Roosa Berg: Taiteilija kohtaa kaupallisuuden – kirjailijan osallistuminen kirjamarkkinointiin (2021)

Roosa Berg tarkastelee kirjoittamisen gradussaan kirjallisuuden markkinointia uuden median aikana. Berg tutkii kirjailijoiden omaan brändäämistä sekä teostensa myynnin edistämistä.

Berg valottaa aihettaan sekä kirjailijoiden että kustantajien positioista käsin. Millaiseksi kirjailijat kokevat osuutensa kirjamarkkinoinnissa ja millaiseksi kustantajat kokevat kirjailijoiden osuuden? Näin kysymysten avulla ristivalotetaan kysymystä, jonka ääripäissä ovat taiteelliset pyrkimykset ja myyväksi suunniteltu tuote. Berg ei suuntaudu näistä kumpaakaan, vaan luo asetelman joka ilmaisee kirjallisuuden markkinoinnin jännitteitä. Kolmas tutkimuskysymys: miten sosiaalinen media on muuttanut kirjallisuuden markkinointia siirtää painotuksen alueelle, jossa kirjoista keskustelu edellyttää kirjailijan aktiivista osallistumista, niin että se palvelee myynnin edistämistä.

Taiteilija kohtaa kaupallisuuden – kirjailijan osallistuminen kirjamarkkinointiin (2021)

1 Johdanto

2 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

2.1 Tutkimuksen tarve ja aiempi tutkimus

2.2 Tutkimuskysymykset

2.3 Aineistonkeruu ja tutkittavat

3 KATSAUS KUSTANNUSTOIMINTAAN JA KIRJAILIJUUTEEN

3.1 Kustannustoiminta

3.1.1 Viestinnän ja markkinoinnin erot kustannusalalla

3.2 Kirjailijuus

4 ANALYYSI

4.1 ”Mitä kirjailijat aina toivoo et avoimuutta kirjailijoita kohti”
– Henkilökemia, avoimuus, vastuualueet

4.2 Stereotypioita rikkomassa?
– kuinka ammatin kaupalliseen puoleen ja esillä olemiseen suhtaudutaan

4.3 ”Eihän tää sillei reilu ala oo missään tapauksessa.”
– kirjailijat epätasa-arvoisessa asemassa markkinoinnissa

4.4 ”Ollaan vihdoin tajuttu että somessa voi tehdä juttuja”
– sosiaalinen media osana kirjamarkkinointia

4.5 ”Ehkä semmoset niin kun julkisen ja yksityisen rajat on niin kun monessa suhteessa neuvoteltu uusiksi.” – rajat kirjailijan julkisessa esiintymisessä

4.6 Kirjailija vai vaikuttajakirjailija – kirjailijan brändi

5 Päätäntö

Pekka Paussu: Kehyskertomusrakenne draamakäsikirjoittamisen työvälineenä

Millainen käsikirjoittamisen työväline kehyskertomus voi olla ?

Pekka Paussu tutkii kirjoittamisen pro gradussaan millä
tavoin hyvinkin erilaisista osista koostuva ja episodimainen materiaali voidaan koota yhtenäiseksi näyttämötekstiksi. Millä tavoin tuota rakennetta on käytetty teatteriteksteissä. Kuinka kehyskertomuksen narratologinen erittely paljastaa siihen sisältyviä mahdollisuuksia?

Mitä uutta kehyskertomuksen teorialla on annettavaa uudenlaisia tapoja käsikirjoittamiseen?

Miten esimerkiksi kirjailijan elämäntarina voisi muodostaa kehyskertomuksen, ja hänen tuotantonsa toimia sen sisäkertomuksina? Tätä Paussu takastelee lopuksi Kuolleiden henget – Edgar Alan Poen tarinoita -näyttämötekstinsä kautta. Hän tarkastelee, kuinka kehyskertomuksen avulla Poen elämään liittyvästä aineistosta, sekä hänen runojensa ja novelliensa aineistosta saadaan eheä kokonaisuus.

