Laura Laakso ehdolla esikoiskirjailijaksi

Jyväskyläläinen Laura Laakso on ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjailijaksi Mrs.Milky Way –teoksellaan (2018). Hän on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta, ja pro gradussaan hän käsitteli naiskirjoittamista. Äidin ääni – kuka puhuu? Kertomuksia, partuksia (2012).

Ote Äidin äänestä:

Minua kiinnostaa prosessi, jonka mittaan äiti muuttuu kirjailijaksi ja kirjailija äidiksi. Syntyy lapsi ja taideteos, taideteos ja lapsi, ja taideteoksen ja lapsen myötä uusi minä, uusi tekijä, uusi tiedostaja. Minä, joka ei ole subjekti, niin kuin Jacques Lacan toteaa, vaan olemuksellisesti suhde toisiin – siis myös lapseen, ja taideteokseen. Äiti-minä katsoo kaikkia objekteja, siis myös lastaan ja taideteostaan, äiti-minästään käsin ja tasapainoilee Julia Kristevan symbolisen Isän Nimen ja semioottisen maternaalisen välisellä kynnyksellä aseinaan kieli ja kyky tuottaa uusia merkityksiä kontrollin ja tiedostamattoman välisellä vaarallisella vyöhykkeellä.!)!

Äitikirjailijaksi muuttumisen prosessi on väistämättä dynaaminen, alati huojahteleva ja keinuva, hidaskin, kuten oma hatara esimerkkinikin osoittaa. Taideteokset, kuten lapsetkin, syntyvät miten syntyvät ja milloin syntyvät, omalakisesti, ajallaan. Rocktähtien 27-vuotinen kiitoratamyytti resonoi kirjailijaksi kasvamisen myytin kanssa, varteenotettavan esikoisteoksen kun kai pitäisi valmistua alle kolmikymmenvuotiaana. Oma rocktähtikirjailijuuteni päättyi 27-vuotiaana – ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan – sillä samana vuonna alkoi matkani kohti äitikirjailijuutta, uusin äänin ja uusin minuuksin.

Writing therapy and Heronies of Rural Europe

Dr. Karoliina Maanmieli presents her Erasmus+ project called HEROINES. It is a 2-year lasting project in : Spain, Finland, Great Britain, Slovenia and Greece.

The aim of the project is to empower women with mental health challenges by:
* teaching mental health professionals methods of writing therapy
* piloting training courses for women with mental illnesses in 5 countries collecting the narratives of course participants (New Heroines Anthology)


  Heroines training course concentrates on gender equality for women with mental illness living in rural areas. It uses innovative, fresh and empowering methodology based on creative writing.


Roles of participant countries/ associations
Finnish Poetry Therapy Association (Finland) &
Metanoia Institute (Great Britain): Joint collaboration will generate a new and richer methodology for the development of writing therapy that will benefit both the target group and the training professionals.
Ozara (Slovenia), EKP&PSY (Greece), and the project coordinator,
Intras (Spain): These highly recognized institutions in the field of disability and mental health (with regards to intervention, rehabilitation training) will test the training curriculum with their own target groups.

HEROINES project starts in December 2019 and lasts until autumn 2021.
Please contact: karoliina.kahmi@gmail.com

Kirjoittamisterapia kehittyy vauhdilla

Musiikkiterapia, ja nyt myös kirjoittamisterapia kehittyvät vauhdilla Jyväskylän yliopistossa. Joukko tutkijoita ja ohjaajia kokoontui Taiteen ja hyvinvoinnin kollokvioon 10. – 11.10.2019. Kansainvälisenä vieraana oli mm. Jurate Sucylaite – runoilija, psykiatri Liettuasta, Klaipeda yliopistosta.

