Lyyrinen essee ja kirjoittajan tila

Sanna Kivikoski: Äänikerrostumia: lyyrinen essee kirjoittajan tilana ,  2018
Sanna Kivikoski: SÄRKYMISEN RYTMI, lyyrinen essee migreenistä, 2019

Sanna Kivikosken käsittelee lyyrisen säkeen keinoin migreeniä, sen kokemusta ja kemiaa:
“Migreenikohtaus sytyttää tuleen/ aivojen vanhimmat alueet./ Migreeni on perintö/ajalta, jolloin aurinko porotti savannilla, tunkeutui sarveiskalvon onkaloihin.”

Pro gradussaan Sanna Kivikoski tutkii lyyristä esseetä. Tutkimuksessa keskeinen kirjoittamisen tilan käsite vie tekijän oman työskentelytavan, oman poetiikan, pariin.

Tutkimuksessaan Kivikoski tarkastelee, millaisista seikoista lyyrinen kirjoittamisen tila koostuu. Näitä elementtejä ovat henkilökohtaisuus, dialoginen tila, vapaus kielen tilassa ja välitön lyyrinen ääni.

Esseen mahdollisuus yhdistää tietoa ja omakohtaista kokemusta on keskeinen osa Kivikosken tutkimusta. Lyyrisen esseen kirjoittaminen poikkeaa kuitenkin tietopuolisen tekstin laatimisen loogis-narratiivisesta päättelystä: sen suhde tietoon on meditoiva, ja se välttää yleistettävää tietoa. Kivikoski kutsuu tätä lyyriseksi ajatteluksi, joka on aistimellista ja konkreettista, henkilökohtaista. Lyyrisen ajattelun myötä esseemäisyys tulee esille puheen intiimin äänen myötä.

Kivikoski ottaa lyyrisen minän käsitteen kirjallisuustieteestä, ja käyttää sitä tietoisesti eri tavalla. Lyyrinen minä on jotain, mitä kirjoittaja kohtaa. Termiä käytetään oivaltavasti kirjoittajan oman tekstin lukemiseen liittyvän dialogin osana. Siten lyyrinen minä on jotain, mikä vaikuttaa paitsi tekstissä myös kirjoittamisen tilassa, Ajatus on kirjoittamisen tutkija Vandermeulenilta. Hän esittää, että hyväksi kirjoittajaksi kehittyminen on neuvottelua ”ideaaliminän” kanssa.

I JOHDANTO
II TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
1. TUTKIMUKSEN TAVOITE
2. AIEMPI TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN KÄSITTEELLISET LÄHTÖKOHDAT
2.1. Lyyrisen esseen määritelmästä
2.2. Esseen kirjoittaminen ja reflektoiminen
2.3. Reflektoiminen oppimisena ja luovuutena
2.4. Reflektoiminen kirjoittajan sisäisenä palauteprosessina
2.5. Esseen kirjoittaminen: reflektiivistä vai lyyristä ajattelua?

3.TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
3.1. Teoreettisen viitekehyksen perustelut
3.2. Bahtinin teoria dialogisesta tilasta
3.3. Turnerin teoria liminaalisuudesta

4.TUTKIMUSSTRATEGIA, MENETELMÄ JA AINEISTO
4.1. Fenomenologinen tutkimusstrategia
4.2. Aineistonkeruu
4.3. Aineiston analyysi subjektiivisella lähiluvulla
4.4. Kirjoittaja-tutkijan roolista

III: IRTAINVARASTO: LYYRINEN ESSEE KIRJOITTAJAN TILASTA

IV KIRJOITTAJA LYYRISESSÄ TILASSA
1. KIRJOITTAJA LYYRISENÄ AJATTELIJANA
1.1. Irti teksti- ja genrelähtöisestä kirjoittamisesta
1.2. Lyyrinen ajattelu aktiivisena olemattomuutena
1.3. Lyyrinen ajattelu kirjoittamisen reflektoimisena
1.4. Aktiivisen olemattomuuden ja reflektoimisen välisestä vuorovaikutuksesta

2.LYYRINEN MINÄ: KIRJOITTAJA MINUUDEN JA TOISEUDEN TILASSA
2.1. Minuuden ja toiseuden vuoropuhelu lyyrisen esseen kirjoittamisprosessissa
2.2. Lyyrisen minän konstruoiminen
2.3. Lyyrinen minä ja tekstin henkilökohtainen ääni

3.LYYRINEN ESSEISTI KIELEN TILASSA
3.1. Puheenomaisen kirjoittamisen hetkellisyydestä
3.2. Puheääni ja aika lyyrisen esseen kirjoittamisessa
3.3. Kielen kokemuksellisuudesta
3.4. Kielen musiikillisuudesta

V PÄÄTÄNTÖ
4.1. Johtopäätökset
4.2. Tutkimuksen arviointia ja suuntaviivoja tulevaan

Kansainvälisiä virikkeitä kirjoittamisen ohjaajille!