Pekka Paussu: Kehyskertomusrakenne draamakäsikirjoittamisen työvälineenä (2021)

JOHDANTO 1
1.1 Tutkimuskysymyksiä
1.2 Tutkielman sisältö
1.3 Tutkimuskohteena kehyskertomus
1.4 Aiheen valinta ja merkitys
1.5 Tutkimuksellisia lähtökohtia ja haasteita
1.6 Aiempaa tutkimusta
1.7 Kohdeaineistoina teatteritekstit
1.8 Nimityksiä ja käsitteitä
1.9 Teoreettiset viitekehykset ja lähdekirjallisuus

2. KEHYSKERTOMUSRAKENNE
2.1 Aiheen tarkennusta
2.2 Lajin oma historia?
2.3 Muunnelmia ja sukulaisuuksia
2.4 Mise-en-abyme ja näytelmä näytelmässä
2.5 Teatterin kehyskertomusrakenteet

3. DRAAMAKÄSIKIRJOITTAMINEN ENNEN JA NYT
3.1 Lajin uudistumista
3.2 Draaman jälkeisyyden haaste
3.3 Tekstin asema teatteriesityksessä
3.4 Jälkidraamallisuus versus klassinen dramaturgia

4. TEOREETTISTA MÄÄRITTELYÄ NARRATOLOGISESTI
4.1 Peruskäsitteistöä
4.2 Kertomuksen määritelmiä
4.3 Diegesis
4.4 Mimesis
4.5 Kronologia ja sen variaatiot
4.6 Metalepsis
4.7 Teatteritekstien narratologiaa

5. TAITEILIJABIOGRAFIA KEHYSKERTOMUKSEN MUOTONA
5.1 Elämäkertojen laajentamista
5.2 Esimerkkejä biografisista draamoista
5.3 Muotokuvien syventäminen
5.4 Biografian fakta ja fiktio
5.5 Referenssin taso

6. TAPAUSTUTKIMUS:
Kuolleiden henget – Edgar Allan Poen tarinoita -näyttämöteksti
esimerkkiaineistona biografisesta kehyskertomusrakenteesta
6.1 Taustaa
6.2 Ideointi- ja kehittelyvaiheet
6.3 Materiaalin kokoaminen
6.3.1 Biografinen materiaali
6.3.2 Kaunokirjallinen materiaali
6.3.2.1 Runous
6.3.2.2 Proosa
6.4 (Henkilö)hahmot ja teoksen maailmat
6.5 Juonen rakenne ja tyyppi
6.6 Kohtausten rakentaminen
6.7 Kohtausluettelo
6.8 Synopsis ja teoksen kokonaisuus
6.8.1 Ensimmäinen puoliaika: kohtausten 1-8 sisältö
6.8.2 Toinen puoliaika: kohtausten 9-13 sisältö
6.9 Esitys ja sen vastaanotto

7. PÄÄTÄNTÖ
7.1 Yhteenveto
7.2 Jatkotutkimusmahdollisuuksia
7.3 Kehyskertomusrakenteen soveltamismahdollisuuksia
7.4 Itsearviointia
7.5 Loppusanat

Lavarunous ja minäntaju, stagella Pulina Elli

Kirjoittamisen gradussaan Elina Pulli tutkii lavapersoonan ja tekijän itsensä suhdetta. Mikä versio minästä ja millaisia piirteitä esittäjstä valikoituu lavalla? “Minäntaju” osoittautuu hyödylliseksi käsitteeksi, se on joustava ja tilanteen mukaan elävä, toisin kuin minäkuva. Samalla hyvällä esiintyjällä on sitä “minäntajua”.

Elina Pulli sijoittaa itsensä naisesiintyjien joukkoon ja haastattelee sekä Heli Laaksosta että Nihkeetä Akkaa (Jonna Nummela). Aiheena on omakohtaisuuden ja lavarunouden suhde. Larkastelun kohteena on myös Pulina Ellin esittämät lavarunot, ne ovat videoina työn taiteellisessa osassa.

