Sanataide ja erityistä kielellistä tukea tarvitsevat oppilaat

Kuinka luovat harjoitteet  voivat edustää lasten kielellisiä taitoja? Tiina Åhlgren on perhetynyt asiaan Vantaan sanataidekoulussa työskennellessään. Pro gradussaan hän tutki minkälaisia erityistarpeita kielellisten oppimisvaikeuksien kanssa elävillä lapsilla on ja miten sanataideopetuksessa voitaisiin parhaiten vastata näihin tarpeisiin.

Åhlgrenin tutkimuksesta ilmenee, että kielelliset erityisvaikeudet eivät käytännössä esiinny sinällään, vaan niihin kytkeytyy aina liitännäisoireita ja se – tähän liittyvä seikka -, että kielellisten oppisvaikeuksien kirjo on sillä tavalla laaja, että kukin kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivä lapsi on oma tapauksensa.

Åhlgrenin työ osoittaa, että sanataiteen avulla voidaan edistää kielellisistä oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja.

Tutkimuksen avainkäsitteitä ovat kielelliset oppimisvaikeudet, kielellinen erityisvaikeus, dysleksia ja voimaantuminen. Erityisen hyvin Åhlgren soveltaa Vygotskin sisäisen puheen käsitettä, niin että lapsen oman ääneen hakeminen on toimiva keino, kun kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy tarkkaavaisuusongelmia.

Tiina Åhlgrenin havainnoimaan ryhmä muodostui kuudesta 6-13-vuotiaasta lapsesta ja nuoresta. Ryhmän jäseniä yhdisti lievä tai keskivaikea kielellinen ongelma, puheentuottamisen tai –ymmärtämisen vaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus ja/tai muut kommunikaatiovaikeudet.

Ryhmän havainnointi on muodostanut kartan tutkittujen lasten oppimisvaikeuksista 1. Oppimisympäristö ja työskentelytavat, 2. motivaatio ja oppimisvalmiudet, 3. kielellisten taitojen harjaannuttaminen, 4. vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot sekä opettajan pedagogiset taidot ja asenteet.

Tiina Åhlgren: Sanataide ja erityistä kielellistä tukea tarvitsevat oppilaat : tapaustutkimus Vantaan sanataidekoulun ryhmästä (2018).

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ……………………………………………………………………………………………………………. 4

1.1 Tutkimuksen lähtökohtia ………………………………………………………………………………………… 4

1.2 Tutkimuksen rakenne …………………………………………………………………………………………….. 6

2 KIELELLISET VAIKEUDET LAPSUUSIÄSSÄ ………………………………………………………… 8

2.1 Mikä on kielellinen erityisvaikeus …………………………………………………………………………… 8

2.1.2 Miten kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa lapsen elämään …………………………………… 12

2.1.3 Kielellisen erityisvaikeuden taustalla olevat tekijät ……………………………………………… 12

2.2 Mikä on dysleksia/lukivaikeus ……………………………………………………………………………… 13

2.2.1 Dysleksian taustalla olevat tekijät ja ennustettavuus ………………………………………… 14

2.2.2 Dysleksiaan yhdistyvät vahvuudet ………………………………………………………………… 15

2.2.3 Miten dysleksia vaikuttaa lapsen ja nuoren elämän…………………………………16

2.3 Kielihäiriöiden vaikutus sosiaalisiin taitoihin …………………………………………………………. 17

2.4 Miten kielihäiriöitä kuntoutetaan ………………………………………………………………………….. 18

2.5 Miten kielellisiä erityisvaikeuksia on tutkittu …………………………………………………………. 20

3 SANATAIDE ………………………………………………………………………………………………………… 21

3.1 Mitä sanataide on? ……………………………………………………………………………………………….. 21

3.2 Vantaan sanataidekoulu ………………………………………………………………………………………… 23

3.3 Sanataiteen ja kirjallisuusterapian suhde …………………………………………………………………. 24

3.3.1 Sadut ja tarinat kasvun ja kehityksen tukena …………………………………………………… 26

3.3 Miten sanataidetta on tutkittu ………………………………………………………………………………… 27

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS, TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO ……………. 29