Heinäkuussa 7. -15.7. 2019 on luovan kirjoittamisen opettajien koulutusviikko Belgiassa Alden-Biesenin 1500-luvun linnassa.

Kurssin aiheet ovat;
– kertova ei-fiktio, Martino Gozzi
– lukeminen ja kirjoittaminen yhteisenä toimintana, Jenny Tunedal (Ruotsi)
– kuinka antaa palautetta luovalla tavalla Daniel Billiet (Belgia).

Koulutuksen hinta on n 1000e, mutta kuluihin on hyvät mahdollisuudet saada tukea, koska järjestäjänä on Eurooppalainen luovan kirjoittamisen opetuksen järjestö (EACWP).

Oppilaitoksissa työskentelevillä opettajilla on mahdollista saada siihen Erasmus+ tukea – haku päättyy 5.2.

lisätietoja risto.niemi-pynttari(at)jyu.fi

Anniina Nirhamo: Monialaiset ammattikirjoittajat

Nykyään kirjoittajilla voi olla monta roolia: kirjailijana ja toimittajana monissa erilaisissa medioissa. Anniina Nirhamo on tutkinut sitä,  millainen ammatti-identiteetti näillä uuden ajan kirjoittajilla on.

Nirhamo on hastatellut seitsemää monella alalla toimivaa kirjoittamisen ammattilaista. He kertovat, kuinka kirjoittamisesta tuli heidän intohimonsa ja ammattinsa.

Haastateltavista Anna-Kaari Hakkarainen on yksi luova toimisto Gutin perustajaosakkaista.
Eeva Kolu on vapaa kirjoittaja ja verkkomediayrittäjä.
Hannele Lampela on vapaa kirjailija joka on kirjoittanut mm. Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -teoksen, Prinsessa Pikkiriikki lastenkirjoja, hän on myös freelancerina aikakauslehdissä ja copywriterina.
Karoliina Sallinen pitää suosittua Kolmistaan blogia ja hänen romaaninsa Tee-se-itse vauva on vuodelta 2016 ja #vauvavuosi (2018) lisäksi hän työskentelee copywriterina.
Roope Lipasti on julkaissut parisen kymmentä lasten – ja  aikuistenkirjaa. Lisäksi hän työskentelee kolumnistina, pakinoitsijana ja freelancetoimittajana pääasiassa sanomalehdissä, kirjoittaa
näytelmiä, kuunnelmia ja monenlaisia tilaustöitä.
Soili Pohjalainen on julkaisut romaanin Käyttövehkeitä (2016) ja työskentelee projektikoordinaattorina, ja opettaa luovaa kirjoittamista

 

Anniina Nirhamo:
Monialaiset ammattikirjoittajat : kokemuksia ammatti- ja kirjoittajaidentiteeteistä (2018)

Sisällys
1 Johdanto
1.2 Kuka on kirjoittaja?
2.1 Kaikki kirjoittaminen on luovaa ja muuta käsitteenmäärittelyä
2.2 Kirjailijat ja romanttinen taiteilijamyytti
2.3 Journalistit ja objektiivisuuden harha

3 Kirjoittajat media – alan myllerryksissä
3.1 Media-ala nyt
3.2 Sielut markkinoilla
3.3 Identiteetti ja työelämä

4 Tutkimuksen toteutus
4.1 Tutkimuskysymykset
4.2 Identiteettien tutkiminen
4.3 Aineisto: laaja – alaisia ammattikirjoittajia
4.4 Tutkimuksen eettiset valinnat

