Lyyrinen essee ja kirjoittajan tila

Sanna Kivikoski: Äänikerrostumia: lyyrinen essee kirjoittajan tilana ,  2018
Sanna Kivikoski: SÄRKYMISEN RYTMI, lyyrinen essee migreenistä, 2019

Sanna Kivikosken käsittelee lyyrisen säkeen keinoin migreeniä, sen kokemusta ja kemiaa:
“Migreenikohtaus sytyttää tuleen/ aivojen vanhimmat alueet./ Migreeni on perintö/ajalta, jolloin aurinko porotti savannilla, tunkeutui sarveiskalvon onkaloihin.”

Pro gradussaan Sanna Kivikoski tutkii lyyristä esseetä. Tutkimuksessa keskeinen kirjoittamisen tilan käsite vie tekijän oman työskentelytavan, oman poetiikan, pariin.

Tutkimuksessaan Kivikoski tarkastelee, millaisista seikoista lyyrinen kirjoittamisen tila koostuu. Näitä elementtejä ovat henkilökohtaisuus, dialoginen tila, vapaus kielen tilassa ja välitön lyyrinen ääni.

Esseen mahdollisuus yhdistää tietoa ja omakohtaista kokemusta on keskeinen osa Kivikosken tutkimusta. Lyyrisen esseen kirjoittaminen poikkeaa kuitenkin tietopuolisen tekstin laatimisen loogis-narratiivisesta päättelystä: sen suhde tietoon on meditoiva, ja se välttää yleistettävää tietoa. Kivikoski kutsuu tätä lyyriseksi ajatteluksi, joka on aistimellista ja konkreettista, henkilökohtaista. Lyyrisen ajattelun myötä esseemäisyys tulee esille puheen intiimin äänen myötä.

Kivikoski ottaa lyyrisen minän käsitteen kirjallisuustieteestä, ja käyttää sitä tietoisesti eri tavalla. Lyyrinen minä on jotain, mitä kirjoittaja kohtaa. Termiä käytetään oivaltavasti kirjoittajan oman tekstin lukemiseen liittyvän dialogin osana. Siten lyyrinen minä on jotain, mikä vaikuttaa paitsi tekstissä myös kirjoittamisen tilassa, Ajatus on kirjoittamisen tutkija Vandermeulenilta. Hän esittää, että hyväksi kirjoittajaksi kehittyminen on neuvottelua ”ideaaliminän” kanssa.

I JOHDANTO
II TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
1. TUTKIMUKSEN TAVOITE
2. AIEMPI TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN KÄSITTEELLISET LÄHTÖKOHDAT
2.1. Lyyrisen esseen määritelmästä
2.2. Esseen kirjoittaminen ja reflektoiminen
2.3. Reflektoiminen oppimisena ja luovuutena
2.4. Reflektoiminen kirjoittajan sisäisenä palauteprosessina
2.5. Esseen kirjoittaminen: reflektiivistä vai lyyristä ajattelua?

3.TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
3.1. Teoreettisen viitekehyksen perustelut
3.2. Bahtinin teoria dialogisesta tilasta
3.3. Turnerin teoria liminaalisuudesta

4.TUTKIMUSSTRATEGIA, MENETELMÄ JA AINEISTO
4.1. Fenomenologinen tutkimusstrategia
4.2. Aineistonkeruu
4.3. Aineiston analyysi subjektiivisella lähiluvulla
4.4. Kirjoittaja-tutkijan roolista

III: IRTAINVARASTO: LYYRINEN ESSEE KIRJOITTAJAN TILASTA

IV KIRJOITTAJA LYYRISESSÄ TILASSA
1. KIRJOITTAJA LYYRISENÄ AJATTELIJANA
1.1. Irti teksti- ja genrelähtöisestä kirjoittamisesta
1.2. Lyyrinen ajattelu aktiivisena olemattomuutena
1.3. Lyyrinen ajattelu kirjoittamisen reflektoimisena
1.4. Aktiivisen olemattomuuden ja reflektoimisen välisestä vuorovaikutuksesta

2.LYYRINEN MINÄ: KIRJOITTAJA MINUUDEN JA TOISEUDEN TILASSA
2.1. Minuuden ja toiseuden vuoropuhelu lyyrisen esseen kirjoittamisprosessissa
2.2. Lyyrisen minän konstruoiminen
2.3. Lyyrinen minä ja tekstin henkilökohtainen ääni

3.LYYRINEN ESSEISTI KIELEN TILASSA
3.1. Puheenomaisen kirjoittamisen hetkellisyydestä
3.2. Puheääni ja aika lyyrisen esseen kirjoittamisessa
3.3. Kielen kokemuksellisuudesta
3.4. Kielen musiikillisuudesta

V PÄÄTÄNTÖ
4.1. Johtopäätökset
4.2. Tutkimuksen arviointia ja suuntaviivoja tulevaan

Komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Uusi päivä –sarjan (2010-18) kirjoittajatiimissä työskennellyt Anumirjami Tukia on tutkinut komedian kirjoittamista tuon TV-sarjan kautta. ”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä -pro gradussa Tukia tarkastelee sitä, mistä päivittäissarjan komediallisuus syntyy ja miten sitä luodaan.

