3. Missä ja miten?
.4. Aineiston käsittely ja analyysi

6. KIRJOITTAMISEN OPISEKELIJOIDEN NÄKÖKULMIA PALAUTTEESEEN
6.1. Johdanto
6.2. Suullinen ja kirjallinen palaute vastaanottajana ja antajana
6.3. Suullisen ja kirjallisen palautteen risut ja ruusut
6.4. Palautteeseen liittyvät emootiot
6.5. Vaikuttaako palautteen muoto sen sisältöön?
6.6. Autoritäärinen ja vertaispalaute
6.7. Sähköpostipalaute opettajalta
6.8. Miksi palautetta halutaan?
6.9. Tarkemmin aineopiskelijoiden tekstipajasta
6.10. Yhteenvetoa

7. MITEN TEHDÄ PALAUTETILANTEESTA MAHDOLLISIMMAN TOIMIVA?
7.1. Ohjattavien koulutus palautteenantoon
7.2. Stressin vähentäminen palautetilanteessa
8. LOPUKSI

Lyyrinen essee ja kirjoittajan tila

Sanna Kivikoski: Äänikerrostumia: lyyrinen essee kirjoittajan tilana ,  2018
Sanna Kivikoski: SÄRKYMISEN RYTMI, lyyrinen essee migreenistä, 2019

Sanna Kivikosken käsittelee lyyrisen säkeen keinoin migreeniä, sen kokemusta ja kemiaa:
“Migreenikohtaus sytyttää tuleen/ aivojen vanhimmat alueet./ Migreeni on perintö/ajalta, jolloin aurinko porotti savannilla, tunkeutui sarveiskalvon onkaloihin.”

Pro gradussaan Sanna Kivikoski tutkii lyyristä esseetä. Tutkimuksessa keskeinen kirjoittamisen tilan käsite vie tekijän oman työskentelytavan, oman poetiikan, pariin.

Tutkimuksessaan Kivikoski tarkastelee, millaisista seikoista lyyrinen kirjoittamisen tila koostuu. Näitä elementtejä ovat henkilökohtaisuus, dialoginen tila, vapaus kielen tilassa ja välitön lyyrinen ääni.

Esseen mahdollisuus yhdistää tietoa ja omakohtaista kokemusta on keskeinen osa Kivikosken tutkimusta. Lyyrisen esseen kirjoittaminen poikkeaa kuitenkin tietopuolisen tekstin laatimisen loogis-narratiivisesta päättelystä: sen suhde tietoon on meditoiva, ja se välttää yleistettävää tietoa. Kivikoski kutsuu tätä lyyriseksi ajatteluksi, joka on aistimellista ja konkreettista, henkilökohtaista. Lyyrisen ajattelun myötä esseemäisyys tulee esille puheen intiimin äänen myötä.

Kivikoski ottaa lyyrisen minän käsitteen kirjallisuustieteestä, ja käyttää sitä tietoisesti eri tavalla. Lyyrinen minä on jotain, mitä kirjoittaja kohtaa. Termiä käytetään oivaltavasti kirjoittajan oman tekstin lukemiseen liittyvän dialogin osana. Siten lyyrinen minä on jotain, mikä vaikuttaa paitsi tekstissä myös kirjoittamisen tilassa, Ajatus on kirjoittamisen tutkija Vandermeulenilta. Hän esittää, että hyväksi kirjoittajaksi kehittyminen on neuvottelua ”ideaaliminän” kanssa.

I JOHDANTO
II TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
1. TUTKIMUKSEN TAVOITE
2. AIEMPI TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN KÄSITTEELLISET LÄHTÖKOHDAT
2.1. Lyyrisen esseen määritelmästä
2.2. Esseen kirjoittaminen ja reflektoiminen
2.3. Reflektoiminen oppimisena ja luovuutena
2.4. Reflektoiminen kirjoittajan sisäisenä palauteprosessina
2.5. Esseen kirjoittaminen: reflektiivistä vai lyyristä ajattelua?

3.TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
3.1. Teoreettisen viitekehyksen perustelut
3.2. Bahtinin teoria dialogisesta tilasta
3.3. Turnerin teoria liminaalisuudesta

4.TUTKIMUSSTRATEGIA, MENETELMÄ JA AINEISTO
4.1. Fenomenologinen tutkimusstrategia
4.2. Aineistonkeruu
4.3. Aineiston analyysi subjektiivisella lähiluvulla
4.4. Kirjoittaja-tutkijan roolista

III: IRTAINVARASTO: LYYRINEN ESSEE KIRJOITTAJAN TILASTA

IV KIRJOITTAJA LYYRISESSÄ TILASSA
1. KIRJOITTAJA LYYRISENÄ AJATTELIJANA
1.1. Irti teksti- ja genrelähtöisestä kirjoittamisesta
1.2. Lyyrinen ajattelu aktiivisena olemattomuutena
1.3. Lyyrinen ajattelu kirjoittamisen reflektoimisena
1.4. Aktiivisen olemattomuuden ja reflektoimisen välisestä vuorovaikutuksesta