5 Tulokset: ”Parasta on keittää kahvia ja juoda sitä kahvia ja kirjoittaa, siinä se on”
5.1 Kirjoittajaksi kasvaminen
5.1.1 Kirjoittaminen intohimona
5.1.2 Työ ja luovuus
5.2 Kirjailija etsii kysymyksiä, toimittaja vastauksia
5.2.1 Korkealle arvostettu kirjailijuus
5.2.2 Toimittajan työ mahdollistajana
5.2.3 Menevätkö fakta ja fiktio sekaisin?
5.3 Kirjoittajat työssä
5.3.1 Haahuilijan ammatti – identiteetti
5.3.2 Miksi freelancer? Arvot työn taustalla
5.3.3 Monialaisen ammattikirjoittajan työelämätaidot

6 Päätäntö
6.1 Pohdinta
6.2 Arviointi

 

Pysyvä mielihyvä kirjoittamisessa

Nasti Rings: Tutkimus kirjoittamisen tilan luomisesta: subjunktiivi, flow, rituaali ja habitaatti. (2017)

Nasti Rings tutkii gradussaan autoetnografisesti kirjoittamisen tilaa ja mitä siinä tapahtuu silloin kun se on miellyttävä. Tuo kirjoittamisen tila hahmottuu ennen kaikkea nautinnollisena olona, mutta myös oleskelun ympäristönä.

Ringsin tutkimus keskittyy kirjoittamisen nautintoihin. Se edustaa selvää vaihtoehtoa työ-keskeiselle käsitykselle luovasta kirjoittamisesta. Työskentelyä ja ahkeruutta korostavassa kirjoittamiskulttuurissa Ringsin näkökulma on erityisen tarpeellinen. Tavoitteellisen työskentelyn tilalle hän hahmottaa paikkaa, josta vapaus, affektiivisuus ja luova leikki vallitsevat. Ne synnyttävät paikan, jossa kirjoittaja voi toteuttaa itseään ja jopa ylittää itsensä.

Rings ottaa teoriat ja käsitteet vaivattomasti omaan käyttöönsä ja vie taitavasti myös lukijansa mukaan luovan kirjoittamisen elementtejä tarkastelemaan.

Kirjoittamista tarkastellaan tutkimuksessa sisäisen kasvun voimana, mielihyvän ja mielekkyyden lähteenä, johon kuuluu mahdollisuus siirtyä arkielämän ja -todellisuuden rajoista vapaan kuvittelun alueelle.

Russin (2009) affektiiviseen luovuusteoriaan tukeutuen Nasti hahmottaa kirjoittamisen vapautta ja leikkiä.

Ringsin työpäiväkirjan otteet tarjoavat autoetnografista aineistoa vuoden aikana syntyneistä kirjoittamisen nautinnon kokemuksista. Hän keskittyy käsittelemään vain miellyttävän ympäristön, kehollisesti nautinnollisen oleskelun, sekä luovuuden tiloja. Nuo tilat saattavat olla vain hetken käväisyjä tai tuntikausien kirjoittamista. Ringsin huomio on kuitenkin tiloissa jotka kestävät pitkään ja johon voi myöhemmin palata.

Kirjoittamisen tilaan liittyvien rituaalien tehtävänä hän pitää luovuuden turvaamista: sen tulee luoda tila, jossa kirjoittaja voi häiriöttömästi viipyä niin pitkään kuin on tarvetta ja voimia.

Tutkimuksessa tarkastellaan kirjoittamisympäristöä sekä konkreettisena tilana, fyysinen olotilana että mentaalisena tila. Tuohon tilaan kuuluu sekä fiktion maailma että kirjoittamisen maailma. Tällaisen tilan tutkiminen on mahdollista kirjoittamisen habitaatin käsitteen avulla. Rings hakee tästä tukea omalle, lähes asumisen kaltaisen pitkäaikaisen kirjoittamisen tarkastelulleen. Tutkimus tuo esille seikkoja, jotka tekevät kirjoittamisesta miellyttävää, ja elämäntapaan liittyvän asian.