4.1 Tutkimuskysymykset, -menetelmät ja tutkimuksen toteutus ……………………………………… 29

4.2 Tutkimusaineisto …………………………………………………………………………………………………. 30

4.2.1 Erityistä kielellistä tukea tarvitsevien lasten sanataideryhmä ……………………………… 30

4.2.1.1 Osallistuva havainnointi ……………………………………………………………………… 30

4.2.2 Ohjaajan haastattelu ……………………………………………………………………………………… 31

4.2.3 Kysely vanhemmille………………………………………………………………….32

4.3 Tutkimuksen käsittelyn rakentuminen..……………………………………………………32

5 SANATAIDE JA ERITYISTÄ KIELELLISTÄ TUKEA TARVITSEVAT OPPILAAT … 33

5.1 Ryhmän tavoitteet ja toiminta pähkinänkuoressa ……………………………………………………… 34

5.2 Oppilasympäristöön ja oppilaan työskentelytaitoihin liittyvät erityispiirteet ……………….. 36

5.2.1 Rutiinit ja struktuurit …………………………………………………………………………………….. 36

5.2.2 Sisäinen puhe ohjaa toimintaa .…………………………………………………….. 38

5.2.3 Luovuus ja tehtävien teon säätely ……………………………………………………39 3

5.3 Motivaatioon ja oppimisvalmiuksiin liittyvät erityispiirteet………………………………42

5.3.1 Monikanavainen ja moniaistinen opetus… ………………………………………………………. 42

5.3.2 Onnistumiset ja vahvuudet, voimaantuminen……………………………………….45

5.3.3 Tunteiden vaikutus motivaatioon ja oppimiseen..……………………………………47

5.3.4 Vahvuuksien tunnistaminen..…………………….………………………………… 49

5.3.5 Ihmiset ovat pääosin samanlaisia oppijoita………………………………………….50

5.4 Kielellisten taitojen harjaannuttamiseen liittyvät erityispiirteet ………………………………….. 52

5.4.1 Oman ilmaisun kehittäminen ………………………………………………………………………… 52

5.4.2 Kirjoittaminen itseilmaisun välineenä ……………………………………………………………… 54

5.4.3 Sanataideopetuksen käsitys kirjoittamisesta ja teksteistä …………………………………… 57

5.4.4 Kirjoitustaitoa etsimässä ……………………………………………………………………………….. 58

5.5 Vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvät erityispiirteet ……………………………… 62

5.5.1 Ryhmän ja vuorovaikutuksen merkitys …………………………………………………………… 62

5.5.2 Sosiaalisia taitoja opitaan vuorovaikutuksessa …………………………………………………. 64

5.6 Opettajan taitojen ja asenteiden merkitys ………………………………………………………………… 66

5.6.1 Innostavan opettajan merkitys ……………………………………………………………………….. 66

5.7 Kyselyn yhteenveto ……………………………………………………………………………………………… 69

6 TUTKIMUKSEN YHTEENVETO JA LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI ……………….. 74

6.1 Tutkimuksen yhteenveto ………………………………………………………………………………………. 74

6.2 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi ……………………………………………………………………. 78

7 PÄÄTÄNTÖ …………………………………………………………………………………………………………. 79

LÄHTEET……. …………………………………………………………………………………………………. ..81

LIITTEET…………………………………………………………………………………..89

 

Niina Mero: Kuinka viihderomanssi kirjoitetaan

Niina Mero: KUINKA VIIHDEROMANSSI KIRJOITETAAN. Suuntaviivoja romanttisen viihdekirjallisuuden kentälle.

Niina Mero tutkii naisille suunnatun romanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittamista. Keskeistä tutkimuksessa on Meron oman kokemuksen, kirjailijan työstä saatu tiedon, sekä viihdegenren puitteisiin asettuvan luovuuden tutkimus. Hauskasti Mero havainnollistaa tutkimusta  omasta tuotannosta nostetuin esimerkein.

Viihdekirjailijan työn taustaksi Mero tekee katsauksen alan kansainväliseen tutkimukseen, sekä viihdekirjallisuuden lajeihin. Sujuvasti kirjoitetussa tutkimuksessa  tulee esille laaja alan tuntemus. Tarkastelua monipuolistaa se, että Mero pohdiskelee eri yhteyksissä viihderomanssin ja sen lukijan vuorovaikutusta.

Viihderomaanin kirjoittamista käsittelevässä osassa kuvataan viihdekirjailijan työskentelyä ja asemaa kirjallisessa instituutiossa. Niina Mero esittelee kirjankustantajien asettamia vaatimuksia ja kirjoittajille antamia neuvoja ja kuvaa viihderomanssin kirjoittamisen prosessia.  Tutkimus pyrkii osoittamaan viihdekirjallisuuden olevan aiheettomasti vähättelyn kohteena.

Tutkimuksen tulokset perustuvat alan aiemman tutkimuksen antiin, sekä kuudelle suomalaiselle viihdekirjailijalle tehtyihin haastatteluihin. Haastatteluissa selvitellään muun muassa viihteen kirjoittajien taustaa ja motivaatiota, oman työn arvostusta, kirjoittamisen prosessia sekä suhdetta kustantajaan.

