Flash fiktio – Eurooppakisa 1.2 – 1.4.2019

Euroopan laajuisen Flash-Fiktio kilpailun teemana on “not at home” – poissa kotoa.  Kilpailuun voi osallistua myös suomen kielisillä 100 -sanan teksteillä, raapaleilla.Sama henkilö voi osallistua useilla tekseteillä.

Kisatekstit lähetetään European Association of Creative Writing Programmes verkkosivuille kilpailun avautuessa ilmestyvään olevaan osoitteeseen. Kilpailu on avoinna  1.2 – 1.4.

Suomalainen kilpailun järjestäjä on Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutus.

Flash-kilpailun sivut: https://eacwp.org/flash-fiction/

Autumn SCRIPTUM 2/2018

Vasilis Papageorgiou:  On the Love of Poetry and Poems: A Poem
Päivi Kosonen:  Towards Therapeutic Reading: Part I
Risto Niemi-Pynttäri:  Anonyymit masennusblogit

arviot:
Hélène Edberg (2018) Creative Writing for Critical Thinking – Creating a Discoursal Identity. VESA LAHTI
Tony Gillam (2018) Creativity, Wellbeing and Mental Health Practice. JOHAN KALMANLEHTO
Sandra Marinella (2017) The Story You Need to Tell. Writing to Heal from Trauma, Illness, or Loss. JOHANNA HOLOPAINEN

Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä

Annemari Ahoste on tutkinut varhaisnuorten luovan kirjoittamisen mahdollisuuksia verkossa.  Hän kehitteli tutkimukseen pohjautuvaa verkkoympäristöä, jonka suunnittelu mullistui, kun hänen oli otettava vakavasti nuorten sen hetkiset tarpeet.

Nuorten inspiroitumisen tarve korostui. Näin Ahoste ottaa kirjoittamisen maisterintutkielmassaan käyttöön jo vanhentuneena terminä pidetyn inspiroitumisen. Osoittautui, että tutkimuksen nuoret toimivat vapaaehtoisessa kirjoittajaryhmässä, koska siellä inspiroituu.

Ahoste tarkastelee verkkoryhmän yhteistä luovuutta, online-viestintää ja monimediaisesta kirjoittamista uutena genrenä. Jatkuvasti uudistuvan ja muuttuvan teknologisen välineistön sijaan hän kiinnittää huomion siihen, kuinka noita välineitä käytetään luovasti.

Uusi genre on syntynyt siitä, millä tavalla nuoret ovat ottaneet uudet välineet käyttöönsä. Kirjoittamisen teknologioiden rinnalle hän hakee kirjoittamisen kokemuksen uusia muotoja, kuten kontaktikeskeinen kirjoittaminen, inspiroituminen ja ryhmäluovuus.

Sosiaalisen median ja monimediaisen kirjoittamisen aikana kaikki ei kuitenkaan muutu. ”Kirjoittamisen maailman avautuminen” on Ahosten mukaan olemukseltaan samanlainen kuin se on ollut luovan kirjoittamisen piirissä kehittynyt.

Annemari Ahoste: Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä (2017)

1 Johdanto
2 Teoreettinen katsaus
2.1 Sosiaalinen konstruktivismi
2.2 Diskurssit kirjoittajaidentiteetin rakentumisessa
2.3 Kirjallisuusterapia

3 New writing genre inspiraation lähteenä
3.1 Nuorten verkkokulttuuri
3.2 Nuorten identiteettityö verkkoympäristössä
3.3 Diginatiivit, onko heitä?
3.4 Subjektiviteetti ja hybridin tilan muodostuminen digitaalisessa ympäristössä

4 Ryhmän mukaan muokattava verkkokurssi
4.1 Perustietoja ja ympäristö
4.2 Kurssin esittely
4.3 Kurssin suunnittelu ja osallistujien roolit

5 Hypoteesini keskiössä inhimilliset kokemukset
5.1 Synaptiset teknologiat
5.2 Kirjoittamisen opettamisesta digitaalisen kirjoittamisen opettamiseen
5.3 Kirjoittamisen flown opettaminen
5.4 Kirjoittamisen esteiden ylittäminen
5.5 Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys
5.6 Terapeuttinen tunnustaminen
6 Pohdinta
7 Johtopäätökset

KIRJOITTAJA PIIRISSÄ

Jonna Myllykangas
KIRJOITTAJA PIIRISSÄ
– vertaisryhmään kuulumisen merkityksistä ja KynäilijäHilimat-kirjoittajaryhmä

Millä tavalla kirjoittajapiirissä toimiminen auttaa yksilöä hyödyntämään muiden jäsenten vahvuuksia? Tätä Jonna Myllykangas tutkii gradussaan. Kirjoittajaryhmä on jäsenilleen merkityksellinen, mutta yllättävän monista eri syistä.