Elina Pulli: Lavarunous ja minäntaju, stagella Pulina Elli (2021)

1. JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA
1.1. Miksi valitsin tutkimusaiheekseni lavarunouden?
1.2. Lavarunouden ja Stand upin nykykäytännöt Suomessa
– Standuppaajat
– Lavarunotapahtumat Suomessa
– Monimuotoisia lavarunotapahtumia
– Lavarunoutta teoksissa ja mediassa

2. AIEMPI TUTKIMUS JA TÄMÄN TUTKIMUKSEN METODOLOGIA
2.1. Tutkittua ja todettua lavarunoudesta
2.2. Tutkittua ja todettua stand upista
2.3. Metodologia
– Tutkimuksen teoreettinen viitekehys: minäntaju ja runomalja
– Teemahaastattelu
– Aineistonhankinta ja tutkimuksen eteneminen

3. LAVARUNOILIJOIDEN MUOTOKUVAT
3.1. Heli Laaksonen
3.2. Nihkee Akka eli Jonna Nummela
3.3. Haastatteluista nousseita ajatuksia ja yhteisiä kokemuksia
3.4. Voiko minäntaju olla liian suuri ja kumpi on isompi teksti vai esitys?

4. LYYRISTÄ STAND UPIA VAI JOTAIN IHAN MUUTA?
4.1. Autoetnografia tutkimusmenetelmänä
4.2. Minäntaju ja runomalja
– Alussa oli vain tuskallinen tarve leikkiä
– Eroottisten runojen esittäjä vai lorunikkari?
– Lyyrinen, koominen ja persoonallinen minä, runoesimerkit
– Sieravuoren vaatekriisi oman esityksen analysointi

4.3. Tutkimuksen tulokset

5. PÄÄTÄNTÖ

6. STAGELLA PULINA ELLI – Taiteellinen osuus

Mä ostin märkäpuvun -video

Naisen kroppa -video

Bestseller -video

Eva Sundgren: ADHD ja kirjoitusprojekti

Eva Sundgren tutkii kirjoittamisen gradussaan adhd-oireisen kirjoittajan lahjakkuutta ja haasteita. Monien kesken jääneiden romaanihankkeiden jälkeen Sundgren päätti kehittää tutkimuksen keinoin sopivia olosuhteita kokonaisen romaanin kirjoittamiseksi. Tavoitteena on saattaa valmiiksi laaja romaanin kirjoitusprojeksti, ja tutkia kirjoitustyössä ilmeneviä haasteita ja onnistumisia.

Tutkimuksessa ei tehdä yleistyksiä, eikä anneta ohjeita muille adhd-oireisille kirjoittajille. Kyseessä on yksi tapaus, jossa hyödynnetään luovuuden ja adhd:n suhteeseen liittyvää taustatutkimusta ja tarkastellaan työpäiväkirjan kirjattuja kirjoittamistilaiteita.

Sundgren kysyy, mitä hänen on tehtävä onnistuakseen pitkäjänteisen kirjoittamisen tehtävästä. Millainen kirjoittamisen tila tukee adhd-oireisen luovia kykyjä? Mikä auttaa pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä motivaatioon liittyvien haasteiden kanssa? Hän selvittää, miten hyödyntää voimavaroina pidettyjä adhd-piirteitä kuten energisyyttä, upoutumista ja luovaa ajattelua romaanin valmiiksi saamisessa.

Sundgren jakaa tukolmeen osaan 1) ongelmat 2) selviytymiskeinot 3) voimavarat.

Keskeiseksi kysymykseksi nousee tutkimuksessa se, miten ärsykkeiden häiritsemä kirjoittaja voi nykyisessä keskeytysten ja viriketulvan kulttuurissa saada kirjoittamisrauhan. Miten luoda kirjoittamiselle otollinen tila – habitaatti?

Eva Sundgren: VANHANA VALVONUT-romaani: adhd -ja kirjoitusprojekti (2021)

1 JOHDANTO
1.1.Tutkimustehtävä: romaanin kirjoittaminen ja prosessin havainnointi.

2 ADHD:N OIREET JA KIRJOITTAMINEN
2.1 Adhd-diagnoosista ja lääkinnästä
2.2 Adhd ja luovuus
2.3 Adhd haasteena ja voimavarana

3 AINEISTO JA MENETELMÄ
3.1 Autoetnografia
3.2 Työpäiväkirja
3.3 Sisällönanalyysi

4 ROMAANIKÄSIKIRJOITUKSEN KIRJOITTAMINEN
4.1 Romaanin kirjoittamisen haaste
4.2 Luovan habitaatin käsitteestä
4.3 Käsikirjoitukseni Vanhana valvonut

5 TULOKSET –TYÖPÄIVÄKIRJAN KERTOMAA
5.1 Kirjoittamisen ongelmat
5.2 Selviytymiskeinot
5.3 Voimavarat

6 PÄÄTÄNTÖ


Mirjami Enckell: Mielialat ja kirjoittaminen

Kuvassa ei ole tutkimuksen tekijä

Miten mielialojen vaihtelu vaikuttaa kirjoittamiseen? Miten motivaatio sekä blokit ja flow-tila vaikuttavat mielialoihin?