2.LYYRINEN MINÄ: KIRJOITTAJA MINUUDEN JA TOISEUDEN TILASSA
2.1. Minuuden ja toiseuden vuoropuhelu lyyrisen esseen kirjoittamisprosessissa
2.2. Lyyrisen minän konstruoiminen
2.3. Lyyrinen minä ja tekstin henkilökohtainen ääni

3.LYYRINEN ESSEISTI KIELEN TILASSA
3.1. Puheenomaisen kirjoittamisen hetkellisyydestä
3.2. Puheääni ja aika lyyrisen esseen kirjoittamisessa
3.3. Kielen kokemuksellisuudesta
3.4. Kielen musiikillisuudesta

V PÄÄTÄNTÖ
4.1. Johtopäätökset
4.2. Tutkimuksen arviointia ja suuntaviivoja tulevaan

SCRIPTUM 1.2019

Journal of Creative Writing Research :
Volume 6, Issue 1, 2019

Vasilis Papageorgiou
Writing and research : from a writer’s notebook


Päivi Kosonen,
Towards Therapeutic Reading : part II: the interactive process of reading

Paul Graves
Rhythm in Black & White : helping L2 English writers hear and speak on the page


Johanna Pentikäinen,
Työpajamalliin perustuva kirjoittamisen kouluopetus :
eksplisiittisestä opetuksesta toimijuuteen

Kirjoittajat muuttavat maailmaa

Faktapohjainen romaanitaide on voimakas vaikuttamisen tapa, todisti Cathleen Miller ”Writers can and do Change the World” –luennollaan 27.2. 19 Jyväskylän yliopistolla. (Kuva:Suvi Mononen)

Kalifornialainen Miller kirjoittaa tällä hetkellä pakolaisten henkilökuvia Briteissä. Hän on erikoistunut haastattelujen tekemiseen, luottamuksellisiin keskusteluihin, joissa ihmiset voivat kertoa elämänsä käännekohdista. Henkilökuvasta kehittyy romaani.

Hänen nonkftionsa motto on Stalinilta: ”Yksittäinen kuolema on tragedia, miljoona kuolemaa on tilasto.”

Viimeisin henkilökuva, jota varten hän on tehnyt haastatteluja, kertoo kongolaisesta miehestä, joka elää paperittomana pakolaisena Britanniassa. Hän on asunnoton ja tekee satunnaisia töitä. Kaiken muun ajan hän kokoaa ja välittää eteenpäin dokumentteja ihmisoikeusrikkomuksista Kongossa. Mies työskentelee päivisin kirjastoissa ja iltaisin mäkkäreillä, sekä paikoissa, joissa on ilmainen verkkoyhteys. Kongosta lähetettyjen kuvien ja videoitten, kuulustelujen aineistot ovat järkyttäviä sanoo Catherine Miller. Ja mies, joka tuota työtä tekee, on persoonallisin hahmo, jota hän on pitkään aikaan tavannut.

Maailmankuulun Aavikon kukka -elämäkerran kirjoittaja Cahleen Miller on työskennellyt Jyväskylässä kirjoittamisen opiskelijoiden kanssa helmikuun viimeisen viikon.  Työpajassa on keskitytty mm. haastatteluihin, luottamukseen ja ihmisten kertomin elämän käännekohtiin. Niistä muodostuu aineistoa, joita käsitellään romaanitaiteen keinoin.

Cathleen Miller on merkittävä naisten oikeuksien edistäjä, ja naiskirjoittajien tukija. Hän kirjoitti Aavikon kukan somalimalli Waris Dirien elämätä yhdessä tämän kanssa. Teoksesta on tehty myös dokumentaarinen elokuva.

Cathleen Miller

Maailmankuulun Aavikon kukka -elämäkerran kirjoittaja Cahleen Miller vierailee Jyväskylässä työskentelemässä opiskelijoiden kanssa helmikuun viimeisen viikon. Cathleen Miller on merkittävä naisten oikeuksien edistäjä, ja naiskirjoittajien tukija.
Hän kirjoitti Aavikon kukan somalimalli Waris Dirien elämätä yhdessä tämän kanssa. Teoksesta on tehty myös dokumentaarinen elokuva.

Keskiviikkona 27.2 klo 16 hän luennoi Jyväskylän yliopistolla

NONFICTION FOR ADVOCACY: Writers can and do change the world. Cathleen Miller will discuss her techniques for persuasion
27.2.2019 klo 16.15–17.45
Historica-rakennus, sali H320 (Seminaarinkatu 15)

BEHIND THE SCENES: Cathleen Miller discusses her work in reporting and writing creative nonfiction
27.2.2019 klo 18.30–20.00
Kirjailijatalo (Seminaarinkatu 26 B)

Kirjoittamisen opiskelijoille Cathleen Miller pitää maanantaista torstaihin essee-pajaa aiheesta: PERSONAL ESSAY IN CREATIVE NONFICTION