Kirjoittajien erilaisuuden huomioiminen kuuluu keskeisesti Myllykankaan tutkimukseen, siksi teoreettinen osa jakautuu sekä ryhmän että yksilön tasoihin.

Yksilöllisyys korostuu kirjoittamisen motivaatioon ja identiteettiin liittyvässä teoriassa. Toisaalta esille nousee roolien muodostuminen vapaissa kirjailijaryhmittymissä sekä yhteisöllinen luovuus.

Jonna Myllykangas tutkii kirjoittajapiiriä, joka on tavannut harvakseltaan mutta monen vuoden ajan.  Hän kysyy, mitä ryhmä on antanut kirjoittajana kehittymiselle erityisesti vertaispalautteen kautta. Hän haastattelee ryhmän kuutta aktiivista jäsentä, ja keskittyy vertaispalautteen tarkasteluun. Erityistapauksena on analyysi palautekeskustelussa, jossa käsillä ovat Myllykankaan omat tekstit.

 

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen rakenne, tavoitteet ja tutkimusongelma
1.1.1 Aineisto ja tutkimusmenetelmä
1.1.2 Taiteellinen osa

1.2 KynäilijäHilimojen synty
1.3 Erilaisuus on rikkaus
1.4 Aiempi tutkimus

2 LUOVUUS YHTEISÖLLISENÄ ILMIÖNÄ

2.1 Yhteisöllinen luovuus
2.1.1 Motivaatio ja ympäristö
2.2 Kirjalliset ryhmittymät ja yhteistyöpiirit

3 YHTEISTYÖPIIRIN RYHMÄDYNAMIIKASTA

3.1 Ryhmän muodostumisen vaiheet
3.2 Ryhmädynamiikka

4 VERTAISPALAUTE KIRJOITTAJAN TYÖSSÄ

4.1 Lukijapalaute vs. asiantuntijapalaute
4.2 Good cop, bad cop
– palautteen tyylit
4.3 Yhteisöllisyys identiteetin vahvistajana
4.4 Työryhmäkirjoittamisen vaaran paikat

5 KEITÄ KYNÄILIJÄHILIMAT OVAT?

5.1 Tavoitteista
5.2 Tapaamisen anatomia

6 PALAUTTEEN ANALYSOINTIA

6.1 Kirjallisen ja suullisen palautteen erot
6.2 Mitkä muokkaukset lopulta hyväksyn?

7 PÄÄTÄNTÖ

 

Tutkimus on osoitteessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/54543

 

Kuinka kirjoittaja kuuntelee henkilöhahmoaan

”On valittava sanat, on valittava elämä”
Minna Mikkonen: Muistista ja kertomisen tiloista romaanikäsikirjoituksessa ja kirjoittamisprosessissa (2017)

 

Taiteellisen tutkimuksen piiriin kuuluvassa pro gradussaan kirjailija Minna Mikkonen tutkii romaanihenkilöiden fiktiivisen muistin syntymistä.

Henkilöhahmot käsikirjoituksessa ovat hänelle eräänlaisia tekstin syntypaikkoja, joiden ympärille kehkeytyy elämää, muistoja ja odotuksia. Hän välttää tarkoituksella puhumasta henkilöhahmon tai romaanin sisällön suunnittelusta, sen sijaan hän puhuu kirjoittamisen tilaan muodostuvasta romaanista ja henkilöhahmojen kuuntelusta. Samalla kirjailija tarjoaa omia muistojaan, ruumiillista muistia ja assosiaatioita kahden henkilöhahmon tarpeisiin.

Tutkimuksessa sovellettu tapa tarkastella henkilöhahmojen syntymistä teoksesta käsin muodostuvassa ”kirjoittamisen tilassa” perustuu Maurice Blanchot’n kirjoittamisen filosofiaan.

Mikkonen tarkastelee fragmentaarisia merkintöjään ja niitten kehkeytymistä teoksen henkilöhahmojen tarinoiksi ja muistoiksi. Hän asettaa naishahmonsa itselleen tuttuihin elämän vaiheisiin: äitiyteen, rakkauteen, lapsuusmuistoihin ja odotusaikaan. Tutkimuksessaan Mikkonen tarkastelee romaanikäsikirjoitusta sekä kirjoitusprosessia yrityksenä kuunnella sitä, millaiset henkilöhahmot teoksen rakenteeseen syntyvät.