Mirjami Encekellin päiväkirjatutkimuksessa lähestyttiin mielialahäiriöitä kokemuksellisesti, kirjoittajan kannalta. Hän tutki aihetta, minkä selvittämiseksi tarvitaan tekijän tietoa: mikä on mielialanvaihteluiden suhde kirjoittamisen prosessiin. Hän tarkastelee olennaisia seikkoja, kuten ekspressiivistä itseilmaisua, flow-kokemusta ja kirjoittamisen blokkia.

Kulttuurinen hulluustutkimus on vahva tutkimusalue Jyväskylän yliopistossa, ja se näkyy Enckellin tutkimuksessa. Hän tarkastelee omia syksyn 2020 muistikirjojaan sekä vapaakirjoitettuja tekstejä. Muistikirjoihin kertyy aineistoa runoihin, tunnelmia ja mielialoja. Tästä erillään on kirjoitusprosessiin ja mielialoihin liittyvät huomiot, ne on kirjattu ns. mielityökirjaan.

Kirjoittamisen esteitä syntyy silloin, kun vaikeat ajatukset ja itsesyytökset kiertävät kehää. Vaikka yksiselitteisiä syitä paremmille kirjoituspäiville, eikä tiettyjä edellytyksiä flow-tilalle ei tutkimusessa löytynytkään siinä otettiin kuitenkin askel suuntaan, jota kannattaa tutkia enemmän

Mirjami Enckell: Runoni ovat päiväkirjani ja salaisuuteni, jotka kerron jokaisellevastaantulijalle. Mielialat ja runojen syntyprosessi

1 JOHDANTO
2 LUOVA HULLUUS – KULTTUURINEN KONSTRUKTIO
2.1 Antipsykiatria
2.2 Kaksisuuntainen mielialahäiriö
2.3 Hulluus ja luovuus

3 AIEMPI TUTKIMUS JA METODIT
3.1. Aiempi tutkimus
3.2. Metologia

4 TUTKIMUSAINEISTO – päiväkirjojen tutkimisesta
4.1 Tunteiden muistiin kirjaaminen

5 MIELIALAT, ILMAISU JA KIRJOITTAMISEN SUJUMINEN
5.1 Ekspressio ja kirjoittamisen vaikutus mielialaan
5.2 Fow ja luomisen vaivattomuus
5.3 Kirjoittamisen esteet
5.3.1 Kirjoittajan mieliala esteenä
5.3.2 Perfektionismi
PÄÄTÄNTÖ

Eveliina Lempiäinen: KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

Eveliina Lempiäinen on tutkinut vuori- ja kalliokiipeilyn esityksiä kiipeilykirjallisuudessa, blogeissa ja keskustelufoorumeilta. Kertomuksissa toistuvat juonenkulut ja kirjoittajien käyttämä kiipeilyn “ammattislangi”. Lempiäinen alysoi teksteistä mm. seuraavia teemoja:

Ensimmäisessä osassa selvitellään kiipeilykertomusten eri tyyppejä ja niissä käytettyä kieltä. Toisen osan lähtökohtana on subliimin käsite. Seuraavaksi eritellään kiipeilynarratiivien teemoja, kuten luontosuhde, keho ja aistisuus sekä kuolema. Näitä narratiiveja Lempiäinen peilaa kokemuksiinsa, hän on kirjoittanut mm. Tuusannuuskana -esseen kokemuksistaan.

ja lopuksi kiipeilyn yhteisöä valotetaan kuulumisen (belonging) käsitteen kautta.