JOHDANTO
1 TUTKIMUKSEN RAKENNE JA LÄHDEAINEISTO
1.1 Tutkimuksen lähtötilanne
1.2 Henkilö -lähteet
1.3 Kirjalliset lähteet
1.4 Keskeiset käsitteet
1.5 Taiteellinen osa

2 ROMANTTISEN VIIHTEEN TUTKIMUS JA LAJIKENTTÄ
2.1 Aiempi tutkimus
2.1.1 Feministinen kritiikki ja Modleskin “Loving with a Vengeance”
2.1.2 Postfeministinen tutkimus

3 Nykytutkimus
2.2 Romanttisen viihdekirjallisuuden laji
2.3 Lajityypin muutos ja alalajit
2.3.1 Homoseksuaalinen romanssi

3 KAAVAMAISET VIIHDEROMANSSIT
3.1 Kotimaiset lukemistolehdet
3.1.1 Timantti
3.1.2 Lääkäri
3.2 Ulkomainen sarjaromantiikka
3.3 Kohderyhmä ja lukijat
3.4 Juoni
3.5 Henkilöt
3.5.1 Naispäähenkilö
3.5.2 Miespäähenkilö
3.6 Miljöö
3.7 Kieli
3.8 Erotiikka ja romanttinen jännite
3.9 Uskottavuus ja itseironia

4 VIIHDEROMANSSIN KIRJOITTAMINEN
4.1 Kuinka minusta tuli viihdekirjailija?
4.2 Luovuus ja viihderomanssi
4.3 Kotimaisten lukemistojen kirjoitusprosessi
4.4 Kotimaisten lukemistojen kirjoittajat

5 VIIHDEROMANSSIEN KRITIIKKIÄ
5.1 Romantiikan väheksynnän historia
5.2 Fantasia ja todellisuus
5.3 Sukupuolittuneisuus ja samaistuminen
5.4 Kotimaisen lukemistoviihteen kritiikkiä

6 LOPUKSI

Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä

Annemari Ahoste on tutkinut varhaisnuorten luovan kirjoittamisen mahdollisuuksia verkossa.  Hän kehitteli tutkimukseen pohjautuvaa verkkoympäristöä, jonka suunnittelu mullistui, kun hänen oli otettava vakavasti nuorten sen hetkiset tarpeet.

Nuorten inspiroitumisen tarve korostui. Näin Ahoste ottaa kirjoittamisen maisterintutkielmassaan käyttöön jo vanhentuneena terminä pidetyn inspiroitumisen. Osoittautui, että tutkimuksen nuoret toimivat vapaaehtoisessa kirjoittajaryhmässä, koska siellä inspiroituu.

Ahoste tarkastelee verkkoryhmän yhteistä luovuutta, online-viestintää ja monimediaisesta kirjoittamista uutena genrenä. Jatkuvasti uudistuvan ja muuttuvan teknologisen välineistön sijaan hän kiinnittää huomion siihen, kuinka noita välineitä käytetään luovasti.

Uusi genre on syntynyt siitä, millä tavalla nuoret ovat ottaneet uudet välineet käyttöönsä. Kirjoittamisen teknologioiden rinnalle hän hakee kirjoittamisen kokemuksen uusia muotoja, kuten kontaktikeskeinen kirjoittaminen, inspiroituminen ja ryhmäluovuus.

Sosiaalisen median ja monimediaisen kirjoittamisen aikana kaikki ei kuitenkaan muutu. ”Kirjoittamisen maailman avautuminen” on Ahosten mukaan olemukseltaan samanlainen kuin se on ollut luovan kirjoittamisen piirissä kehittynyt.

Annemari Ahoste: Inspiraatio ja luovuus nuorten verkkokirjoittajaryhmässä (2017)

1 Johdanto
2 Teoreettinen katsaus
2.1 Sosiaalinen konstruktivismi
2.2 Diskurssit kirjoittajaidentiteetin rakentumisessa
2.3 Kirjallisuusterapia

3 New writing genre inspiraation lähteenä
3.1 Nuorten verkkokulttuuri
3.2 Nuorten identiteettityö verkkoympäristössä
3.3 Diginatiivit, onko heitä?
3.4 Subjektiviteetti ja hybridin tilan muodostuminen digitaalisessa ympäristössä

4 Ryhmän mukaan muokattava verkkokurssi
4.1 Perustietoja ja ympäristö
4.2 Kurssin esittely
4.3 Kurssin suunnittelu ja osallistujien roolit

