Eveliina Lempiäinen: KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

Eveliina Lempiäinen on tutkinut vuori- ja kalliokiipeilyn esityksiä kiipeilykirjallisuudessa, blogeissa ja keskustelufoorumeilta. Kertomuksissa toistuvat juonenkulut ja kirjoittajien käyttämä kiipeilyn “ammattislangi”. Lempiäinen alysoi teksteistä mm. seuraavia teemoja:

Ensimmäisessä osassa selvitellään kiipeilykertomusten eri tyyppejä ja niissä käytettyä kieltä. Toisen osan lähtökohtana on subliimin käsite. Seuraavaksi eritellään kiipeilynarratiivien teemoja, kuten luontosuhde, keho ja aistisuus sekä kuolema. Näitä narratiiveja Lempiäinen peilaa kokemuksiinsa, hän on kirjoittanut mm. Tuusannuuskana -esseen kokemuksistaan.

ja lopuksi kiipeilyn yhteisöä valotetaan kuulumisen (belonging) käsitteen kautta.

Työstä piirtyy esiin vivahteikas kuvaus siitä, millaisten pelisääntöjen puitteissa vuorikiipeilijöiden kokemuksia jaetaan, Rikas verkkoaineisto, kiipeilijöiden nykyaikainen, usein itseironiaa ja erikoistermistöä viljelevä kieli rinnastuu vanhempiin kiipeilynarraatioihin.

KALLIOKIRJOITUKSIA. Kiipeilynarratiivit verkossa ja kirjallisuudessa

1.JOHDANTO.
2.TYÖN TAUSTA JA AIEMPI TUTKIMUS
3.TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO….
3.1.Tutkimuskysymykset
3.2.Tutkimusaineisto
3.3.Tutkimusmenetelmät
3.3.1.Autoetnografinen tutkimus
3.3.2. Narratiivin analyysi
3.3.3. Minäkertomukset jakuulumisen tutkimus

4 KERTOMUSTYYPITJA KIIPEILYKERTOMUSTEN KIELI
4.1. Kertomuksen määritelmä
4.2. Tarinoiden arkkityypit
4.3. Kiipeilykertomusten kieli.
4.4. Kielen käyttötarkoitukset

5. SUBLIIMI
5.1. Subliimin määritelmä
5.2. Subliimi kiipeilykertomuksissa

6. KIIPEILYNARRATIIVIEN TEEMOJEN ANALYSOINTIA
6.1. Luontosuhde
6.2. Keho ja aistisuus
6.3. Riskit ja kuolema

7. KUULUMISEN TAVAT JA TARVE
7.1. Kuulumisen käsitteestä jatavoista
7.2. Kuuluminen kiipeilynarratiiveissa

8. PÄÄTÄNTÖ

TAITEELLINEN OSUUS: Esseekokoelma Murtuman vuosi (ei julkaistu)

Sanna-Leena Knuuttila: Selkoromaanin kirjoittamisesta

Sanna-Leena Knuuttila: Vaikuttavaa ja samastuttavaa sotahistoriaa selkokielisen romaanin kirjoittaminen (2020).

Sanna-Leena Knuuttila tutkii kielellisiä keinoja selkokielisen romaanin kirjoittamisessa. Hänen kolmas selkoromaaninsa vie Lapin sodan aikaan, nuoreen Annaan, joka saa tehtäväkseen kuljettaa talon karja pois sota-alueelta. Pro gradussaan hän tutkii kuinka kirjoittaa yksinkertaisemmin, selkeämmin, ymmärrettävämmin ja samaistuttavammin.

Knuuttila käy tarkkaan läpi millaista selkeyttämistä ja samastuttavuutta lisäävää työtä selkokirjailija tekee käsikirjoituksensa kanssa. Konkreettisten paikkojen sekä eläytymisen mahdollistavan ajankuvan luominen, sekä vaikuttavan sankarihahmon luominen tarjoaa samastuttavia elementtejä selkolukijalle.