Henna Linkopuu: KUKKAPUISTON KYYNELEET


Isän suru luutnantti Jaakko Antero Hörtsänän muistokirjoissa. (2019)

Muistokirja voi olla historiallisen romaanin lähtökohta. Henna Linkopuu on tutkinut surua, joka johtui pojan kuolemasta sodassa v.1944. Oriveteläisen suuren tilan isäntä, sekä merkittävä puutarhuri ja arboretumin perustaja, Hugo Hötsänä, lääkitsi suruaan kokoamalla kaksikin muistokirjaa pojastaan. Muistokirjat koostuvat  muistoista; tarinoiden ja kirjallisten muisteluiden lisäksi mukana on päiväkirjoja sekä kirjeitä, jossa isä purkaa poikansa kuoleman tuottamaa tuskaa, mukana myös valokuvia, piirroksia ja muita dokumentteja.

Kiinnostavaa on, että itse Maila Talvio ohjasi jonkun verran Hörtsänää kirjoittajana. Hänen myötätuntonsa välittyy kirjeissä. Silti Talvio katsoi, että Jaakon tarinaa ei tule julkaista kirjana vaan parempi on laatia muistokirja suvun luettavaksi.

Tarkastellessaan isän traumaattista kokemusta Linkopuu ammentaa narratiivisesta kirjallisuudentutkimuksesta, ja ennen kaikkea tunteiden tutkimuksesta. Näin hän on hahmottanut tunteita, joita Hugo Hörtsänä on käsitellyt tekstejä työstäessään.

Taiteellisena osana Henna Linkopuun työssä onkin sitten otteita tekeillä olevasta historiallisesta romaanista.

1                    JOHDANTO                     

1.1                 Muistiin kirjoitettu tuska   

1.2                 Tutkimusretkellä arkistossa

1.3                 Muistokirjojen kirjoittaja Hugo Antero Hörtsänä
–  ahkera, määrätietoinen ja herkkä

1.4                 Tekijän suhde aineistoon   

1.4.1              Elämäkerta kertoo henkilökohtaisen tarinan

1.4.2              Kirjeet kantavat muistoa menneisyydestä

1.5                 Maila Talvio – mentori, innostaja ja lohduttaja

2                    TUNTEILLA VÄRITETTY KIRJALLISUUDENTUTKIMUS

2.1                 Tutkimuksen teoreettiset välineet

2.2                 Suru ja traumakokemus

2.3                 Kuoleman enteet, Taivas, Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä

2.4                 Tarve muistaa

2.5                 Surusta kirjoittaminen – Terapiaksi itselle, lohduksi muille

2.6                 Kuoleman hyväksyminen paranemisen alku

3                    EETTISTEN KYSYMYSTEN VAIKUTUS TARINAN TULKINTAAN

3.1                 Kertomusten eettinen potentiaali

3.2                 Kirjallisuus mahdollistaan asettumisen toisen ihmisen asemaan

3.3                 Historiallinen mielikuvitus yhdistää historian ja kaunokirjallisuuden

4       ELÄMÄKERRALLISISTA AINEKSISTA HISTORIALLINEN ROMAANI                    
 –        TUTKIELMAANI KUULUVAN LUOVAN TYÖN ESITTELYÄ

4.1                 Lähtökohtia luovaan kirjoitustyöhön

4.2                 Historiallinen romaani

4.3                 Intertekstuaalinen laji ammentaa historiallisista tarinoista

4.4                 Historiallinen romaani rakentaa kulttuurista muistia

4.5                 Historiallisen romaanin rakennuspalikoita

4.5.1              Ajankuva määrittää tarinan uskottavuutta

4.5.2              Ajan siivillä  

5                    Päätäntö       

Kirsi Leskinen: Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?

Miksi kirjoittaa sodasta kysyy Kirsi Leskinen gradussaan. Henkilökohtaisten tai psykologisten syiden sijaan hän kysyy eettisiä syitä tuoda esille kriisiaikaa ja sotaa. Leskinen kysyy, miksi menneisyyttä ja sota ajan tapahtumia on syytä yhä pitää avoimena, koettavana ja pohdittavana. Tutkimustaan Leskinen taustoittaa esittelemällä muistityötä, menneisyyden uudenlaisen käsittelemisen tarvetta. Kyse on jostain, mikä omakohtaisten muistikuvien sijaan ammentaa historiasta ja kulttuurisesta muistista. Sodassa on jotain, mikä antaa jatkuvasti uusia näkökulmia.