5 Hypoteesini keskiössä inhimilliset kokemukset
5.1 Synaptiset teknologiat
5.2 Kirjoittamisen opettamisesta digitaalisen kirjoittamisen opettamiseen
5.3 Kirjoittamisen flown opettaminen
5.4 Kirjoittamisen esteiden ylittäminen
5.5 Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys
5.6 Terapeuttinen tunnustaminen
6 Pohdinta
7 Johtopäätökset

Pysyvä mielihyvä kirjoittamisessa

Nasti Rings: Tutkimus kirjoittamisen tilan luomisesta: subjunktiivi, flow, rituaali ja habitaatti. (2017)

Nasti Rings tutkii gradussaan autoetnografisesti kirjoittamisen tilaa ja mitä siinä tapahtuu silloin kun se on miellyttävä. Tuo kirjoittamisen tila hahmottuu ennen kaikkea nautinnollisena olona, mutta myös oleskelun ympäristönä.

Ringsin tutkimus keskittyy kirjoittamisen nautintoihin. Se edustaa selvää vaihtoehtoa työ-keskeiselle käsitykselle luovasta kirjoittamisesta. Työskentelyä ja ahkeruutta korostavassa kirjoittamiskulttuurissa Ringsin näkökulma on erityisen tarpeellinen. Tavoitteellisen työskentelyn tilalle hän hahmottaa paikkaa, josta vapaus, affektiivisuus ja luova leikki vallitsevat. Ne synnyttävät paikan, jossa kirjoittaja voi toteuttaa itseään ja jopa ylittää itsensä.

Rings ottaa teoriat ja käsitteet vaivattomasti omaan käyttöönsä ja vie taitavasti myös lukijansa mukaan luovan kirjoittamisen elementtejä tarkastelemaan.

Kirjoittamista tarkastellaan tutkimuksessa sisäisen kasvun voimana, mielihyvän ja mielekkyyden lähteenä, johon kuuluu mahdollisuus siirtyä arkielämän ja -todellisuuden rajoista vapaan kuvittelun alueelle.

Russin (2009) affektiiviseen luovuusteoriaan tukeutuen Nasti hahmottaa kirjoittamisen vapautta ja leikkiä.

Ringsin työpäiväkirjan otteet tarjoavat autoetnografista aineistoa vuoden aikana syntyneistä kirjoittamisen nautinnon kokemuksista. Hän keskittyy käsittelemään vain miellyttävän ympäristön, kehollisesti nautinnollisen oleskelun, sekä luovuuden tiloja. Nuo tilat saattavat olla vain hetken käväisyjä tai tuntikausien kirjoittamista. Ringsin huomio on kuitenkin tiloissa jotka kestävät pitkään ja johon voi myöhemmin palata.

Kirjoittamisen tilaan liittyvien rituaalien tehtävänä hän pitää luovuuden turvaamista: sen tulee luoda tila, jossa kirjoittaja voi häiriöttömästi viipyä niin pitkään kuin on tarvetta ja voimia.

Tutkimuksessa tarkastellaan kirjoittamisympäristöä sekä konkreettisena tilana, fyysinen olotilana että mentaalisena tila. Tuohon tilaan kuuluu sekä fiktion maailma että kirjoittamisen maailma. Tällaisen tilan tutkiminen on mahdollista kirjoittamisen habitaatin käsitteen avulla. Rings hakee tästä tukea omalle, lähes asumisen kaltaisen pitkäaikaisen kirjoittamisen tarkastelulleen. Tutkimus tuo esille seikkoja, jotka tekevät kirjoittamisesta miellyttävää, ja elämäntapaan liittyvän asian.

JOHDANTO
2 LUOVAN KIRJOITTAMISEN TUTKIMUS
2.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
2.2 Tutkimuskysymys
2.3 Tutkimuksen toteuttaminen

3 KIRJOITTAMISEN MENTAALINEN TILA: VAPAUS JA LEIKKI
3.1 Subjunktiivinen tila:arjen rajojen tuolla puolen
3.2 Flow-tila
3.3 Rituaali turvaa subjunktiivisen tilan ja siirtää flow-tilaan

4 LUOVAN KIRJOITTAMISEN YMPÄRISTÖ

4.1 Habitaatti: luovan kirjoittajan elinympäristö ja kirjoittamisen kasvupaikka
4.2 Habitaatio: luovan kirjoittamisen ympäristön asuttaminen ja kehollisuus

5 IDEOIDEN TILA JA KIRJOITTAMISPROSESSI
5.1 Luova ongelmanratkaisu luovassa kirjoittamisessa
5.2 Ideoiden synty elää yhteydessä subjunktiiviseen tilaan