TV-sarjoille tyypillisesti genreen kirjoittaminen on keskeisin kirjoittajalta edellytetty taito. Saippuaooppera –lajityypin kautta hän nostaa esiin vähemmän huomattua dialogivetoista, elokuvallista ilmaisua edullisempaa tapa luoda päivittäissarjaa.

Komediallisen dialogin kirjoittamista tutkiessaan Tukia osoittaa, kuinka huumori ei ole vain sanailua dialogissa, vaan se kirjataan kaikkialle sarjan maailmaan, henkilöasetelmiin ja tapahtumakulkuihin.

TV-sarjan dialogi kirjoitetaan audiovisuaalinen toteutus huomioiden. Henkilöiden tahtotila sekä pyrkimykset hahmotetaan dialogiin siten, että ne ilmenevät fyysisenä, psyykkisenä tai verbaalina toimintana. Tukia osoittaa kuinka myös huumori kirjoitetaan henkilöhahmoihin ja tapahtumien käänteisiin.

Tukia tutkii dialogin ilmaisullisia tehtäviä, ja filmidialogin funktioiden tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi osoittautuu Sarah Kozloffin Overhearing film dialoque (2001).

Anumirjami Tukia:
”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Anniina Nirhamo: Monialaiset ammattikirjoittajat

Nykyään kirjoittajilla voi olla monta roolia: kirjailijana ja toimittajana monissa erilaisissa medioissa. Anniina Nirhamo on tutkinut sitä,  millainen ammatti-identiteetti näillä uuden ajan kirjoittajilla on.

Nirhamo on hastatellut seitsemää monella alalla toimivaa kirjoittamisen ammattilaista. He kertovat, kuinka kirjoittamisesta tuli heidän intohimonsa ja ammattinsa.

Haastateltavista Anna-Kaari Hakkarainen on yksi luova toimisto Gutin perustajaosakkaista.
Eeva Kolu on vapaa kirjoittaja ja verkkomediayrittäjä.
Hannele Lampela on vapaa kirjailija joka on kirjoittanut mm. Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -teoksen, Prinsessa Pikkiriikki lastenkirjoja, hän on myös freelancerina aikakauslehdissä ja copywriterina.
Karoliina Sallinen pitää suosittua Kolmistaan blogia ja hänen romaaninsa Tee-se-itse vauva on vuodelta 2016 ja #vauvavuosi (2018) lisäksi hän työskentelee copywriterina.
Roope Lipasti on julkaissut parisen kymmentä lasten – ja  aikuistenkirjaa. Lisäksi hän työskentelee kolumnistina, pakinoitsijana ja freelancetoimittajana pääasiassa sanomalehdissä, kirjoittaa
näytelmiä, kuunnelmia ja monenlaisia tilaustöitä.
Soili Pohjalainen on julkaisut romaanin Käyttövehkeitä (2016) ja työskentelee projektikoordinaattorina, ja opettaa luovaa kirjoittamista

 

Anniina Nirhamo:
Monialaiset ammattikirjoittajat : kokemuksia ammatti- ja kirjoittajaidentiteeteistä (2018)

Sisällys
1 Johdanto
1.2 Kuka on kirjoittaja?
2.1 Kaikki kirjoittaminen on luovaa ja muuta käsitteenmäärittelyä
2.2 Kirjailijat ja romanttinen taiteilijamyytti
2.3 Journalistit ja objektiivisuuden harha

3 Kirjoittajat media – alan myllerryksissä
3.1 Media-ala nyt
3.2 Sielut markkinoilla
3.3 Identiteetti ja työelämä

4 Tutkimuksen toteutus
4.1 Tutkimuskysymykset
4.2 Identiteettien tutkiminen
4.3 Aineisto: laaja – alaisia ammattikirjoittajia
4.4 Tutkimuksen eettiset valinnat