JOHDANTO
2 LUOVAN KIRJOITTAMISEN TUTKIMUS
2.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
2.2 Tutkimuskysymys
2.3 Tutkimuksen toteuttaminen

3 KIRJOITTAMISEN MENTAALINEN TILA: VAPAUS JA LEIKKI
3.1 Subjunktiivinen tila:arjen rajojen tuolla puolen
3.2 Flow-tila
3.3 Rituaali turvaa subjunktiivisen tilan ja siirtää flow-tilaan

4 LUOVAN KIRJOITTAMISEN YMPÄRISTÖ

4.1 Habitaatti: luovan kirjoittajan elinympäristö ja kirjoittamisen kasvupaikka
4.2 Habitaatio: luovan kirjoittamisen ympäristön asuttaminen ja kehollisuus

5 IDEOIDEN TILA JA KIRJOITTAMISPROSESSI
5.1 Luova ongelmanratkaisu luovassa kirjoittamisessa
5.2 Ideoiden synty elää yhteydessä subjunktiiviseen tilaan

6 KIRJOITTAMISEN TILAN PITKÄAIKAISUUS JA JATKUVUUS
6.1 Muisti ja luovuus: tunteiden ja kokemusten ajattomuus
6.2 Pitkäaikaisuus ja intuitio: vaikutukset suunnitteluun ja luomiseen
6.3 Päätäntö: päättymätön kirjoitusprosessi

LÄHTEET

Outi Kallionpää: Uuden kirjoittamisen opetus

Outi Kallionpään väitöstutkimus Uuden kirjoittamisen opetus, osallistavaa luovuutta verkossa
on ladattavissa osoitteesta:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6948-6

Uusia kirjoitustaitoja tulisi Kallionpään mukaan opettaa ainakin kolmesta syystä:
1. Nuorten vapaa-ajan kirjoittaminen keskittyy jo nyt suurimmaksi osaksi nettiin eikä perinteinen koulun kirjoittamisen opetus kohtaa tätä todellisuutta. Kallionpää tyrmää arkikeskustelussa yleistyneen diginatiivimyytin ja sanoo, että ” Verkossa kirjoittavat nuoret ovat taidoiltaan hyvin eri tasoisia, jolloin kouluopetuksella on myös tärkeä rooli toimia tasa-arvoisten kommunikointivalmiuksien tarjoajana koko ikäluokalle.”

2. Tulevaisuuden verkkoyhteiskunnassa yhä useammat elämän osa-alueet kytkeytyvät uuden kirjoittamisen hallintaan. Niin talous, kulttuurituotanto, yhteiskunnallinen osallisuus kuin merkitysten rakentaminen henkilökohtaisen elämän tarpeisiin tapahtuvat yhä enenevässä määrin verkkokommunikoinnin ja luovan sisällöntuotannon avulla. Tulevaisuuden syrjäytyjiä voivatkin olla juuri ne nuoret, jotka eivät pysty aktiiviseen verkko-osallisuuteen, vaan putoavat passiivisiksi, usein viihteellisten verkkosisältöjen vastaanottajiksi.

3.Uuteen kirjoittamiseen liittyvät tekniset, luovat ja sosiaaliset käytännöt tekevät kirjoittamisen opiskelusta mielekkäämpää ja saavat oppilaat kirjoittamaan enemmän. Tällä on positiivinen yhteys myös peruskirjoitustaitojen kehittymiseen.

 

New SCRIPTUM – Autumn 2016 !

SCRIPTUM Creative Writing Research Journal vol 3 2016/1

Lucian Georgescu: ON “SYNOPSIS”

Orhan Kicpak: THE RETURN OF THE FANZINE

Kaisa Suvanto: INSPIRING IMAGERY: an introduction to
evoking vivid mental imagery in creative writing

Leena Karlsson: WRITE THE FEAR – autobiographical
writing and (language) classroom anxiety

Anne Mari Rautiainen: ONKO KIRJOITTAMISEN ILOLLE TILAA?

Risto Niemi-Pynttäri: Luova kirjoittaminen ja kirjallisuusteoria 
ARVIOT:
Annika Naski: Jen Webb: Researching Creative Writing (2015).
Maarit Nisu: Tina Welling: Writing wild: Forming a Creative
Partnership with Nature (2014).
Mirka Korhola: Tapani Kilpeläinen: Silmät ilman kasvoja. Kauhu
filosofiana (2015).

Jyväskylä University Dicital Archive JYX, open access

Markus Partanen: Historiallisen romaanin lähdetyö ja mentaalinen simulointi (2016)

Romaanin kirjoittamista voidaan tarkastella simulointina. Romaani luo maailman, johon voi eläytyä ja jonka voin kokea elävänä, jonka henkilöt koen tuntevina olentoina – juuri tätä voidaan sanoa simuloiduksi. Kirjoittaja voi kehittää simuloinnin taitojaan, kuten Markus Partanen osoittaa kirjoittamisen tutkimuksen gradussaan Historiallisen romaanin lähdetyö ja mentaalinen simulointi (2016).