Työstä piirtyy esiin vivahteikas kuvaus siitä, millaisten pelisääntöjen puitteissa vuorikiipeilijöiden kokemuksia jaetaan, Rikas verkkoaineisto, kiipeilijöiden nykyaikainen, usein itseironiaa ja erikoistermistöä viljelevä kieli rinnastuu vanhempiin kiipeilynarraatioihin.

KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

1.JOHDANTO.
2.TYÖN TAUSTA JA AIEMPI TUTKIMUS
3.TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO….
3.1.Tutkimuskysymykset
3.2.Tutkimusaineisto
3.3.Tutkimusmenetelmät
3.3.1.Autoetnografinen tutkimus
3.3.2. Narratiivin analyysi
3.3.3. Minäkertomukset jakuulumisen tutkimus

4 KERTOMUSTYYPITJA KIIPEILYKERTOMUSTEN KIELI
4.1. Kertomuksen määritelmä
4.2. Tarinoiden arkkityypit
4.3. Kiipeilykertomusten kieli.
4.4. Kielen käyttötarkoitukset

5. SUBLIIMI
5.1. Subliimin määritelmä
5.2. Subliimi kiipeilykertomuksissa

6. KIIPEILYNARRATIIVIEN TEEMOJEN ANALYSOINTIA
6.1. Luontosuhde
6.2. Keho ja aistisuus
6.3. Riskit ja kuolema

7. KUULUMISEN TAVAT JA TARVE
7.1. Kuulumisen käsitteestä jatavoista
7.2. Kuuluminen kiipeilynarratiiveissa

8. PÄÄTÄNTÖ

TAITEELLINEN OSUUS: Esseekokoelma Murtuman vuosi (ei julkaistu)

Sanna-Leena Knuuttila: Selkoromaanin kirjoittamisesta

Sanna-Leena Knuuttila: Vaikuttavaa ja samastuttavaa sotahistoriaa selkokielisen romaanin kirjoittaminen (2020).

Sanna-Leena Knuuttila tutkii kielellisiä keinoja selkokielisen romaanin kirjoittamisessa. Hänen kolmas selkoromaaninsa vie Lapin sodan aikaan, nuoreen Annaan, joka saa tehtäväkseen kuljettaa talon karja pois sota-alueelta. Pro gradussaan hän tutkii kuinka kirjoittaa yksinkertaisemmin, selkeämmin, ymmärrettävämmin ja samaistuttavammin.

Knuuttila käy tarkkaan läpi millaista selkeyttämistä ja samastuttavuutta lisäävää työtä selkokirjailija tekee käsikirjoituksensa kanssa. Konkreettisten paikkojen sekä eläytymisen mahdollistavan ajankuvan luominen, sekä vaikuttavan sankarihahmon luominen tarjoaa samastuttavia elementtejä selkolukijalle.

Kirjoittamisen tutkimukselle ominaisesti Knuuttila tarkastelee selkotekstin syntyprosessia. Selkokielen kannalta kirjoittamisen prosessi on selkeyttämistä, yksinkertaiseksi ja helposti hahmotettavaksi. Analyysi osoittaa konkreettisesti, mikä on ilmaisussa milloinkin hämärää ja vaikeaa, ja kuinka se muuttuu selkokieliseksi. Knuuttila tuo erityisen onnistuneesti esille oman kirjoitusprosessinsa, joka on jatkuvaa selkeämpien ja yksinkertaisempien ilmaisujen hakemista.

1.JOHDANTO
1.1.Tutkimusaineisto

1.1.1.JATKOSOTA
–Jatkosodan arkea selkosuomeksi -tietoteos..
1.1.2.Annan tarina-romaanikäsikirjoitus
1.2.Tutkimusaineisto selkokielellä
1.3.Selkokielinen kirjallisuus Suomessa.

2.SELKOKIELI, OHJEISTUS JA RETORIIKKA. 2.1.Selkokielen kohderyhmät
2.2.Selkokielellä kirjoittamisen ohjeistus
2.3.Selkokielisyys ja argumentointi
2.4.Tunteiden herättämisen retoriikkaa

3.HISTORIASTA KIRJOITTAMINEN
3.1.Historiatietokirja
3.2.Historiallinen romaani
3.3.Faktaa ja fiktiota historiasta

4.SELKOKIELISYYS
4.1.Tekstin rakenteet faktassa ja fiktiossa
4.2.Kieliopillinen selkeys
4.3.Ymmärrettävä sanasto
4.4.Tietoteksti ja romaani.