5 Tulokset: ”Parasta on keittää kahvia ja juoda sitä kahvia ja kirjoittaa, siinä se on”
5.1 Kirjoittajaksi kasvaminen
5.1.1 Kirjoittaminen intohimona
5.1.2 Työ ja luovuus
5.2 Kirjailija etsii kysymyksiä, toimittaja vastauksia
5.2.1 Korkealle arvostettu kirjailijuus
5.2.2 Toimittajan työ mahdollistajana
5.2.3 Menevätkö fakta ja fiktio sekaisin?
5.3 Kirjoittajat työssä
5.3.1 Haahuilijan ammatti – identiteetti
5.3.2 Miksi freelancer? Arvot työn taustalla
5.3.3 Monialaisen ammattikirjoittajan työelämätaidot

6 Päätäntö
6.1 Pohdinta
6.2 Arviointi

 

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo

Millainen taidemuoto kuunnelma on kirjoittajan kannalta? Sanna-Kaisa Ojala selvittää sitä Kristina Wallinin haastatteluun perustuen ja suomenkieliseen kuunnelmaa käsittelevään aineistoon perustuen. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sitä, kuinka kuunnelmahenkilöt kirjoitetaan ja kuinka ne syntyvät.

Kristiina Wallinin kuunnelmissa henkilöhahmot syntyivät tiedostamatta, mutta syntyprosessi vaihtelee.  Kirjoittamiseen kuuluu myös analyyttinen muokkaaminen, jolloin kirjailija mietti henkilöiden välisiä jännitteitä ja kuunnelman rakennetta.

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo,
Jyväskylän yliopisto kirjoittamisen pro gradu 2018

1 Johdanto

2 Tutkimus

2.1 Tutkimusmetodit ja -aineistot

2.2 Empiirisen aineiston analyysi

3 Mikä kuunnelma on?

3.1 Kuunnelma syntyi radion syntymisen myötä

3.2 Katoaako kuunnelma äänenä ilmaan?

3.3 Kuunnelma on draamaa

3.4 Looginen käsikirjoitus?

3.5 Kuunnelman valmistuminen vaatii yhteistyötä

4 Kuunnelman henkilöhahmo

4.1 Henkilökuvauksen ulottuvuudet

4.2 Henkilöhahmon kehittyminen

5 Tutkimustulokset

5.1 Kristiina Wallinin kuunnelmahenkilöiden synty

5.2 Omien kuunnelmahenkilöideni synty ja muovautuminen

5.2.1 Kompleksisuus, päämäärät ja tietoisuuden kuvauksen taso

5.2.2 Sankarin matka eli päähenkilön psykologisen muutoksen kaari

5.2.3 Henkilöhahmo muuttuu sykäyksittäin

6 Pohdinta

6.1 Tutkimuksen arviointia

6.2 Vaikuttaako kuunnelman syntyhistoria tai kirjoittamisprosessi henkilöhahmoihin?

7 Lopuksi

Lähteet

Liite 1: Kuunnelma Jänissaaren Sylvi, synopsis

Liite 2: Kristiina Wallinin haastattelu

Nykyrunon lukeminen on kirjoittamista

Saara Laakso:
“Ei kovin runollista”: näkökulmia nykyrunon vastaanoton haasteisiin (2018)

Saara Laakso tutkii nykyrunouden lukemisen haasteita ja mahdollisuuksia, tilanteissa joissa lukeminen on lähellä kirjoittamista, mutta myös kuulemista ja katsomista. Hän toteaa, että ”runouden äärellä lukija hyötyy erityisesti luovaan työskentelyyn liittyvistä taidoista sekä mahdollisuudesta vastaanottaa teos myös monitaiteisesti, esimerkiksi esitettynä.”

Laakso tarkastelee aluksi kokeellista runoutta ja siihen liittynyttä konventionaalisen lukutavan kriisiä 2010-luvun alulssa. Kokeelliset runot edellyttivät uudenlaista lukutapaa. Runot, joissa vanhan lukutavan harrastajat eivät nähneet muuta kuin kikkailua ja käsittämättömyyttä, toi esiin erilaista materiaalia ja erilaisia merkityksiä. Kirjoittamisen tutkimukseen liittyen Laakso tarkastelee erityisesti tekijyyttä ja kirjoittamista. Hän pohtii kokeellisuuden itsensä tarjoamia mahdollisuuksia ymmärtää teoksia. Tämä ymmärtämisen työ on usein kirjoittamisen kaltaista.

Runouden materiaalinen käänne ja lukeminen tulee esiin osassa, jossa Laakso hyödyntää kokemustaan lausunnan ohjaajana. Hän kehittelee menetelmiä, jotka auttavat lukijaa tunnistamaan rytmiin ja visuaalisuuteen liittyviä merkityksiä.

Saara Laakso tarkastelee myös runoklubeja ja kuuntelua merkittävänä runouden lukemisen rinnalla kulkevana mahdollisuutena.