Sotaproosan kirjoittamisen teoreettinen tausta rakentuu historian ja elävän todellisuuden rinnastumisesta. Romaani on laji, jossa eletty aika on läsnä samalla se sisältää sekä menneisyyden tulkintaa että välittömästi havaittua elämää. Menneen tulkinta ja nykyisyyden eläminen, mahdollistavat strategian, jota Leskinen kutsuu ”menneisyyden avoinna pitämiseksi”.

Leskinen hakeutuu saksalaiseen kirjallisuuteen, koska se käsittelee seikkoja, joita suomalainen sotaproosan traditio ei ole kohdannut. Onko Auschwitzin jälkeen runoutta? Ovatko merkitykselliset elämykset enää uskottavia saksan kielellä ilmaistuina. Kokemus runouden ja kielen romahtamisesta, oli sodan kokeneen sukupolven tilanne. Tämä kiteytyi kirjoittamisen nolla-asteen kokemukseksi: traumaattisesta sodasta ei voi tehdä hyvää ja eläytyvää kertomusta.

Leskinen tuo osuvasti esiin kehityslinjan, joka alkoi raunioilta, ”nolla-asteesta” ja jatkui W.G. Sebaldin proosassa 1990-luvun loppuun asti. Sodan esineet, tilat sekä detaljit Sebaldin kuvaamina onnistuvat tuomaan esiin sekä ajallisen etäisyyden, että detaljien todistusvoiman, ilman tapahtumien elävöittämistä.

Filosofi Hannah Arendtin lukeminen on osuvaa ja innoittunutta, ja niinpä Arendtin teoria pahan ”banaalisuudesta” ja ”arkipäiväistymisestä” kansallissosialismissa muodostaa kulmakiven sille, miten Leskinen avaa tutkimuskysymyksensä häiritsevästä menneisyydestä.

Toisen maailmansodan muistista nousee asioita, joita täytyy yhä käsitellä. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa Leskinen kehittelee sotaproosan poetiikkaansa. Kirjoittamisen kannalta keskeiseksi nousee häiritsevä menneisyys ja ”Vergangenheitsbewältigung” – menneisyyden käsittely.

Tältä pohjalta Leskinen kehittelee sodasta kirjoittamisen teesit:
1) ulkopuolisuus kerronnallisena ratkaisuna siihen etäisyyteen, jota sota-ajan jälkeinen sukupolvi koki suhteessa sotaan.
2) Sodan maskuliinisuus ja sukupuolittunut väkivalta.
3) Sodan poikkeuksellinen aika-kokemus – ”tässä ja nyt”, ratkaiseva aika
4) viholliskuva, joka nykyään näyttäytyy rasistisena vihana
5) kielen raunioituminen arkistuneen julmuuden ja sotapropagandan myötä.

Kirsi Leskinen: Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen lähtötilanne ja kysymys
1.2 Tutkielman rajaus ja tavoite
1.3 Tutkimuksen taiteellinen osuus


2 TUTKIMUKSEN TEORIA JA MENETELMÄ
2.1 Fenomenologinen tutkimus
2.2 Fenomenologinen hermeneutiikka
2.3 Kokemuksen käsite: Husserl, Heidegger ja Arendt
2.4 Kriittinen reflektio


3 KOETTU JA KIRJOITETTU SOTA
3.1 Muuttuva sodan representaatio
3.2 Unohdettujen näkökulma ja vaietut teemat
3.3 Sodan muisti
3.4 Kulttuurinen muisti
3.5 Muistamisen vaikeus ja välttämättömyys
3.6 Kollektiivisen muistin paikat ja menneisyyden kipujäljet
3.6.1 Muistojen kipujäljet
3.6.2 Maantieteelliset paikat ja kokemus
3.6.3 Kirjoittaminen ja muistamisen poetiikka
3.7 Kokemuksen aika
3.7.1 Fenomenologisen hermeneutiikan aikakäsitys
3.7.2 Sodan kesto
3.7.3 Nollahetki


4 VERGANGENHEITSBEWÄLTIGUNG
4.1 Ilmasota ja kirjallisuus
4.2 Uhreja vai pahantekijöitä?
4.3 Pahuuden arkipäiväisyys ja kysymys vastuusta