Kirjoittamisen tutkimukselle ominaisesti Knuuttila tarkastelee selkotekstin syntyprosessia. Selkokielen kannalta kirjoittamisen prosessi on selkeyttämistä, yksinkertaiseksi ja helposti hahmotettavaksi. Analyysi osoittaa konkreettisesti, mikä on ilmaisussa milloinkin hämärää ja vaikeaa, ja kuinka se muuttuu selkokieliseksi. Knuuttila tuo erityisen onnistuneesti esille oman kirjoitusprosessinsa, joka on jatkuvaa selkeämpien ja yksinkertaisempien ilmaisujen hakemista.

1.JOHDANTO
1.1.Tutkimusaineisto

1.1.1.JATKOSOTA
–Jatkosodan arkea selkosuomeksi -tietoteos..
1.1.2.Annan tarina-romaanikäsikirjoitus
1.2.Tutkimusaineisto selkokielellä
1.3.Selkokielinen kirjallisuus Suomessa.

2.SELKOKIELI, OHJEISTUS JA RETORIIKKA. 2.1.Selkokielen kohderyhmät
2.2.Selkokielellä kirjoittamisen ohjeistus
2.3.Selkokielisyys ja argumentointi
2.4.Tunteiden herättämisen retoriikkaa

3.HISTORIASTA KIRJOITTAMINEN
3.1.Historiatietokirja
3.2.Historiallinen romaani
3.3.Faktaa ja fiktiota historiasta

4.SELKOKIELISYYS
4.1.Tekstin rakenteet faktassa ja fiktiossa
4.2.Kieliopillinen selkeys
4.3.Ymmärrettävä sanasto
4.4.Tietoteksti ja romaani.

5.SANKARUUS
5.1.Kuka on sankari?
5.2.Sankaruuden retoriikkaa selkokielellä

6.PÄÄTÄNTÖ
7.LÄHTEET
LIITE8.1.T aiteellinen osuus: Selkokielisen romaanin käsikirjoituksen toisen version ensimmäinen ja viides luku.

Johannes Pulkkinen: Fantasiamaailman rakentaminen kirjoitusprosessina

Maailmanrakentaminen on luova tehtävä nimenomaan fantasian genressä. Johannes Pulkkinen tutkii gradussaan tekijän näkökulmasta, millä tavalla fantasiamaailmaa luodaan. Hän tutkii kirjoittamisen prosessia, jota ei voi päätellä valmiin fantasiaromaanin perusteella.

Kuinka syntyy kuvitteellinen maailma, joka on lukijalle kokonainen, ja johon voi eläytyä.

Kirjoittamisen tutkimuksen alalla kuvitteellisen maailman kehittelemistä on aiemmin käsitelty vain elementtinä muiden joukossa. Mutta fantasiapelien ja –kirjallisuuden myötä maailman rakentaminen on noussut keskeiseksi.

Pulkkinen tutkii maailman rakentamisen prosessia omassa käsikirjoituksessaan. Hän tarkastelee kirjoittamistaan fantasian genren kannalta ja toisaalta luovan flown kannalta.

Fantasiamaailmaan uppoamisella on siis jotain yhteyttä luovan flown kanssa. Pulkkinen perustelee sen, miksi flow sekä arjesta irtoava luova tila sopivat juuri fantasialle ominaisen kuvitteellisen maailman kehittelyyn.

Pulkkinen jäsentää prosessin näin: Kohtausten ideointi, maailman kokonaisuuden laatiminen, tarinoiden kokeileminen, tarinan kirjoittaminen ja kattavan tarinan suunnitteleminen.

Johannes Pulkkinen: Fantasiamaailman rakentaminen kirjoitusprosessina

1.JOHDANTO

2. FANTASIAMAAILMAT JA KIRJOITTAMISEN PROSESSI
2.1. Fantasia ja fantasiamaailmojen rakentaminen
2.2. Flow-tila ja subjunktiivinen tila kirjoittamisen prosessissa
2.3.Genrefunktio

3. AUTOETNOGRAFINEN TUTKIMUS

4. MAAILMANRAKENTAMISEN ANALYYSI
4.1. Aineiston esittely
4.2. Maailman elementit
4.3. Maailmanrakentamisen vaiheet
4.3.1. Ideointi kohtauksia kirjoittamalla
4.3.2. Maailman kokonaisuuden laatiminen
4.3.3. Tarinoiden kokeileminen
4.3.4. Tarinan kirjoittaminen
4.3.5. Kattavan tarinan suunnitteleminen
4.4. Maailman elementtien alkuperä
4.4.1. Maailmojen kierrätys
4.5. Maailmanrakentaminen ja kirjoittamisen tila