 1 JOHDANTO 1
1.1 Tausta ja tutkimuskysymys
1.2 Työn rakenne
1.3 Aineisto ja menetelmät
1.4 Käsitteet


2 TEKIJÄKÄSITYS JA KIRJALLISUUSPOLIITTISET PUHETAVAT
LUKEMISESSA
2.1 Aineistoanalyysi: Amatöörilukija pyytää apua runoilijoilta
2.2 Aineistoanalyysi: Uusi runous rikkoo kriitikon lukuhorisontin
2.3 Taustoittamisen mahdollisuuksia
2.3.1 Monimuotoinen tekijyys
2.3.2 Nykykulttuurin yhteiskunnallisuus


3 TEOKSEN MATERIAALISUUS TEORIASSA JA LUKUKOKEMUKSENA
3.1 Materiaalisuus lukemisen konventioiden haastajana
3.2 Aineistoanalyysi: A:n ja ullakon yhteys ja muita löytöjä
3.3 Runon tilallisuuden ilmaisuvoima


4 LUKIJA TOISENA KIRJOITTAJANA
4.1 Lukemisen taide
4.2 Kirjoittamisen ja lukemisen kehollisuus
4.3 Harjoituksia lukijalle
5 ESITYKSELLISET TAPAHTUMAT LUKEMISEN MUOTONA
5.1. Runon esittämisen mahdollisuudet
5.2 Esitys yhteisöllisen lukemisen tilana


6 JOHTOPÄÄTÖKSET
6.1 Vastaanoton tutkimisen arviointia
6.2 Lukemisen merkitys
Lähteet
Liitteet

 

Sanataide ja erityistä kielellistä tukea tarvitsevat oppilaat

Kuinka luovat harjoitteet  voivat edustää lasten kielellisiä taitoja? Tiina Åhlgren on perhetynyt asiaan Vantaan sanataidekoulussa työskennellessään. Pro gradussaan hän tutki minkälaisia erityistarpeita kielellisten oppimisvaikeuksien kanssa elävillä lapsilla on ja miten sanataideopetuksessa voitaisiin parhaiten vastata näihin tarpeisiin.

Åhlgrenin tutkimuksesta ilmenee, että kielelliset erityisvaikeudet eivät käytännössä esiinny sinällään, vaan niihin kytkeytyy aina liitännäisoireita ja se – tähän liittyvä seikka -, että kielellisten oppisvaikeuksien kirjo on sillä tavalla laaja, että kukin kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivä lapsi on oma tapauksensa.

Åhlgrenin työ osoittaa, että sanataiteen avulla voidaan edistää kielellisistä oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja.

Tutkimuksen avainkäsitteitä ovat kielelliset oppimisvaikeudet, kielellinen erityisvaikeus, dysleksia ja voimaantuminen. Erityisen hyvin Åhlgren soveltaa Vygotskin sisäisen puheen käsitettä, niin että lapsen oman ääneen hakeminen on toimiva keino, kun kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy tarkkaavaisuusongelmia.

Tiina Åhlgrenin havainnoimaan ryhmä muodostui kuudesta 6-13-vuotiaasta lapsesta ja nuoresta. Ryhmän jäseniä yhdisti lievä tai keskivaikea kielellinen ongelma, puheentuottamisen tai –ymmärtämisen vaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus ja/tai muut kommunikaatiovaikeudet.

Ryhmän havainnointi on muodostanut kartan tutkittujen lasten oppimisvaikeuksista 1. Oppimisympäristö ja työskentelytavat, 2. motivaatio ja oppimisvalmiudet, 3. kielellisten taitojen harjaannuttaminen, 4. vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot sekä opettajan pedagogiset taidot ja asenteet.

Tiina Åhlgren: Sanataide ja erityistä kielellistä tukea tarvitsevat oppilaat : tapaustutkimus Vantaan sanataidekoulun ryhmästä (2018).

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ……………………………………………………………………………………………………………. 4