5 MATKAN VARRELTA POIMITUT
5.1 Väistämätön ulkopuolisuus
5.2 Sukupuoli ja väkivalta
5.2.1 Sukupuolittunut väkivalta käsikirjoituksessa
5.2.2 Väkivallan ja vallankäytön rakenteet sodassa
5.3 Tässä ja nyt- kokemus
5.4 Vihollisesta ihmiseksi
5.4.1 Jatkosodan valokuvien viholliskuva
5.4.2 Viholliskuva käsikirjoituksessa
5.5 Häiritsevä menneisyys
5.5.1 Miten kirjoittaa heistä, jotka eivät ole meitä?
5.5.2 Kuinka käsittää käsittämätöntä?
5.5.3 Kirjoittaa vai vaieta?


6 PÄÄTÄNTÖ

Tuuli Korpela: Autenttisuuden tuntu ja menneisyys

Tuuli Korpela on tutkinut historiallisen romaanin kirjoittamista pro gradussaan, otsikolla ”autenttisuuden tunnun luominen omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin”.  Korpela analysoi omaa käsikirjoitustaan, jossa hän käyttää isoäitinsä tarinaa pohjana historiallisessa fiktiossa.

Korpela soveltaa autoetnografista otetta sekä historiaan että omaan työskentelynsä tarkasteluun. Korpela luonnehtii tutkimuskysymystään: ”Käsittelen autenttisuuden tunnun luomista taustatyön, miljöön sekä henkilöhahmojen kautta. Taustatyöllä näyttää olevan suuri vaikutus autenttisuuden tunnun luomiseen etenkin miljöön kohdalla. Historiallisen miljöön saa vaikuttamaan aidolta hyödyntämällä kohtuullisesti subtekstejä eli viittauksia reaalimaailmaan tai todelliseen historiaan. Totuuskysymyksessä päädyn lopputulokseen, että jos suuret historialliset linjat ovat kunnossa, pienemmissä asioissa voi toisinaan joustaa ja antaa tarinan viedä.”

Autenttisuuden tuntua tarkastellaan historiallisen todenmukaisuuden, ympäristön uskottavuuden ja henkilöhahmojen kannalta.

SYNNYN UUDESTAAN TÄHÄN TALOON JOHON EN ENÄÄ KUULU
Autenttisuuden tunnun luominen elämäkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin (2019):

SISÄLLYS
1. JOHDANTO

2. HISTORIALLINEN ROMAANI JA ELÄMÄKERRALLINEN FIKTIO
2.1 Historiallisen romaanin perinne
2.1.1 Lajin määrittelyä
2.1.2 Suhde historiankirjoitukseen

2.2.3 Erilaiset historiat
2.2 Elämäkerrallinen kirjoittaminen ja tarinallisuuden tarve
2.1.1 Suvun historia ja elämänkaarikirjoitus
2.2. 2 Arvaamaton muisti
2.2.3 Saako toisen elämään kajota?

2.3 Kun elämäkerta ja historiallinen romaanilävistävät toisensa
2.3.1 Yhtäläisyyksiä ja eroja
2.3.2Oma käsikirjoitukseni: lähtökohta ja genre

3. TUTKIMUSMENETELMÄJA AINEISTO
3.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
3.2 Tutkimuskysymykset ja aineisto

4. ANALYYSIOSA: AUTENTTISUUDEN TUNTUA ETSIMÄSSÄ
4.1 Tärkeä taustatyö
4.1.1 Materiaalin keruu
4.1.2 Tavallisuuden illuusio.

4.2 Tavoitteena huomaamaton miljöö
4.2.1 Aistillinen ympäristö –fyysinen miljöö
4.2.2 Arvot, tavat, tunteet–henkinen miljöö

4.3 Uskottavat henkilöhahmot
4.3.2 Luoda henkilö ja ymmärtää häntä
4.3.3 Nimi kantajansa mukaan
4.3.4 Kielellä on väliä
4.4. Viimeinen kysymys totuudesta

5. PÄÄTÄNTÖ