5. TUTKIMUSTULOKSET
6. PÄÄTÄNTÖ

Karoliina Haverinen: Lapsen ja vanhemman subjunktiivinen tila alle kouluikäisten lasten sanataideryhmässä

Onko sanataideryhmissä merkkejä lasten ja vanhempien yhteisestä luovuudesta?  Yleensä huomio on kohdistunut vain lapsiin, Karoliina Haverisen tutkielman hypoteesina on oletus, että luova tila on lapsen ja vanhemman jakama.

Kirjoittamisen tutkimuksessa keskeiseksi nousseet luovuuden rituaalit eli subjunktiivinen tila on olennainen lasten sanataideryhmissä. Esimerkiksi kun leikitään, että ollaan hauskoja mörköjä.  Lasten sanataiteessa tilaa otetaan haltuun ja siihen liitetään kuvitteellisia elementtejä, siinä asutaan ja annetaan sanojen vaikuttaa.

Mikkelin pääkirjastossa syksyllä 2019 kokoontuneet sanataideryhmät ovat Haverisen tutkimuksen kohteena. Hän havainnoi vauvaryhmän, taaperoryhmän sekä 3-6 v. lapsiryhmän sanataide-tuokioita.

Vaikka jokaisen havainnoidun lapsiryhmän toiminta perustuu lapsen ja vanhemman yhdessäoloon, vauvojen ja taaperoitten suhde vanhempaan on vielä symbioottisen kiinteä. Loruleikit, satuhieronnat, musiikkileikit tapahtuvat vanhemman avustamina. Tuokion tunnelmaan ja leikkien rytmiin liittyy jo subjunktiivista tilaa synnyttäviä elementtejä.

Tarkastellessaan vanhempien roolia 3-6 v. lastenryhmässä Haverinen kiinnittää huomiota siihen, kuinka vanhemman istumapaikka on usein lapsen takana. Näin hän on avustajan ja mahdollistajan roolissa – lapsi on varsinainen toimija. Ajoittain lapsi ja aikuinen saattavat kuitenkin toimia yhdessä luovasti. Tutkielmassa tarkastellaan seikkoja, joiden myötä paikalla oleva vanhempi tukee lapsen luovuutta. Samalla Karoliina Haverinen avaa näkymiä siihen, millä tavalla nämä tuokiot voivat olla luovia ja antoisia myös aikuisen kannalta.

Lapsen ja vanhemman subjunktiivinen tila alle kouluikäisten lasten sanataideryhmissä

Johdanto

Sanataide
1. Mitä sanataide on?
2. Alle kouluikäisten sanataideryhmät Mikkelissä

3.Teoriatausta
3.1. Subjunktiivinen tila
3.2. Habitaatti
3.3. Rituaalit

4.Havaintoja vauva-ja taaperoikäisten sanataideryhmistä
4.1. Sanataidetunnin ohjelma ja rituaalit
4.2. Habitaatin rakentaminen
4.3. Vanhemman rooli

5. Havaintoja 3–6-vuotiaiden sanataideryhmästä
5.1. Sanataidetunnin ohjelma ja rituaalit
5.2. Habitaatin rakentaminen
5.3. Vanhemman rooli

6.Päätäntö

Laura Laakso ehdolla esikoiskirjailijaksi

Jyväskyläläinen Laura Laakso on ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjailijaksi Mrs.Milky Way –teoksellaan (2018). Hän on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta, ja pro gradussaan hän käsitteli naiskirjoittamista. Äidin ääni – kuka puhuu? Kertomuksia, partuksia (2012).

Ote Äidin äänestä:

Minua kiinnostaa prosessi, jonka mittaan äiti muuttuu kirjailijaksi ja kirjailija äidiksi. Syntyy lapsi ja taideteos, taideteos ja lapsi, ja taideteoksen ja lapsen myötä uusi minä, uusi tekijä, uusi tiedostaja. Minä, joka ei ole subjekti, niin kuin Jacques Lacan toteaa, vaan olemuksellisesti suhde toisiin – siis myös lapseen, ja taideteokseen. Äiti-minä katsoo kaikkia objekteja, siis myös lastaan ja taideteostaan, äiti-minästään käsin ja tasapainoilee Julia Kristevan symbolisen Isän Nimen ja semioottisen maternaalisen välisellä kynnyksellä aseinaan kieli ja kyky tuottaa uusia merkityksiä kontrollin ja tiedostamattoman välisellä vaarallisella vyöhykkeellä.!)!