1.1 Tutkimuksen lähtökohtia ………………………………………………………………………………………… 4

1.2 Tutkimuksen rakenne …………………………………………………………………………………………….. 6

2 KIELELLISET VAIKEUDET LAPSUUSIÄSSÄ ………………………………………………………… 8

2.1 Mikä on kielellinen erityisvaikeus …………………………………………………………………………… 8

2.1.2 Miten kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa lapsen elämään …………………………………… 12

2.1.3 Kielellisen erityisvaikeuden taustalla olevat tekijät ……………………………………………… 12

2.2 Mikä on dysleksia/lukivaikeus ……………………………………………………………………………… 13

2.2.1 Dysleksian taustalla olevat tekijät ja ennustettavuus ………………………………………… 14

2.2.2 Dysleksiaan yhdistyvät vahvuudet ………………………………………………………………… 15

2.2.3 Miten dysleksia vaikuttaa lapsen ja nuoren elämän…………………………………16

2.3 Kielihäiriöiden vaikutus sosiaalisiin taitoihin …………………………………………………………. 17

2.4 Miten kielihäiriöitä kuntoutetaan ………………………………………………………………………….. 18

2.5 Miten kielellisiä erityisvaikeuksia on tutkittu …………………………………………………………. 20

3 SANATAIDE ………………………………………………………………………………………………………… 21

3.1 Mitä sanataide on? ……………………………………………………………………………………………….. 21

3.2 Vantaan sanataidekoulu ………………………………………………………………………………………… 23

3.3 Sanataiteen ja kirjallisuusterapian suhde …………………………………………………………………. 24

3.3.1 Sadut ja tarinat kasvun ja kehityksen tukena …………………………………………………… 26

3.3 Miten sanataidetta on tutkittu ………………………………………………………………………………… 27

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS, TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO ……………. 29

4.1 Tutkimuskysymykset, -menetelmät ja tutkimuksen toteutus ……………………………………… 29

4.2 Tutkimusaineisto …………………………………………………………………………………………………. 30

4.2.1 Erityistä kielellistä tukea tarvitsevien lasten sanataideryhmä ……………………………… 30

4.2.1.1 Osallistuva havainnointi ……………………………………………………………………… 30

4.2.2 Ohjaajan haastattelu ……………………………………………………………………………………… 31

4.2.3 Kysely vanhemmille………………………………………………………………….32

4.3 Tutkimuksen käsittelyn rakentuminen..……………………………………………………32

5 SANATAIDE JA ERITYISTÄ KIELELLISTÄ TUKEA TARVITSEVAT OPPILAAT … 33

5.1 Ryhmän tavoitteet ja toiminta pähkinänkuoressa ……………………………………………………… 34

5.2 Oppilasympäristöön ja oppilaan työskentelytaitoihin liittyvät erityispiirteet ……………….. 36

5.2.1 Rutiinit ja struktuurit …………………………………………………………………………………….. 36

5.2.2 Sisäinen puhe ohjaa toimintaa .…………………………………………………….. 38

5.2.3 Luovuus ja tehtävien teon säätely ……………………………………………………39 3

5.3 Motivaatioon ja oppimisvalmiuksiin liittyvät erityispiirteet………………………………42

5.3.1 Monikanavainen ja moniaistinen opetus… ………………………………………………………. 42

5.3.2 Onnistumiset ja vahvuudet, voimaantuminen……………………………………….45

5.3.3 Tunteiden vaikutus motivaatioon ja oppimiseen..……………………………………47

5.3.4 Vahvuuksien tunnistaminen..…………………….………………………………… 49

5.3.5 Ihmiset ovat pääosin samanlaisia oppijoita………………………………………….50

5.4 Kielellisten taitojen harjaannuttamiseen liittyvät erityispiirteet ………………………………….. 52

5.4.1 Oman ilmaisun kehittäminen ………………………………………………………………………… 52

5.4.2 Kirjoittaminen itseilmaisun välineenä ……………………………………………………………… 54

5.4.3 Sanataideopetuksen käsitys kirjoittamisesta ja teksteistä …………………………………… 57

5.4.4 Kirjoitustaitoa etsimässä ……………………………………………………………………………….. 58

5.5 Vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvät erityispiirteet ……………………………… 62

5.5.1 Ryhmän ja vuorovaikutuksen merkitys …………………………………………………………… 62

5.5.2 Sosiaalisia taitoja opitaan vuorovaikutuksessa …………………………………………………. 64

5.6 Opettajan taitojen ja asenteiden merkitys ………………………………………………………………… 66

5.6.1 Innostavan opettajan merkitys ……………………………………………………………………….. 66

5.7 Kyselyn yhteenveto ……………………………………………………………………………………………… 69

6 TUTKIMUKSEN YHTEENVETO JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI ……………….. 74

6.1 Tutkimuksen yhteenveto ………………………………………………………………………………………. 74

6.2 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi ……………………………………………………………………. 78

7 PÄÄTÄNTÖ …………………………………………………………………………………………………………. 79

LÄHTEET……. …………………………………………………………………………………………………. ..81

LIITTEET…………………………………………………………………………………..89

 

Niina Mero: Kuinka viihderomanssi kirjoitetaan

Niina Mero: KUINKA VIIHDEROMANSSI KIRJOITETAAN. Suuntaviivoja romanttisen viihdekirjallisuuden kentälle.