Tämä tyyppistä kirjoittamisen tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen millä tavalla romaanien henkilöhahmot syntyvät kirjoittamisen myötä.

1.Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta ja lähtökohdat

1.2 Kaunokirjallinen osuus, Lähtölauluja. Taiteellinen idea

1.3 Tutkimukseni teoriapohjasta

1.4 Lukujen sisällöstä

2. Kertomisen ja kirjoittamisen tiloja sekä välineitä

2.1 Kirjeet ja kirjoittaminen

2.2 Valokuvat

2.3 Sisäinen puhe. Olivian keho kertomisen tilana ja kohteena

2.4 Monologista dialogiin, sisäpuolelta ulkopuolelle

3. Elämä, joka kerrotaan ja unohdetaan

3.1 Olivian ja Kertun muisti ja omaelämäkerrallinen itse

3.2 Keho muistin tilana ja karttana

3.3 Kirjoittavan minän muisti ja assosiaatiot

4. Kirjoittamisen aalto

4.1 Kirjoittajaansa pakeneva kirjoitus. Hiljaisuus ja katkokset

4.2 Yhteyteen pyytävä kirjoitus. Kirjoittamisesta ja lukemisesta

5. Lopuksi

Hanna Nivala: KIRJOITTAMISPELI

Hanna Nivala
KIRJOITTAMISPELI: luovan kirjoittamisen pelillistäminen (2017)

Hanna Nivalan gradu -tutkimuksen tavoitteena on pelillistää kirjoittamisprosessia videopelin avulla, ja tehdä kirjoittamisesta välittömästi palkitsevaa. Erityisesti nuorille suunnatun kirjoittamispelin tavoitteena on helpottaa laajan tekstikokonaisuuden kehittelemistä, edistää luovuutta ja ongelmanratkaisua. Laajan proosatekstin työstäminen voidaan jakaa välietappeihin, ja voidaan tarjota onnistumisen hetkiä, niin että kokonaisuudesta tulee järjestelmällinen ja suunnitelmallinen.

Lähtökohtana Nivalalla on se, että kirjoittamisen prosessissa itsessään täytyy olla jotain yhteistä pelaamisen kanssa niin, että tätä prosessia voi vahvistaa. Nivala esittelee kirjoittamisen ja pelien yhteyksiä käytännössä.

Sekä pelaamisessa että kirjoittamisessa olennaista on luovuus, parhaimmillaan flow-tila. Tämän osoittamiseksi Nivala rinnastaa flow-teorian peruselementit vastaaviin pelillistämisen teoriassa. Esimerkiksi epäonnistumisen pelon hälveneminen pelin avulla voi lisätä kirjoittajan uskallusta kokeilla eri mahdollisuuksia.

Toisaalta peli on sääntöihin perustuva systeemi, joka auttaa lopputulokseen pääsemisessä. Niiden saavuttaminen palkitsee kirjoittajaa suoritustasolla, koska pelissä kaikella yrittämisellä ja onnistumisella on välittömiä seurauksia. Nivala löytää runsaasti kiinnostavia kirjoittamispeliin liittyviä mahdollisuuksia myös oman pelikäsikirjoituksensa kautta.

SISÄLLYS

1 TUTKIMUKSENI LÄHTÖKOHDAT JA MOTIIVIT

2 PELIT JA PELILLISTÄMINEN

2.1 Miksi pelaamme?

2.2 Pelillistäminen

3 LUOVA KIRJOITTAMINEN

3.1 Luova prosessi

3.1 Kirjoittamisen esteet ja ongelmat

3.2 Miten prosessia voi tukea

4 PELI KIRJOITTAMISEN TUKENA

4.1 Mitä pelillisiä kirjoittamissovelluksia on jo tehty

4.2 NaNoWrimo-tapahtuman pelillisyys

4.3 Oma käsikirjoitukseni – Discovering of Howth

4.4 Peli reflektoinnin tukena

4.5 Peli tekstin tuottamisen tukena

4.6 Peli tulkitsemisen tukena

4.7 Muita mahdollisuuksia, oman työni karikot

5 PÄÄTÄNTÖ

Kirsimarja Alatalo: Raamatun käyttö kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä.