Äitikirjailijaksi muuttumisen prosessi on väistämättä dynaaminen, alati huojahteleva ja keinuva, hidaskin, kuten oma hatara esimerkkinikin osoittaa. Taideteokset, kuten lapsetkin, syntyvät miten syntyvät ja milloin syntyvät, omalakisesti, ajallaan. Rocktähtien 27-vuotinen kiitoratamyytti resonoi kirjailijaksi kasvamisen myytin kanssa, varteenotettavan esikoisteoksen kun kai pitäisi valmistua alle kolmikymmenvuotiaana. Oma rocktähtikirjailijuuteni päättyi 27-vuotiaana – ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan – sillä samana vuonna alkoi matkani kohti äitikirjailijuutta, uusin äänin ja uusin minuuksin.

Lyyrinen essee ja kirjoittajan tila

Sanna Kivikoski: Äänikerrostumia: lyyrinen essee kirjoittajan tilana ,  2018
Sanna Kivikoski: SÄRKYMISEN RYTMI, lyyrinen essee migreenistä, 2019

Sanna Kivikosken käsittelee lyyrisen säkeen keinoin migreeniä, sen kokemusta ja kemiaa:
“Migreenikohtaus sytyttää tuleen/ aivojen vanhimmat alueet./ Migreeni on perintö/ajalta, jolloin aurinko porotti savannilla, tunkeutui sarveiskalvon onkaloihin.”

Pro gradussaan Sanna Kivikoski tutkii lyyristä esseetä. Tutkimuksessa keskeinen kirjoittamisen tilan käsite vie tekijän oman työskentelytavan, oman poetiikan, pariin.

Tutkimuksessaan Kivikoski tarkastelee, millaisista seikoista lyyrinen kirjoittamisen tila koostuu. Näitä elementtejä ovat henkilökohtaisuus, dialoginen tila, vapaus kielen tilassa ja välitön lyyrinen ääni.

Esseen mahdollisuus yhdistää tietoa ja omakohtaista kokemusta on keskeinen osa Kivikosken tutkimusta. Lyyrisen esseen kirjoittaminen poikkeaa kuitenkin tietopuolisen tekstin laatimisen loogis-narratiivisesta päättelystä: sen suhde tietoon on meditoiva, ja se välttää yleistettävää tietoa. Kivikoski kutsuu tätä lyyriseksi ajatteluksi, joka on aistimellista ja konkreettista, henkilökohtaista. Lyyrisen ajattelun myötä esseemäisyys tulee esille puheen intiimin äänen myötä.

Kivikoski ottaa lyyrisen minän käsitteen kirjallisuustieteestä, ja käyttää sitä tietoisesti eri tavalla. Lyyrinen minä on jotain, mitä kirjoittaja kohtaa. Termiä käytetään oivaltavasti kirjoittajan oman tekstin lukemiseen liittyvän dialogin osana. Siten lyyrinen minä on jotain, mikä vaikuttaa paitsi tekstissä myös kirjoittamisen tilassa, Ajatus on kirjoittamisen tutkija Vandermeulenilta. Hän esittää, että hyväksi kirjoittajaksi kehittyminen on neuvottelua ”ideaaliminän” kanssa.

I JOHDANTO
II TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
1. TUTKIMUKSEN TAVOITE
2. AIEMPI TUTKIMUS JA TUTKIMUKSEN KÄSITTEELLISET LÄHTÖKOHDAT
2.1. Lyyrisen esseen määritelmästä
2.2. Esseen kirjoittaminen ja reflektoiminen
2.3. Reflektoiminen oppimisena ja luovuutena
2.4. Reflektoiminen kirjoittajan sisäisenä palauteprosessina
2.5. Esseen kirjoittaminen: reflektiivistä vai lyyristä ajattelua?