Niina Mero tutkii naisille suunnatun romanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittamista. Keskeistä tutkimuksessa on Meron oman kokemuksen, kirjailijan työstä saatu tiedon, sekä viihdegenren puitteisiin asettuvan luovuuden tutkimus. Hauskasti Mero havainnollistaa tutkimusta  omasta tuotannosta nostetuin esimerkein.

Viihdekirjailijan työn taustaksi Mero tekee katsauksen alan kansainväliseen tutkimukseen, sekä viihdekirjallisuuden lajeihin. Sujuvasti kirjoitetussa tutkimuksessa  tulee esille laaja alan tuntemus. Tarkastelua monipuolistaa se, että Mero pohdiskelee eri yhteyksissä viihderomanssin ja sen lukijan vuorovaikutusta.

Viihderomaanin kirjoittamista käsittelevässä osassa kuvataan viihdekirjailijan työskentelyä ja asemaa kirjallisessa instituutiossa. Niina Mero esittelee kirjankustantajien asettamia vaatimuksia ja kirjoittajille antamia neuvoja ja kuvaa viihderomanssin kirjoittamisen prosessia.  Tutkimus pyrkii osoittamaan viihdekirjallisuuden olevan aiheettomasti vähättelyn kohteena.

Tutkimuksen tulokset perustuvat alan aiemman tutkimuksen antiin, sekä kuudelle suomalaiselle viihdekirjailijalle tehtyihin haastatteluihin. Haastatteluissa selvitellään muun muassa viihteen kirjoittajien taustaa ja motivaatiota, oman työn arvostusta, kirjoittamisen prosessia sekä suhdetta kustantajaan.

JOHDANTO
1 TUTKIMUKSEN RAKENNE JA LÄHDEAINEISTO
1.1 Tutkimuksen lähtötilanne
1.2 Henkilö -lähteet
1.3 Kirjalliset lähteet
1.4 Keskeiset käsitteet
1.5 Taiteellinen osa

2 ROMANTTISEN VIIHTEEN TUTKIMUS JA LAJIKENTTÄ
2.1 Aiempi tutkimus
2.1.1 Feministinen kritiikki ja Modleskin “Loving with a Vengeance”
2.1.2 Postfeministinen tutkimus

3 Nykytutkimus
2.2 Romanttisen viihdekirjallisuuden laji
2.3 Lajityypin muutos ja alalajit
2.3.1 Homoseksuaalinen romanssi

3 KAAVAMAISET VIIHDEROMANSSIT
3.1 Kotimaiset lukemistolehdet
3.1.1 Timantti
3.1.2 Lääkäri
3.2 Ulkomainen sarjaromantiikka
3.3 Kohderyhmä ja lukijat
3.4 Juoni
3.5 Henkilöt
3.5.1 Naispäähenkilö
3.5.2 Miespäähenkilö
3.6 Miljöö
3.7 Kieli
3.8 Erotiikka ja romanttinen jännite
3.9 Uskottavuus ja itseironia

4 VIIHDEROMANSSIN KIRJOITTAMINEN
4.1 Kuinka minusta tuli viihdekirjailija?
4.2 Luovuus ja viihderomanssi
4.3 Kotimaisten lukemistojen kirjoitusprosessi
4.4 Kotimaisten lukemistojen kirjoittajat

5 VIIHDEROMANSSIEN KRITIIKKIÄ
5.1 Romantiikan väheksynnän historia
5.2 Fantasia ja todellisuus
5.3 Sukupuolittuneisuus ja samaistuminen
5.4 Kotimaisen lukemistoviihteen kritiikkiä

6 LOPUKSI

Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä

Annemari Ahoste on tutkinut varhaisnuorten luovan kirjoittamisen mahdollisuuksia verkossa.  Hän kehitteli tutkimukseen pohjautuvaa verkkoympäristöä, jonka suunnittelu mullistui, kun hänen oli otettava vakavasti nuorten sen hetkiset tarpeet.

Nuorten inspiroitumisen tarve korostui. Näin Ahoste ottaa kirjoittamisen maisterintutkielmassaan käyttöön jo vanhentuneena terminä pidetyn inspiroitumisen. Osoittautui, että tutkimuksen nuoret toimivat vapaaehtoisessa kirjoittajaryhmässä, koska siellä inspiroituu.

Ahoste tarkastelee verkkoryhmän yhteistä luovuutta, online-viestintää ja monimediaisesta kirjoittamista uutena genrenä. Jatkuvasti uudistuvan ja muuttuvan teknologisen välineistön sijaan hän kiinnittää huomion siihen, kuinka noita välineitä käytetään luovasti.