Partasen tutkimuksen kohteena on mentaalinen simulointi historiallisen fiktion kirjoittamisen prosessissa. Historiallinen romaani eroaa hänen historiatutkimuksesta siinä, että romaanissa simuloidaan maailma ja lukija eläytyy siihen. Simuloinnin käsitettä käytetään kognitiivisessa tutkimuksessa ja Partanen kokeilee sitä kirjoittamiseen. Hän kirjoittaa historiallista romaania ja tutkii mielen prosesseja siinä.

Partanen keskittyy tutkimaan henkilöhahmon simulointia, kuinka romaanin minäkertoja muodostuu elävältä vaikuttavaksi hahmoksi. Hänen tavoitteenaan on tutkia mielikuvien kehittelyä kirjoittamisen hetkellä. Tätä varten hän on videoinut kirjoittamisprosessiaan, ja soveltaa videolla ns. protokolla-menetelmää eli ääneen ajattelua kirjoittamisen yhteydessä.  Tarkastelun kohteena ovat kirjoittajan päättely, havainnot ja muisti.

Simuloinnin tavat, kuten henkilöhahmon asemaan asettuminen ja henkilölle ominaisen kokemistavan kuvitteleminen ovat seikkoja, joita Partanen käsittelee pätevästi.

Markus Partanen: Historiallisen romaanin lähdetyö ja mentaalinen simulointi (2016)

1   Johdanto
1.1   Historiallisen romaanin genrestä ja historiasta
1.2   Kognitiivinen lähestymistapa kirjoittamiseen
1.3   Aiempi tutkimus
1.4   Tutkimuksen rakentuminen

2   Teoriatausta
2.1   Simulaatio, mimesis ja kulttuuriteoria
2.2   Mentaalisen simuloinnin psykologiaa
2.3   Mentaalinen simulointi, muisti ja muistot
2.4  Simuloinnin tavat

3   Esityöt simuloinnin pohjana
3.1   Tutkimusta, ajattelua ja suunnittelua
3.2   Faktojen ja elämysten etsintää
3.3   Informaation monipuolista työstämistä
3.4   Ristinveistäjän esityöt

4   Analyysin menetelmät ja kulku
4.1   Ääneenajattelumenetelmä
4.2   Analyysin kulku lyhyesti
4.3   Henkilöt, toimintakulut ja objektit

5   Mentaalinen simulointi ja suunnittelu
5.1   Toisen perspektiivin huomioiminen
5.2   Mielikuvittelu on moniaistista
5.3   Mallintava ajattelu ammentaa muistista
5.4   Tarkentavat ja väljät assosiaatiot

6   Kielellistäminen, arviointi ja monitorointi
6.1  Monitorointi ohjaa toimintoja
6.2   Mielteiden arviointia
6.3   Mielensisältöjen kielellistäminen

7   Päätäntö

New SCRIPTUM is out !

SCRIPTUM Creative Writing Research Journal vol 2 2015/4 (18.12.2015)

Juhani Ihanus
SELF-NARRATIVES
Between the self and the other …

Karoliina Kähmi
ADVANCES IN POETRY THERAPY ……

Outi Kallionpää
UUSIEN KIRJOITUSTAITOJEN OPETUS
– Luovaa ja yhteisöllistä kirjoittamista osallisuuden kulttuurissa ……

REVIEWS

Exploring Second Language Creative Writing. Beyond Babel by Dan Disney (ed.)(2014)
DANIEL SOUKUP …

Creative Writing in the Digital Age, Theory, practice, and pedagogy,Michael Dean Clark, Trent Hergenrader, Joseph Rein (ed.by) 2015
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI …

Jyväskylä University Dicital Archive JYX, open access

Verkkoproosa (2007)

verkkoproosa.php

 

Puheen ja kirjakielen välinen jännite on yksi keskeisiä voimia kirjoittamisessa. Puheenomaisten piirteiden tyylittely kirjoituksessa on proosaa. Verkkoproosa on sukua taideproosalle, se on epämuodollista ja tyyliin pyrkivää kirjoitusta. Verkkoproosaan liittyy myös erityinen mahdollisuus puhua henkilökohtaisella äänellä julkisesti. Proosa mahdollistaa sen että verkkopäiväkirjoissa voidaan puhua yksityisistä asioista julkisesti, yksityisyyttä paljastamatta. Verkkoproosa, tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta (2007) on Risto Niemi-Pynttärin teoreettinen katsaus luovaan kieleen verkossa.
Linkki JYU tietokantaan

Kirjoittajasta kirjailijaksi, käsikirjoituksesta romaaniksi

Liisa Rinteen Kirjoittajasta kirjailijaksi, käsikirjoituksesta romaaniksi tutkii kirjailijuuden syntyä työpäiväkirjojen perusteella.