6 KIRJOITTAMISEN TILAN PITKÄAIKAISUUS JA JATKUVUUS
6.1 Muisti ja luovuus: tunteiden ja kokemusten ajattomuus
6.2 Pitkäaikaisuus ja intuitio: vaikutukset suunnitteluun ja luomiseen
6.3 Päätäntö: päättymätön kirjoitusprosessi

LÄHTEET

KIRJOITTAJA PIIRISSÄ

Jonna Myllykangas
KIRJOITTAJA PIIRISSÄ
– vertaisryhmään kuulumisen merkityksistä ja KynäilijäHilimat-kirjoittajaryhmä

Millä tavalla kirjoittajapiirissä toimiminen auttaa yksilöä hyödyntämään muiden jäsenten vahvuuksia? Tätä Jonna Myllykangas tutkii gradussaan. Kirjoittajaryhmä on jäsenilleen merkityksellinen, mutta yllättävän monista eri syistä.

Kirjoittajien erilaisuuden huomioiminen kuuluu keskeisesti Myllykankaan tutkimukseen, siksi teoreettinen osa jakautuu sekä ryhmän että yksilön tasoihin.

Yksilöllisyys korostuu kirjoittamisen motivaatioon ja identiteettiin liittyvässä teoriassa. Toisaalta esille nousee roolien muodostuminen vapaissa kirjailijaryhmittymissä sekä yhteisöllinen luovuus.

Jonna Myllykangas tutkii kirjoittajapiiriä, joka on tavannut harvakseltaan mutta monen vuoden ajan.  Hän kysyy, mitä ryhmä on antanut kirjoittajana kehittymiselle erityisesti vertaispalautteen kautta. Hän haastattelee ryhmän kuutta aktiivista jäsentä, ja keskittyy vertaispalautteen tarkasteluun. Erityistapauksena on analyysi palautekeskustelussa, jossa käsillä ovat Myllykankaan omat tekstit.

 

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen rakenne, tavoitteet ja tutkimusongelma
1.1.1 Aineisto ja tutkimusmenetelmä
1.1.2 Taiteellinen osa

1.2 KynäilijäHilimojen synty
1.3 Erilaisuus on rikkaus
1.4 Aiempi tutkimus

2 LUOVUUS YHTEISÖLLISENÄ ILMIÖNÄ

2.1 Yhteisöllinen luovuus
2.1.1 Motivaatio ja ympäristö
2.2 Kirjalliset ryhmittymät ja yhteistyöpiirit

3 YHTEISTYÖPIIRIN RYHMÄDYNAMIIKASTA

3.1 Ryhmän muodostumisen vaiheet
3.2 Ryhmädynamiikka

4 VERTAISPALAUTE KIRJOITTAJAN TYÖSSÄ

4.1 Lukijapalaute vs. asiantuntijapalaute
4.2 Good cop, bad cop
– palautteen tyylit
4.3 Yhteisöllisyys identiteetin vahvistajana
4.4 Työryhmäkirjoittamisen vaaran paikat

5 KEITÄ KYNÄILIJÄHILIMAT OVAT?

5.1 Tavoitteista
5.2 Tapaamisen anatomia

6 PALAUTTEEN ANALYSOINTIA

6.1 Kirjallisen ja suullisen palautteen erot
6.2 Mitkä muokkaukset lopulta hyväksyn?

7 PÄÄTÄNTÖ

 

Tutkimus on osoitteessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/54543

 

Kuinka kirjoittaja kuuntelee henkilöhahmoaan

”On valittava sanat, on valittava elämä”
Minna Mikkonen: Muistista ja kertomisen tiloista romaanikäsikirjoituksessa ja kirjoittamisprosessissa (2017)

 

Taiteellisen tutkimuksen piiriin kuuluvassa pro gradussaan kirjailija Minna Mikkonen tutkii romaanihenkilöiden fiktiivisen muistin syntymistä.

Henkilöhahmot käsikirjoituksessa ovat hänelle eräänlaisia tekstin syntypaikkoja, joiden ympärille kehkeytyy elämää, muistoja ja odotuksia. Hän välttää tarkoituksella puhumasta henkilöhahmon tai romaanin sisällön suunnittelusta, sen sijaan hän puhuu kirjoittamisen tilaan muodostuvasta romaanista ja henkilöhahmojen kuuntelusta. Samalla kirjailija tarjoaa omia muistojaan, ruumiillista muistia ja assosiaatioita kahden henkilöhahmon tarpeisiin.

Tutkimuksessa sovellettu tapa tarkastella henkilöhahmojen syntymistä teoksesta käsin muodostuvassa ”kirjoittamisen tilassa” perustuu Maurice Blanchot’n kirjoittamisen filosofiaan.