Uusi genre on syntynyt siitä, millä tavalla nuoret ovat ottaneet uudet välineet käyttöönsä. Kirjoittamisen teknologioiden rinnalle hän hakee kirjoittamisen kokemuksen uusia muotoja, kuten kontaktikeskeinen kirjoittaminen, inspiroituminen ja ryhmäluovuus.

Sosiaalisen median ja monimediaisen kirjoittamisen aikana kaikki ei kuitenkaan muutu. ”Kirjoittamisen maailman avautuminen” on Ahosten mukaan olemukseltaan samanlainen kuin se on ollut luovan kirjoittamisen piirissä kehittynyt.

Annemari Ahoste: Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä (2017)

1 Johdanto
2 Teoreettinen katsaus
2.1 Sosiaalinen konstruktivismi
2.2 Diskurssit kirjoittajaidentiteetin rakentumisessa
2.3 Kirjallisuusterapia

3 New writing genre inspiraation lähteenä
3.1 Nuorten verkkokulttuuri
3.2 Nuorten identiteettityö verkkoympäristössä
3.3 Diginatiivit, onko heitä?
3.4 Subjektiviteetti ja hybridin tilan muodostuminen digitaalisessa ympäristössä

4 Ryhmän mukaan muokattava verkkokurssi
4.1 Perustietoja ja ympäristö
4.2 Kurssin esittely
4.3 Kurssin suunnittelu ja osallistujien roolit

5 Hypoteesini keskiössä inhimilliset kokemukset
5.1 Synaptiset teknologiat
5.2 Kirjoittamisen opettamisesta digitaalisen kirjoittamisen opettamiseen
5.3 Kirjoittamisen flown opettaminen
5.4 Kirjoittamisen esteiden ylittäminen
5.5 Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys
5.6 Terapeuttinen tunnustaminen
6 Pohdinta
7 Johtopäätökset

Pysyvä mielihyvä kirjoittamisessa

Nasti Rings: Tutkimus kirjoittamisen tilan luomisesta: subjunktiivi, flow, rituaali ja habitaatti. (2017)

Nasti Rings tutkii gradussaan autoetnografisesti kirjoittamisen tilaa ja mitä siinä tapahtuu silloin kun se on miellyttävä. Tuo kirjoittamisen tila hahmottuu ennen kaikkea nautinnollisena olona, mutta myös oleskelun ympäristönä.

Ringsin tutkimus keskittyy kirjoittamisen nautintoihin. Se edustaa selvää vaihtoehtoa työ-keskeiselle käsitykselle luovasta kirjoittamisesta. Työskentelyä ja ahkeruutta korostavassa kirjoittamiskulttuurissa Ringsin näkökulma on erityisen tarpeellinen. Tavoitteellisen työskentelyn tilalle hän hahmottaa paikkaa, josta vapaus, affektiivisuus ja luova leikki vallitsevat. Ne synnyttävät paikan, jossa kirjoittaja voi toteuttaa itseään ja jopa ylittää itsensä.

Rings ottaa teoriat ja käsitteet vaivattomasti omaan käyttöönsä ja vie taitavasti myös lukijansa mukaan luovan kirjoittamisen elementtejä tarkastelemaan.

Kirjoittamista tarkastellaan tutkimuksessa sisäisen kasvun voimana, mielihyvän ja mielekkyyden lähteenä, johon kuuluu mahdollisuus siirtyä arkielämän ja -todellisuuden rajoista vapaan kuvittelun alueelle.

Russin (2009) affektiiviseen luovuusteoriaan tukeutuen Nasti hahmottaa kirjoittamisen vapautta ja leikkiä.

Ringsin työpäiväkirjan otteet tarjoavat autoetnografista aineistoa vuoden aikana syntyneistä kirjoittamisen nautinnon kokemuksista. Hän keskittyy käsittelemään vain miellyttävän ympäristön, kehollisesti nautinnollisen oleskelun, sekä luovuuden tiloja. Nuo tilat saattavat olla vain hetken käväisyjä tai tuntikausien kirjoittamista. Ringsin huomio on kuitenkin tiloissa jotka kestävät pitkään ja johon voi myöhemmin palata.

Kirjoittamisen tilaan liittyvien rituaalien tehtävänä hän pitää luovuuden turvaamista: sen tulee luoda tila, jossa kirjoittaja voi häiriöttömästi viipyä niin pitkään kuin on tarvetta ja voimia.

Tutkimuksessa tarkastellaan kirjoittamisympäristöä sekä konkreettisena tilana, fyysinen olotilana että mentaalisena tila. Tuohon tilaan kuuluu sekä fiktion maailma että kirjoittamisen maailma. Tällaisen tilan tutkiminen on mahdollista kirjoittamisen habitaatin käsitteen avulla. Rings hakee tästä tukea omalle, lähes asumisen kaltaisen pitkäaikaisen kirjoittamisen tarkastelulleen. Tutkimus tuo esille seikkoja, jotka tekevät kirjoittamisesta miellyttävää, ja elämäntapaan liittyvän asian.