3.TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
3.1. Teoreettisen viitekehyksen perustelut
3.2. Bahtinin teoria dialogisesta tilasta
3.3. Turnerin teoria liminaalisuudesta

4.TUTKIMUSSTRATEGIA, MENETELMÄ JA AINEISTO
4.1. Fenomenologinen tutkimusstrategia
4.2. Aineistonkeruu
4.3. Aineiston analyysi subjektiivisella lähiluvulla
4.4. Kirjoittaja-tutkijan roolista

III: IRTAINVARASTO: LYYRINEN ESSEE KIRJOITTAJAN TILASTA

IV KIRJOITTAJA LYYRISESSÄ TILASSA
1. KIRJOITTAJA LYYRISENÄ AJATTELIJANA
1.1. Irti teksti- ja genrelähtöisestä kirjoittamisesta
1.2. Lyyrinen ajattelu aktiivisena olemattomuutena
1.3. Lyyrinen ajattelu kirjoittamisen reflektoimisena
1.4. Aktiivisen olemattomuuden ja reflektoimisen välisestä vuorovaikutuksesta

2.LYYRINEN MINÄ: KIRJOITTAJA MINUUDEN JA TOISEUDEN TILASSA
2.1. Minuuden ja toiseuden vuoropuhelu lyyrisen esseen kirjoittamisprosessissa
2.2. Lyyrisen minän konstruoiminen
2.3. Lyyrinen minä ja tekstin henkilökohtainen ääni

3.LYYRINEN ESSEISTI KIELEN TILASSA
3.1. Puheenomaisen kirjoittamisen hetkellisyydestä
3.2. Puheääni ja aika lyyrisen esseen kirjoittamisessa
3.3. Kielen kokemuksellisuudesta
3.4. Kielen musiikillisuudesta

V PÄÄTÄNTÖ
4.1. Johtopäätökset
4.2. Tutkimuksen arviointia ja suuntaviivoja tulevaan

Komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Uusi päivä –sarjan (2010-18) kirjoittajatiimissä työskennellyt Anumirjami Tukia on tutkinut komedian kirjoittamista tuon TV-sarjan kautta. ”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä -pro gradussa Tukia tarkastelee sitä, mistä päivittäissarjan komediallisuus syntyy ja miten sitä luodaan.

TV-sarjoille tyypillisesti genreen kirjoittaminen on keskeisin kirjoittajalta edellytetty taito. Saippuaooppera –lajityypin kautta hän nostaa esiin vähemmän huomattua dialogivetoista, elokuvallista ilmaisua edullisempaa tapa luoda päivittäissarjaa.

Komediallisen dialogin kirjoittamista tutkiessaan Tukia osoittaa, kuinka huumori ei ole vain sanailua dialogissa, vaan se kirjataan kaikkialle sarjan maailmaan, henkilöasetelmiin ja tapahtumakulkuihin.

TV-sarjan dialogi kirjoitetaan audiovisuaalinen toteutus huomioiden. Henkilöiden tahtotila sekä pyrkimykset hahmotetaan dialogiin siten, että ne ilmenevät fyysisenä, psyykkisenä tai verbaalina toimintana. Tukia osoittaa kuinka myös huumori kirjoitetaan henkilöhahmoihin ja tapahtumien käänteisiin.

Tukia tutkii dialogin ilmaisullisia tehtäviä, ja filmidialogin funktioiden tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi osoittautuu Sarah Kozloffin Overhearing film dialoque (2001).

Anumirjami Tukia:
”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Anniina Nirhamo: Monialaiset ammattikirjoittajat

Nykyään kirjoittajilla voi olla monta roolia: kirjailijana ja toimittajana monissa erilaisissa medioissa. Anniina Nirhamo on tutkinut sitä,  millainen ammatti-identiteetti näillä uuden ajan kirjoittajilla on.

Nirhamo on hastatellut seitsemää monella alalla toimivaa kirjoittamisen ammattilaista. He kertovat, kuinka kirjoittamisesta tuli heidän intohimonsa ja ammattinsa.