Mikkonen tarkastelee fragmentaarisia merkintöjään ja niitten kehkeytymistä teoksen henkilöhahmojen tarinoiksi ja muistoiksi. Hän asettaa naishahmonsa itselleen tuttuihin elämän vaiheisiin: äitiyteen, rakkauteen, lapsuusmuistoihin ja odotusaikaan. Tutkimuksessaan Mikkonen tarkastelee romaanikäsikirjoitusta sekä kirjoitusprosessia yrityksenä kuunnella sitä, millaiset henkilöhahmot teoksen rakenteeseen syntyvät.

Tämä tyyppistä kirjoittamisen tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen millä tavalla romaanien henkilöhahmot syntyvät kirjoittamisen myötä.

1.Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta ja lähtökohdat

1.2 Kaunokirjallinen osuus, Lähtölauluja. Taiteellinen idea

1.3 Tutkimukseni teoriapohjasta

1.4 Lukujen sisällöstä

2. Kertomisen ja kirjoittamisen tiloja sekä välineitä

2.1 Kirjeet ja kirjoittaminen

2.2 Valokuvat

2.3 Sisäinen puhe. Olivian keho kertomisen tilana ja kohteena

2.4 Monologista dialogiin, sisäpuolelta ulkopuolelle

3. Elämä, joka kerrotaan ja unohdetaan

3.1 Olivian ja Kertun muisti ja omaelämäkerrallinen itse

3.2 Keho muistin tilana ja karttana

3.3 Kirjoittavan minän muisti ja assosiaatiot

4. Kirjoittamisen aalto

4.1 Kirjoittajaansa pakeneva kirjoitus. Hiljaisuus ja katkokset

4.2 Yhteyteen pyytävä kirjoitus. Kirjoittamisesta ja lukemisesta

5. Lopuksi

Hanna Nivala: KIRJOITTAMISPELI

Hanna Nivala
KIRJOITTAMISPELI: luovan kirjoittamisen pelillistäminen (2017)

Hanna Nivalan gradu -tutkimuksen tavoitteena on pelillistää kirjoittamisprosessia videopelin avulla, ja tehdä kirjoittamisesta välittömästi palkitsevaa. Erityisesti nuorille suunnatun kirjoittamispelin tavoitteena on helpottaa laajan tekstikokonaisuuden kehittelemistä, edistää luovuutta ja ongelmanratkaisua. Laajan proosatekstin työstäminen voidaan jakaa välietappeihin, ja voidaan tarjota onnistumisen hetkiä, niin että kokonaisuudesta tulee järjestelmällinen ja suunnitelmallinen.

Lähtökohtana Nivalalla on se, että kirjoittamisen prosessissa itsessään täytyy olla jotain yhteistä pelaamisen kanssa niin, että tätä prosessia voi vahvistaa. Nivala esittelee kirjoittamisen ja pelien yhteyksiä käytännössä.

Sekä pelaamisessa että kirjoittamisessa olennaista on luovuus, parhaimmillaan flow-tila. Tämän osoittamiseksi Nivala rinnastaa flow-teorian peruselementit vastaaviin pelillistämisen teoriassa. Esimerkiksi epäonnistumisen pelon hälveneminen pelin avulla voi lisätä kirjoittajan uskallusta kokeilla eri mahdollisuuksia.

Toisaalta peli on sääntöihin perustuva systeemi, joka auttaa lopputulokseen pääsemisessä. Niiden saavuttaminen palkitsee kirjoittajaa suoritustasolla, koska pelissä kaikella yrittämisellä ja onnistumisella on välittömiä seurauksia. Nivala löytää runsaasti kiinnostavia kirjoittamispeliin liittyviä mahdollisuuksia myös oman pelikäsikirjoituksensa kautta.

SISÄLLYS

1 TUTKIMUKSENI LÄHTÖKOHDAT JA MOTIIVIT

2 PELIT JA PELILLISTÄMINEN

2.1 Miksi pelaamme?

2.2 Pelillistäminen

3 LUOVA KIRJOITTAMINEN

3.1 Luova prosessi

3.1 Kirjoittamisen esteet ja ongelmat

3.2 Miten prosessia voi tukea

4 PELI KIRJOITTAMISEN TUKENA

4.1 Mitä pelillisiä kirjoittamissovelluksia on jo tehty

4.2 NaNoWrimo-tapahtuman pelillisyys

4.3 Oma käsikirjoitukseni – Discovering of Howth

4.4 Peli reflektoinnin tukena

4.5 Peli tekstin tuottamisen tukena

4.6 Peli tulkitsemisen tukena

4.7 Muita mahdollisuuksia, oman työni karikot

5 PÄÄTÄNTÖ

Kirsimarja Alatalo: Raamatun käyttö kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä.