JOHDANTO
2 LUOVAN KIRJOITTAMISEN TUTKIMUS
2.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
2.2 Tutkimuskysymys
2.3 Tutkimuksen toteuttaminen

3 KIRJOITTAMISEN MENTAALINEN TILA: VAPAUS JA LEIKKI
3.1 Subjunktiivinen tila:arjen rajojen tuolla puolen
3.2 Flow-tila
3.3 Rituaali turvaa subjunktiivisen tilan ja siirtää flow-tilaan

4 LUOVAN KIRJOITTAMISEN YMPÄRISTÖ

4.1 Habitaatti: luovan kirjoittajan elinympäristö ja kirjoittamisen kasvupaikka
4.2 Habitaatio: luovan kirjoittamisen ympäristön asuttaminen ja kehollisuus

5 IDEOIDEN TILA JA KIRJOITTAMISPROSESSI
5.1 Luova ongelmanratkaisu luovassa kirjoittamisessa
5.2 Ideoiden synty elää yhteydessä subjunktiiviseen tilaan

6 KIRJOITTAMISEN TILAN PITKÄAIKAISUUS JA JATKUVUUS
6.1 Muisti ja luovuus: tunteiden ja kokemusten ajattomuus
6.2 Pitkäaikaisuus ja intuitio: vaikutukset suunnitteluun ja luomiseen
6.3 Päätäntö: päättymätön kirjoitusprosessi

LÄHTEET

KIRJOITTAJA PIIRISSÄ

Jonna Myllykangas
KIRJOITTAJA PIIRISSÄ
– vertaisryhmään kuulumisen merkityksistä ja KynäilijäHilimat-kirjoittajaryhmä

Millä tavalla kirjoittajapiirissä toimiminen auttaa yksilöä hyödyntämään muiden jäsenten vahvuuksia? Tätä Jonna Myllykangas tutkii gradussaan. Kirjoittajaryhmä on jäsenilleen merkityksellinen, mutta yllättävän monista eri syistä.

Kirjoittajien erilaisuuden huomioiminen kuuluu keskeisesti Myllykankaan tutkimukseen, siksi teoreettinen osa jakautuu sekä ryhmän että yksilön tasoihin.

Yksilöllisyys korostuu kirjoittamisen motivaatioon ja identiteettiin liittyvässä teoriassa. Toisaalta esille nousee roolien muodostuminen vapaissa kirjailijaryhmittymissä sekä yhteisöllinen luovuus.

Jonna Myllykangas tutkii kirjoittajapiiriä, joka on tavannut harvakseltaan mutta monen vuoden ajan.  Hän kysyy, mitä ryhmä on antanut kirjoittajana kehittymiselle erityisesti vertaispalautteen kautta. Hän haastattelee ryhmän kuutta aktiivista jäsentä, ja keskittyy vertaispalautteen tarkasteluun. Erityistapauksena on analyysi palautekeskustelussa, jossa käsillä ovat Myllykankaan omat tekstit.

 

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen rakenne, tavoitteet ja tutkimusongelma
1.1.1 Aineisto ja tutkimusmenetelmä
1.1.2 Taiteellinen osa

1.2 KynäilijäHilimojen synty
1.3 Erilaisuus on rikkaus
1.4 Aiempi tutkimus

2 LUOVUUS YHTEISÖLLISENÄ ILMIÖNÄ

2.1 Yhteisöllinen luovuus
2.1.1 Motivaatio ja ympäristö
2.2 Kirjalliset ryhmittymät ja yhteistyöpiirit

3 YHTEISTYÖPIIRIN RYHMÄDYNAMIIKASTA

3.1 Ryhmän muodostumisen vaiheet
3.2 Ryhmädynamiikka

4 VERTAISPALAUTE KIRJOITTAJAN TYÖSSÄ

4.1 Lukijapalaute vs. asiantuntijapalaute
4.2 Good cop, bad cop
– palautteen tyylit
4.3 Yhteisöllisyys identiteetin vahvistajana
4.4 Työryhmäkirjoittamisen vaaran paikat

5 KEITÄ KYNÄILIJÄHILIMAT OVAT?

5.1 Tavoitteista
5.2 Tapaamisen anatomia

6 PALAUTTEEN ANALYSOINTIA

6.1 Kirjallisen ja suullisen palautteen erot
6.2 Mitkä muokkaukset lopulta hyväksyn?

7 PÄÄTÄNTÖ

 

Tutkimus on osoitteessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/54543