5.SANKARUUS
5.1.Kuka on sankari?
5.2.Sankaruuden retoriikkaa selkokielellä

6.PÄÄTÄNTÖ
7.LÄHTEET
LIITE8.1.T aiteellinen osuus: Selkokielisen romaanin käsikirjoituksen toisen version ensimmäinen ja viides luku.

Johannes Pulkkinen: Fantasiamaailman rakentaminen kirjoitusprosessina

Maailmanrakentaminen on luova tehtävä nimenomaan fantasian genressä. Johannes Pulkkinen tutkii gradussaan tekijän näkökulmasta, millä tavalla fantasiamaailmaa luodaan. Hän tutkii kirjoittamisen prosessia, jota ei voi päätellä valmiin fantasiaromaanin perusteella.

Kuinka syntyy kuvitteellinen maailma, joka on lukijalle kokonainen, ja johon voi eläytyä.

Kirjoittamisen tutkimuksen alalla kuvitteellisen maailman kehittelemistä on aiemmin käsitelty vain elementtinä muiden joukossa. Mutta fantasiapelien ja –kirjallisuuden myötä maailman rakentaminen on noussut keskeiseksi.

Pulkkinen tutkii maailman rakentamisen prosessia omassa käsikirjoituksessaan. Hän tarkastelee kirjoittamistaan fantasian genren kannalta ja toisaalta luovan flown kannalta.

Fantasiamaailmaan uppoamisella on siis jotain yhteyttä luovan flown kanssa. Pulkkinen perustelee sen, miksi flow sekä arjesta irtoava luova tila sopivat juuri fantasialle ominaisen kuvitteellisen maailman kehittelyyn.

Pulkkinen jäsentää prosessin näin: Kohtausten ideointi, maailman kokonaisuuden laatiminen, tarinoiden kokeileminen, tarinan kirjoittaminen ja kattavan tarinan suunnitteleminen.

Johannes Pulkkinen: Fantasiamaailman rakentaminen kirjoitusprosessina

1.JOHDANTO

2. FANTASIAMAAILMAT JA KIRJOITTAMISEN PROSESSI
2.1. Fantasia ja fantasiamaailmojen rakentaminen
2.2. Flow-tila ja subjunktiivinen tila kirjoittamisen prosessissa
2.3.Genrefunktio

3. AUTOETNOGRAFINEN TUTKIMUS

4. MAAILMANRAKENTAMISEN ANALYYSI
4.1. Aineiston esittely
4.2. Maailman elementit
4.3. Maailmanrakentamisen vaiheet
4.3.1. Ideointi kohtauksia kirjoittamalla
4.3.2. Maailman kokonaisuuden laatiminen
4.3.3. Tarinoiden kokeileminen
4.3.4. Tarinan kirjoittaminen
4.3.5. Kattavan tarinan suunnitteleminen
4.4. Maailman elementtien alkuperä
4.4.1. Maailmojen kierrätys
4.5. Maailmanrakentaminen ja kirjoittamisen tila

5. TUTKIMUSTULOKSET
6. PÄÄTÄNTÖ

Karoliina Haverinen: Lapsen ja vanhemman subjunktiivinen tila alle kouluikäisten lasten sanataideryhmässä

Onko sanataideryhmissä merkkejä lasten ja vanhempien yhteisestä luovuudesta?  Yleensä huomio on kohdistunut vain lapsiin, Karoliina Haverisen tutkielman hypoteesina on oletus, että luova tila on lapsen ja vanhemman jakama.

Kirjoittamisen tutkimuksessa keskeiseksi nousseet luovuuden rituaalit eli subjunktiivinen tila on olennainen lasten sanataideryhmissä. Esimerkiksi kun leikitään, että ollaan hauskoja mörköjä.  Lasten sanataiteessa tilaa otetaan haltuun ja siihen liitetään kuvitteellisia elementtejä, siinä asutaan ja annetaan sanojen vaikuttaa.