Perinteisesti Raamattua on käytetty sielunhoidollisena oppaana luku- ja keskustelupiireissä, mutta onko terapialla ja sielunhoidolla varsinaista eroa?  Kirsimarja Alatalo on toiminut ohjaajana ryhmässä, joka on sielunhoidollisesti kasvuryhmä ja samalla kyseessä on kirjallisuusterapeuttinen ryhmä.

Alatalon ryhmässä on keskitytty Psalmeihin, niistä keskustelemiseen sekä kirjoittamiseen. Alatalon ryhmässä kirjoitettiin muodoltaan tiukkoja ja lyhyitä tanka – ja pantoum -runoja.

Kirsimarja Alatalo:

Raamatun käyttö kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä (2017)

JOHDANTO

1.1. Tutkimuksen taustaa

1.2. Tärkeimmät käsitteet ja tutkimusta suuntaavat valinnat

1.3. Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen tavoite

1.4. Aiemmat samaa aihetta käsittelevät kirjallisuusterapeuttiset

tutkimukset

  1. KIRJALLISUUSTERAPIA

2.1. Mitä kirjallisuusterapia on

2.2. Kirjallisuusterapian teoriatausta

2.3. Kirjallisuusterapian tavoitteet

2.4. Metafora kirjallisuusterapiassa

2.5. Ryhmämuotoinen kirjoittaminen kirjallisuusterapiassa

  1. SIELUNHOITOTERAPIA

3.1. Mitä sielunhoito on?

3.2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoito

3.3. Sielunhoidon suuntaukset

  1. KIRJALLISUUSTERAPIA JA SIELUNHOITO KOHTAAVAT

4.1. Sielunhoito ja psykoterapia

4.2. Kirjallisuusterapian ja sielunhoidon yhteys

4.3. Kirjoittamisen terapeuttiset mahdollisuudet

  1. KIRJALLISUUSTERAPEUTTISENRYHMÄN KOKOAMINEN

JA OHJAAMINEN

5.1. Tutkittavan ryhmän kokoaminen ja tutkimusluvat

5.2. Ryhmäistuntojen toteutus ja tehtäväannot

5.3. Tehtäväantojen vaikutus aineistoon

5.4. Tutkijan ja ohjaajan kaksoisrooli

5.5. Raamatun käyttö kirjallisuusterapiassa

5.6. Muu tutkimusaineisto

5.7. Naturalistinen tutkimusote

5.8. Grounded theory eli aineistoon perustuva teoria

  1. AINEISTON ANALYYSI JA TULKINTA

6.1. Ryhmäistunnoissa tuotettu aineisto

6.1.1. Tankarunot

6.1.2. Pantoumrunot

6.2. Aineiston analyysimenetelmät

  1. TUTKIMUKSEN TULOKSET

7.1. Metaforien analyysi ja tulkinta

7.2. Ryhmässä kirjoitettujen tekstien teemat

7.3. Raamatun merkitys kirjoittamiselle

7.4. Tutkimuspäiväkirjan analyysi

7.5. Alku- ja loppukierrosten merkitys

7.6. Kirjallisuusterapiaprosessin kokonaismerkitys

  1. LOPUKSI

8.1. Johtopäätöksiä

8.2. Tutkimuksen luotettavuustarkastelua

8.3. Jatkotutkimusaiheita

Miia Pirinen: Vastakarvaan kirjoittaminen feministisen fiktion kirjoittamisen menetelmänä (2017).

Miia Pirinen soveltaa kirjoittamisen tutkimuksen gradussaan  vastakarvaan kirjoittamisen metodia erityisesti spekulatiivisen fiktion alueelle.

Feministinen vastakarvaan kirjoittaja purkaa tottumuksia ja luonnollisiksi tulleita ennakkoluuloja omista teksteistään. Pirinen kehottaa huomaamaan tarkasti seikkoja, mitä kirjoittaja kuvaa sukupuoleen sekä erityisesti vammaisuuteen liittyen. Esimerkiksi huomio kiinnittyy vammaisuuteen vain silloin, kun sillä on merkitystä. Samoin sukupuolisia konventioita voi purkaa, eikä korostaa sitä turhaan yhteyksissä, missä sillä ei ole merkitystä.