Työn taiteellisesta osasta on muokattu esikoisromaani Odotus (Atena 2015). Romaani käsittelee entisen kasvatuslapsen kehitystä vanhemmuuteen, siihen liittyviä odotuksia sekä äitiyden kokemuksia. Teoksen ytimenä on tilanne, jossa minäkertoja odottaa esikoistaan, käsittelee suhdetta kasvatusvanhempiinsa ja valmistautuu tapaamaan biologisen äitinsä. Tämä tilanne antaa hänelle aiheen muistella elämäänsä, jolloin lukija saa sitä kuvan. Kerronta ei rajaudu vain minäkertojan kokemuksiin, muistoihin lapsuudesta, kasvatusvanhemmista, minäkertojalle tuntematon biologinen äiti saa myös äänen. Romaanin runollinen proosa on aistillista ja detaljeiltaan rikasta kieltä. Tarina hahmottuu episodeina, ja keskeisten tapahtumien emotionaalinen merkitys on toimintaa keskeisempää.

Liisa Rinteen lähtökohtana on se, kuinka romaanin valmistuminen ja kirjailijan identiteetti liittyvät yhteen. Miten kirjoittajasta tulee kirjailija ja miten romaanin aihiosta tulee käsikirjoitus ja julkaistu teos. Tutkielmassa nostetaan esiin haasteellisia, innostavia kysymyksiä, erityisesti naisena kirjoittamiseen liittyen.

Työhön sisältyy runsain mitoin kirjailijan viisautta, erityisesti pohdinnat lukemisen ja kirjoittamisen suhteesta osoittavat, kuinka olennaisesti lukeminen on vaikuttanut esikoiskirjailijan tyylillisiin pyrkimyksiin. Kirjoittamisoppaat ovat paljon esillä tutkimuksessa, mutta mallien ottamisen sijaan Liisa Rinne käy dialogia niiden kanssa. Vuoropuhelu on syvällistä, ja dialogi välittyy työpäiväkirjaan sekä kirjeisiin asti.

Liisa Rinne käsittelee pro gradussaan esikoisteoksen syntyprosessia ja kirjailijaksi tulemista. Hän keskustelee lukukokemuksistaan ja kirjailijan työstä. Tutkimus on antoisaa luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneet esikoisteoksen syntyprosessista, naisena kirjoittamisesta, lukemisen merkityksestä kirjoittamiselle ja suhteesta muiden kirjailijoiden työskentelytapoihin.

 

Liisa Rinne: KIRJOITTAJASTA KIRJAILIJAKSI, KÄSIKIRJOITUKSESTA ROMAANIKSI
1. JOHDANTO
Sanoista romaani – kirjoittajaidentiteetti ja kirjoittamisen prosessi

2. MINÄ KIRJOITTAJANA – KIRJOITTAJAIDENTITEETTI
2.1 Kirjailija vai kirjoittaja?
2.2. Minä kirjoittajana
2.3. Naistekijyys
2.4. Oma kokemus sanoiksi – naiskirjoittaminen ja muita variaatioita kielen reunalla 16

3. KIRJOITTAMISEN JA LUKEMISEN RAJAPINNALLA
3.1. Lukijasta kirjoittajaksi, kirjoittajasta lukijaksi
3.2. Kirjoitusoppaat
3.3. Kirjoittamisen prosessi
3.4. Kirjoittamisen rytmi – kirjoittaminen fyysisenä kokemuksena

4. KÄSIKIRJOITUKSEN VAIHEET
4.1. ”Kääritään hihat, ruvetaan hommiin”
4.2. Tarina – mistä kerrotaan ja miten kerrotaan?
4.3. Henkilöt
4.4. Juoni
4.5. Yksityiskohta, tekstin pienin yksikkö

5. YKSITYISESTÄ JULKISEKSI
5.1. Palaute
5.2. Kustannussopimus
5.3. Luopuminen osana kirjoitusprosessia

6. LOPUKSI
”Hyvä Mrs. Woolf”