Haastateltavista Anna-Kaari Hakkarainen on yksi luova toimisto Gutin perustajaosakkaista.
Eeva Kolu on vapaa kirjoittaja ja verkkomediayrittäjä.
Hannele Lampela on vapaa kirjailija joka on kirjoittanut mm. Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -teoksen, Prinsessa Pikkiriikki lastenkirjoja, hän on myös freelancerina aikakauslehdissä ja copywriterina.
Karoliina Sallinen pitää suosittua Kolmistaan blogia ja hänen romaaninsa Tee-se-itse vauva on vuodelta 2016 ja #vauvavuosi (2018) lisäksi hän työskentelee copywriterina.
Roope Lipasti on julkaissut parisen kymmentä lasten – ja  aikuistenkirjaa. Lisäksi hän työskentelee kolumnistina, pakinoitsijana ja freelancetoimittajana pääasiassa sanomalehdissä, kirjoittaa
näytelmiä, kuunnelmia ja monenlaisia tilaustöitä.
Soili Pohjalainen on julkaisut romaanin Käyttövehkeitä (2016) ja työskentelee projektikoordinaattorina, ja opettaa luovaa kirjoittamista

 

Anniina Nirhamo:
Monialaiset ammattikirjoittajat : kokemuksia ammatti- ja kirjoittajaidentiteeteistä (2018)

Sisällys
1 Johdanto
1.2 Kuka on kirjoittaja?
2.1 Kaikki kirjoittaminen on luovaa ja muuta käsitteenmäärittelyä
2.2 Kirjailijat ja romanttinen taiteilijamyytti
2.3 Journalistit ja objektiivisuuden harha

3 Kirjoittajat media – alan myllerryksissä
3.1 Media-ala nyt
3.2 Sielut markkinoilla
3.3 Identiteetti ja työelämä

4 Tutkimuksen toteutus
4.1 Tutkimuskysymykset
4.2 Identiteettien tutkiminen
4.3 Aineisto: laaja – alaisia ammattikirjoittajia
4.4 Tutkimuksen eettiset valinnat

5 Tulokset: ”Parasta on keittää kahvia ja juoda sitä kahvia ja kirjoittaa, siinä se on”
5.1 Kirjoittajaksi kasvaminen
5.1.1 Kirjoittaminen intohimona
5.1.2 Työ ja luovuus
5.2 Kirjailija etsii kysymyksiä, toimittaja vastauksia
5.2.1 Korkealle arvostettu kirjailijuus
5.2.2 Toimittajan työ mahdollistajana
5.2.3 Menevätkö fakta ja fiktio sekaisin?
5.3 Kirjoittajat työssä
5.3.1 Haahuilijan ammatti – identiteetti
5.3.2 Miksi freelancer? Arvot työn taustalla
5.3.3 Monialaisen ammattikirjoittajan työelämätaidot

6 Päätäntö
6.1 Pohdinta
6.2 Arviointi

 

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo

Millainen taidemuoto kuunnelma on kirjoittajan kannalta? Sanna-Kaisa Ojala selvittää sitä Kristina Wallinin haastatteluun perustuen ja suomenkieliseen kuunnelmaa käsittelevään aineistoon perustuen. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sitä, kuinka kuunnelmahenkilöt kirjoitetaan ja kuinka ne syntyvät.

Kristiina Wallinin kuunnelmissa henkilöhahmot syntyivät tiedostamatta, mutta syntyprosessi vaihtelee.  Kirjoittamiseen kuuluu myös analyyttinen muokkaaminen, jolloin kirjailija mietti henkilöiden välisiä jännitteitä ja kuunnelman rakennetta.

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo,
Jyväskylän yliopisto kirjoittamisen pro gradu 2018