Perinteisesti Raamattua on käytetty sielunhoidollisena oppaana luku- ja keskustelupiireissä, mutta onko terapialla ja sielunhoidolla varsinaista eroa?  Kirsimarja Alatalo on toiminut ohjaajana ryhmässä, joka on sielunhoidollisesti kasvuryhmä ja samalla kyseessä on kirjallisuusterapeuttinen ryhmä.

Alatalon ryhmässä on keskitytty Psalmeihin, niistä keskustelemiseen sekä kirjoittamiseen. Alatalon ryhmässä kirjoitettiin muodoltaan tiukkoja ja lyhyitä tanka – ja pantoum -runoja.

Kirsimarja Alatalo:

Raamatun käyttö kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä (2017)

JOHDANTO

1.1. Tutkimuksen taustaa

1.2. Tärkeimmät käsitteet ja tutkimusta suuntaavat valinnat

1.3. Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen tavoite

1.4. Aiemmat samaa aihetta käsittelevät kirjallisuusterapeuttiset

tutkimukset

  1. KIRJALLISUUSTERAPIA

2.1. Mitä kirjallisuusterapia on

2.2. Kirjallisuusterapian teoriatausta

2.3. Kirjallisuusterapian tavoitteet

2.4. Metafora kirjallisuusterapiassa

2.5. Ryhmämuotoinen kirjoittaminen kirjallisuusterapiassa

  1. SIELUNHOITOTERAPIA

3.1. Mitä sielunhoito on?

3.2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoito

3.3. Sielunhoidon suuntaukset

  1. KIRJALLISUUSTERAPIA JA SIELUNHOITO KOHTAAVAT

4.1. Sielunhoito ja psykoterapia

4.2. Kirjallisuusterapian ja sielunhoidon yhteys

4.3. Kirjoittamisen terapeuttiset mahdollisuudet

  1. KIRJALLISUUSTERAPEUTTISENRYHMÄN KOKOAMINEN

JA OHJAAMINEN

5.1. Tutkittavan ryhmän kokoaminen ja tutkimusluvat

5.2. Ryhmäistuntojen toteutus ja tehtäväannot

5.3. Tehtäväantojen vaikutus aineistoon

5.4. Tutkijan ja ohjaajan kaksoisrooli

5.5. Raamatun käyttö kirjallisuusterapiassa

5.6. Muu tutkimusaineisto

5.7. Naturalistinen tutkimusote

5.8. Grounded theory eli aineistoon perustuva teoria

  1. AINEISTON ANALYYSI JA TULKINTA

6.1. Ryhmäistunnoissa tuotettu aineisto

6.1.1. Tankarunot

6.1.2. Pantoumrunot

6.2. Aineiston analyysimenetelmät

  1. TUTKIMUKSEN TULOKSET

7.1. Metaforien analyysi ja tulkinta

7.2. Ryhmässä kirjoitettujen tekstien teemat

7.3. Raamatun merkitys kirjoittamiselle

7.4. Tutkimuspäiväkirjan analyysi

7.5. Alku- ja loppukierrosten merkitys

7.6. Kirjallisuusterapiaprosessin kokonaismerkitys

  1. LOPUKSI

8.1. Johtopäätöksiä

8.2. Tutkimuksen luotettavuustarkastelua

8.3. Jatkotutkimusaiheita

Miia Pirinen: Vastakarvaan kirjoittaminen feministisen fiktion kirjoittamisen menetelmänä (2017).

Miia Pirinen soveltaa kirjoittamisen tutkimuksen gradussaan  vastakarvaan kirjoittamisen metodia erityisesti spekulatiivisen fiktion alueelle.

Feministinen vastakarvaan kirjoittaja purkaa tottumuksia ja luonnollisiksi tulleita ennakkoluuloja omista teksteistään. Pirinen kehottaa huomaamaan tarkasti seikkoja, mitä kirjoittaja kuvaa sukupuoleen sekä erityisesti vammaisuuteen liittyen. Esimerkiksi huomio kiinnittyy vammaisuuteen vain silloin, kun sillä on merkitystä. Samoin sukupuolisia konventioita voi purkaa, eikä korostaa sitä turhaan yhteyksissä, missä sillä ei ole merkitystä.

Pirisen tarkastelee omaa romaanikäsikirjoitustaan vastakarvaan kirjoittamisen kannalta. analyysiin. Hän käsittelee mm. sellaisia seikkoja kuin stereotypioita ja nähdyksi tulemista; sukupuolista mies-nainen binääriä ja siitä vapautumista, rodullistamista, seksuaalisia kysymyksiä ja kehollisuutta.