Mikkelin pääkirjastossa syksyllä 2019 kokoontuneet sanataideryhmät ovat Haverisen tutkimuksen kohteena. Hän havainnoi vauvaryhmän, taaperoryhmän sekä 3-6 v. lapsiryhmän sanataide-tuokioita.

Vaikka jokaisen havainnoidun lapsiryhmän toiminta perustuu lapsen ja vanhemman yhdessäoloon, vauvojen ja taaperoitten suhde vanhempaan on vielä symbioottisen kiinteä. Loruleikit, satuhieronnat, musiikkileikit tapahtuvat vanhemman avustamina. Tuokion tunnelmaan ja leikkien rytmiin liittyy jo subjunktiivista tilaa synnyttäviä elementtejä.

Tarkastellessaan vanhempien roolia 3-6 v. lastenryhmässä Haverinen kiinnittää huomiota siihen, kuinka vanhemman istumapaikka on usein lapsen takana. Näin hän on avustajan ja mahdollistajan roolissa – lapsi on varsinainen toimija. Ajoittain lapsi ja aikuinen saattavat kuitenkin toimia yhdessä luovasti. Tutkielmassa tarkastellaan seikkoja, joiden myötä paikalla oleva vanhempi tukee lapsen luovuutta. Samalla Karoliina Haverinen avaa näkymiä siihen, millä tavalla nämä tuokiot voivat olla luovia ja antoisia myös aikuisen kannalta.

Lapsen ja vanhemman subjunktiivinen tila alle kouluikäisten lasten sanataideryhmissä

Johdanto

Sanataide
1. Mitä sanataide on?
2. Alle kouluikäisten sanataideryhmät Mikkelissä

3.Teoriatausta
3.1. Subjunktiivinen tila
3.2. Habitaatti
3.3. Rituaalit

4.Havaintoja vauva-ja taaperoikäisten sanataideryhmistä
4.1. Sanataidetunnin ohjelma ja rituaalit
4.2. Habitaatin rakentaminen
4.3. Vanhemman rooli

5. Havaintoja 3–6-vuotiaiden sanataideryhmästä
5.1. Sanataidetunnin ohjelma ja rituaalit
5.2. Habitaatin rakentaminen
5.3. Vanhemman rooli

6.Päätäntö

Laura Laakso ehdolla esikoiskirjailijaksi

Jyväskyläläinen Laura Laakso on ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjailijaksi Mrs.Milky Way –teoksellaan (2018). Hän on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta, ja pro gradussaan hän käsitteli naiskirjoittamista. Äidin ääni – kuka puhuu? Kertomuksia, partuksia (2012).

Ote Äidin äänestä:

Minua kiinnostaa prosessi, jonka mittaan äiti muuttuu kirjailijaksi ja kirjailija äidiksi. Syntyy lapsi ja taideteos, taideteos ja lapsi, ja taideteoksen ja lapsen myötä uusi minä, uusi tekijä, uusi tiedostaja. Minä, joka ei ole subjekti, niin kuin Jacques Lacan toteaa, vaan olemuksellisesti suhde toisiin – siis myös lapseen, ja taideteokseen. Äiti-minä katsoo kaikkia objekteja, siis myös lastaan ja taideteostaan, äiti-minästään käsin ja tasapainoilee Julia Kristevan symbolisen Isän Nimen ja semioottisen maternaalisen välisellä kynnyksellä aseinaan kieli ja kyky tuottaa uusia merkityksiä kontrollin ja tiedostamattoman välisellä vaarallisella vyöhykkeellä.!)!

Äitikirjailijaksi muuttumisen prosessi on väistämättä dynaaminen, alati huojahteleva ja keinuva, hidaskin, kuten oma hatara esimerkkinikin osoittaa. Taideteokset, kuten lapsetkin, syntyvät miten syntyvät ja milloin syntyvät, omalakisesti, ajallaan. Rocktähtien 27-vuotinen kiitoratamyytti resonoi kirjailijaksi kasvamisen myytin kanssa, varteenotettavan esikoisteoksen kun kai pitäisi valmistua alle kolmikymmenvuotiaana. Oma rocktähtikirjailijuuteni päättyi 27-vuotiaana – ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan – sillä samana vuonna alkoi matkani kohti äitikirjailijuutta, uusin äänin ja uusin minuuksin.