1 Johdanto

2 Tutkimus

2.1 Tutkimusmetodit ja -aineistot

2.2 Empiirisen aineiston analyysi

3 Mikä kuunnelma on?

3.1 Kuunnelma syntyi radion syntymisen myötä

3.2 Katoaako kuunnelma äänenä ilmaan?

3.3 Kuunnelma on draamaa

3.4 Looginen käsikirjoitus?

3.5 Kuunnelman valmistuminen vaatii yhteistyötä

4 Kuunnelman henkilöhahmo

4.1 Henkilökuvauksen ulottuvuudet

4.2 Henkilöhahmon kehittyminen

5 Tutkimustulokset

5.1 Kristiina Wallinin kuunnelmahenkilöiden synty

5.2 Omien kuunnelmahenkilöideni synty ja muovautuminen

5.2.1 Kompleksisuus, päämäärät ja tietoisuuden kuvauksen taso

5.2.2 Sankarin matka eli päähenkilön psykologisen muutoksen kaari

5.2.3 Henkilöhahmo muuttuu sykäyksittäin

6 Pohdinta

6.1 Tutkimuksen arviointia

6.2 Vaikuttaako kuunnelman syntyhistoria tai kirjoittamisprosessi henkilöhahmoihin?

7 Lopuksi

Lähteet

Liite 1: Kuunnelma Jänissaaren Sylvi, synopsis

Liite 2: Kristiina Wallinin haastattelu

Nykyrunon lukeminen on kirjoittamista

Saara Laakso:
“Ei kovin runollista”: näkökulmia nykyrunon vastaanoton haasteisiin (2018)

Saara Laakso tutkii nykyrunouden lukemisen haasteita ja mahdollisuuksia, tilanteissa joissa lukeminen on lähellä kirjoittamista, mutta myös kuulemista ja katsomista. Hän toteaa, että ”runouden äärellä lukija hyötyy erityisesti luovaan työskentelyyn liittyvistä taidoista sekä mahdollisuudesta vastaanottaa teos myös monitaiteisesti, esimerkiksi esitettynä.”

Laakso tarkastelee aluksi kokeellista runoutta ja siihen liittynyttä konventionaalisen lukutavan kriisiä 2010-luvun alulssa. Kokeelliset runot edellyttivät uudenlaista lukutapaa. Runot, joissa vanhan lukutavan harrastajat eivät nähneet muuta kuin kikkailua ja käsittämättömyyttä, toi esiin erilaista materiaalia ja erilaisia merkityksiä. Kirjoittamisen tutkimukseen liittyen Laakso tarkastelee erityisesti tekijyyttä ja kirjoittamista. Hän pohtii kokeellisuuden itsensä tarjoamia mahdollisuuksia ymmärtää teoksia. Tämä ymmärtämisen työ on usein kirjoittamisen kaltaista.

Runouden materiaalinen käänne ja lukeminen tulee esiin osassa, jossa Laakso hyödyntää kokemustaan lausunnan ohjaajana. Hän kehittelee menetelmiä, jotka auttavat lukijaa tunnistamaan rytmiin ja visuaalisuuteen liittyviä merkityksiä.

Saara Laakso tarkastelee myös runoklubeja ja kuuntelua merkittävänä runouden lukemisen rinnalla kulkevana mahdollisuutena.

 1 JOHDANTO 1
1.1 Tausta ja tutkimuskysymys
1.2 Työn rakenne
1.3 Aineisto ja menetelmät
1.4 Käsitteet


2 TEKIJÄKÄSITYS JA KIRJALLISUUSPOLIITTISET PUHETAVAT
LUKEMISESSA
2.1 Aineistoanalyysi: Amatöörilukija pyytää apua runoilijoilta
2.2 Aineistoanalyysi: Uusi runous rikkoo kriitikon lukuhorisontin
2.3 Taustoittamisen mahdollisuuksia
2.3.1 Monimuotoinen tekijyys
2.3.2 Nykykulttuurin yhteiskunnallisuus


3 TEOKSEN MATERIAALISUUS TEORIASSA JA LUKUKOKEMUKSENA
3.1 Materiaalisuus lukemisen konventioiden haastajana
3.2 Aineistoanalyysi: A:n ja ullakon yhteys ja muita löytöjä
3.3 Runon tilallisuuden ilmaisuvoima


4 LUKIJA TOISENA KIRJOITTAJANA
4.1 Lukemisen taide
4.2 Kirjoittamisen ja lukemisen kehollisuus
4.3 Harjoituksia lukijalle
5 ESITYKSELLISET TAPAHTUMAT LUKEMISEN MUOTONA
5.1. Runon esittämisen mahdollisuudet
5.2 Esitys yhteisöllisen lukemisen tilana


6 JOHTOPÄÄTÖKSET
6.1 Vastaanoton tutkimisen arviointia
6.2 Lukemisen merkitys
Lähteet
Liitteet