Miia Pirisen tutkimuksessa feministinen analyysi ja kirjoittamalla tapahtuva työskentely iskee erinomaisesti proosailmaisuun pesiytyviä ennakkoluuloja vastaan.

Miia Pirinen: Vastakarvaan kirjoittaminen feministisen fiktion kirjoittamisen menetelmänä (2017).

1 Johdanto

2 Feministisen kirjoittamisen tutkimuksen lähtökohtia

2.1Feminismi

2.2 Oma positio

2.3 Feministinen tutkimus ja intersektionaalisuus

2.4 Feministinen kirjallisuudentutkimus

2.4.1 Vastakarvaan lukeminen

2.5 Feministinen fiktio ja naiskirjallisuus

2.5.1 Naiskirjoitus ja naisten estetiikka

2.5.2 Miesvaltainen kaanon ja universaali estetiikka

2.6 Feministinen kirjoittaminen ja toisin kirjoittaminen

2.6.1 Muoto ja kirjoittajan makuaisti

3 Kirjoittamiskäsitys ja kirjoittamisen prosessi

3.1 Kirjoittamisen luonne ja feministinen intuitio

3.2 Prosessikirjoittaminen ja feministisen kirjoittamisen prosessi

3.3 Palautteen antaminen itselle ja lukijan huomioiminen

4 Spekulatiivisen fiktion mahdollisuudet

4.1 Spefi ja sen poliittisuus

4.2 Feministinen spefi ja feministiset utopiat

5 Representaatio ja Mustekalan ja kellosepän feminismi

5.1Representaatio.

5.1.1Määritelmät

5.1.2 Nähdyksi tuleminen ja mahdollisuudet

5.1.3 Stereotypiat, toiseus ja autenttisuus

5.1.4 Kuka saa kirjoittaa mistäkin

5.2 Sukupuoli

5.2.1 Sukupuolen käsite, sukupuoliroolit ja sukupuolittunut yhteiskunta

5.2.2 Sukupuolen performatiivisuus ja binääri

5.3 Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen

5.3.1 Naisen seksuaalisuus, seksuaalinen oppressio ja raiskauskulttuuri

5.3.2 Heteroseksuaalisuus ja -normatiivisuus

5.3.3 Homoseksuaalisuus

5.3.4 Romanssit ja bury your gays

5.4 Rotu ja etnisyys

5.5 Kehollisuus ja kauneuskäsitykset

5.6. Vammaisuus

5.6.1 Näkökulmia ja määritelmiä

5.6.2 Ongelmalliset tarinat ja taustaoletukset

5.6.3 Toivotut tarinat ja fiktion mahdollisuudet

5.6.4 Oletettu lukija, samastuminen ja vammaisuuden rooli tarinassa

5.6.5 Ableismi ja kielenkäyttö

5.7 Yhteiskuntaluokka

6 Päätäntö ja lähteet

Terapeuttisen kirjoittamisen ohjaaja ja tutkija vieraana Jyväskylässä

Terapeuttinen kirjoittaminen on monipuolista Walesissa. Tutkija, runoilija ja yhteisö-aktivisti Christina Thatcher Cardiffin yliopistosta vietti helmi-maaliskuun vaihteessa viikon Jyväskylän yliopistolla kirjoittamisen opiskelijoiden ja tutkijoiden parissa.  Thatcher vetää kirjoittamisterapiaryhmiä syrjäytyneille, asunnottomille, läheisensä menettäneille, työtä hän tekee  vapaaehtoisena ja joskus palkalla. Kirjoittamisterapia on ollut pitkään nousussa Englannissa, se on arvostettu osa sosiaalityötä. Tutkimuksessaan Thatcher käsittelee addiktioista kärsivien omaisia, heidän surutyötään, joka tapahtuu kirjoittamalla. Hänen väitöksensä taiteellinen osa, runokokoelma surutyöstä julkaistaan keväällä, ja tulevana syksynä Christinan on tarkoitus väitellä.

Christina Thatcher toimii näkyvästi Cardiffin kirjallisessa elämässä, tarjolla festivaaleja,  klubeja, lukuiltoja ja monenlaisia kirjoittajapiirejä. Jyväskylän yliopistolla on aktiivista yhteistyötä Cardiffin yliopiston kanssa, tutkijoiden, kirjailijoiden, opettajien ja opiskelijoiden vierailuja järjestetään mahdollisuuksien mukaan.

Christina Thatcherin blogi

Creative Writing Students of Cardiff University publishes:
http://www.cardiffreview.com/