Pirisen tarkastelee omaa romaanikäsikirjoitustaan vastakarvaan kirjoittamisen kannalta. analyysiin. Hän käsittelee mm. sellaisia seikkoja kuin stereotypioita ja nähdyksi tulemista; sukupuolista mies-nainen binääriä ja siitä vapautumista, rodullistamista, seksuaalisia kysymyksiä ja kehollisuutta.

Miia Pirisen tutkimuksessa feministinen analyysi ja kirjoittamalla tapahtuva työskentely iskee erinomaisesti proosailmaisuun pesiytyviä ennakkoluuloja vastaan.

Miia Pirinen: Vastakarvaan kirjoittaminen feministisen fiktion kirjoittamisen menetelmänä (2017).

1 Johdanto

2 Feministisen kirjoittamisen tutkimuksen lähtökohtia

2.1Feminismi

2.2 Oma positio

2.3 Feministinen tutkimus ja intersektionaalisuus

2.4 Feministinen kirjallisuudentutkimus

2.4.1 Vastakarvaan lukeminen

2.5 Feministinen fiktio ja naiskirjallisuus

2.5.1 Naiskirjoitus ja naisten estetiikka

2.5.2 Miesvaltainen kaanon ja universaali estetiikka

2.6 Feministinen kirjoittaminen ja toisin kirjoittaminen

2.6.1 Muoto ja kirjoittajan makuaisti

3 Kirjoittamiskäsitys ja kirjoittamisen prosessi

3.1 Kirjoittamisen luonne ja feministinen intuitio

3.2 Prosessikirjoittaminen ja feministisen kirjoittamisen prosessi

3.3 Palautteen antaminen itselle ja lukijan huomioiminen

4 Spekulatiivisen fiktion mahdollisuudet

4.1 Spefi ja sen poliittisuus

4.2 Feministinen spefi ja feministiset utopiat

5 Representaatio ja Mustekalan ja kellosepän feminismi

5.1Representaatio.

5.1.1Määritelmät

5.1.2 Nähdyksi tuleminen ja mahdollisuudet

5.1.3 Stereotypiat, toiseus ja autenttisuus

5.1.4 Kuka saa kirjoittaa mistäkin

5.2 Sukupuoli

5.2.1 Sukupuolen käsite, sukupuoliroolit ja sukupuolittunut yhteiskunta

5.2.2 Sukupuolen performatiivisuus ja binääri

5.3 Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen

5.3.1 Naisen seksuaalisuus, seksuaalinen oppressio ja raiskauskulttuuri

5.3.2 Heteroseksuaalisuus ja -normatiivisuus

5.3.3 Homoseksuaalisuus

5.3.4 Romanssit ja bury your gays

5.4 Rotu ja etnisyys

5.5 Kehollisuus ja kauneuskäsitykset

5.6. Vammaisuus

5.6.1 Näkökulmia ja määritelmiä

5.6.2 Ongelmalliset tarinat ja taustaoletukset

5.6.3 Toivotut tarinat ja fiktion mahdollisuudet

5.6.4 Oletettu lukija, samastuminen ja vammaisuuden rooli tarinassa

5.6.5 Ableismi ja kielenkäyttö

5.7 Yhteiskuntaluokka

6 Päätäntö ja lähteet

Laura Väänäsen gradu: Opettaja kirjoittajana

Opettajan oman kirjoittamisen merkitys käytännön opetustyölle on suurempi kuin yleensä uskotaan. Äidinkielen- ja kirjallisuuden opettaja, joka harrastaa itse kirjoittamista välittää oppilaalle epäsuorasti monia tärkeitä seikkoja.  Laura Väänäsen Opettaja kirjoittajana (2016) pro gradun mukaan opettajan hankkima, luonnollisestikin kirjoittamiseen liittyvä käytäännön tieto, vaikuttaa opettamiseen. Vähitellen tapahtuva b) opettajapersoonan kehittyminen vaikutta myös sekä lopulta c) opettaja vaikuttaa epäsuorasti oppilaiden kokonaispersoonan kehittymiseen. Oppilaiden luovuus, itseilmaisu, oppimiskyvyt ja ongelmanratkaisutaidot nousevat näin arvoonsa.

Laura Väänänen tutkii opettajia, jotka ovat sekä intohimoisia kirjoittajia että opettamiseen suuntautuneita. Luovan kirjoittamisen suuret englanninkieliset kulttuurit Yhdysvalloissa, Briteissä sekä Australiassa tarjoavat tältä alueelta laajaa ja kiinnostavaa tutkimusta. Tämän liittäminen suomalaiseen opettajuuteen tuo esiin sen, että itse kirjoittamiseen liittyvä kulttuuri on vielä vaatimatonta, mutta opettajan persoonallisuuden huomiointi on Suomessa vahvaa.