Katja Jankeri Iowa Creative Writing etäkurssista

Vieraita sanoja vierailla kielillä – Iowan yliopiston kurssilla tehdään paljon töitä ja opetellaan kirjoittamaan yksinkertaisemmin

Kesän 2018 kurssi avautuu kesäkuun puolivälissä otsikolla “Moving the Margins”, Iowa Creative Writing.

Katja Jankeri:

Voiko kaunokirjallista tekstiä kirjoittaa muulla kuin äidinkielellään? Jos teksti kumpuaa jostain sisältä, missä vaiheessa sen voi kääntää vieraalle kielelle? Onko mitään mahdollisuuksia saada itseään ymmärretyksi muita kieliä kirjoittavien joukossa?

Nämä kysymykset tulivat eteeni viime kesänä, kun osallistuin Iowan yliopiston avoimelle verkkokurssille. Power of the Pen: Identities and Social Issues in Fiction and Nonfiction -kurssin aiheena olivat yhteiskunnalliset aiheet kirjoittamisessa, ja tarkoituksena oli pohtia maailmaa ja yhteiskuntia, sekä omaa osallisuutta niihin. Viikkotehtävien avulla pohdimme yhteiskunnallisia aiheita ja sitä, kuinka ne näkyvät teksteissämme.

Iowan kurssit ovat kaikille avointa koulutusta, joten osallistujia on paljon. Kun Suomessa on verkkokursseilla tottunut seuraamaan kaikkia keskusteluja ja kommentoimaan mahdollisimman paljon, pitää Iowassa selkeästi muodostaa oma ryhmänsä. Tähän kannustetaan jopa alustan taholta.

Minä löysin oman ryhmäni vähän sattumalta. Vaikka alkuperäisenä ajatuksena kai on ollut sekoittaa maiden ja kulttuurien rajoja kirjoittamisen avulla, vaikutti maantiede kuitenkin olevan tärkein kriteeri ryhmien muodostumisessa. Niinpä minäkin katselin ensin kaikenlaisia Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan erikoistuneita ryhmiä ja liityin pariinkin ryhmään, mutta kotipesäni löysin vihdoin matkustamisesta kiinnostuneista kirjoittajista. Heidän aiheensa ja tekstinsä kiinnostivat minua eniten, koska matkakirjoittaminen on oma lajini, joten keskityin niihin.

Kun kävin keskustelua lähinnä matkailusta kiinnostuneen ryhmäni kanssa, pystyin myös rauhassa kirjoittamaan matkailuaiheisia tekstejä. Alussa yritin jotain omasta genrestäni poikkeavaa, mutta pian palasin takaisin matkakirjoittamisen pariin – se vain oli mukavinta. Kokeilin kuitenkin vähän erilaisia muotoja: selkeästi kaunokirjallisempaa tekstiä puhtaiden tietotekstien väliin. Kaikkia tekstejä yhdisti se, että käsittelin niissä jotain yhteiskunnallista ongelmaa tai epäkohtaa, joka sopi ajatuksiini.

Iowan kurssi oli erittäin työllistävä. Uusi kirjoitustehtävä julkistettiin viikoittain, ja sitä varten olisi pitänyt lukea iso kasa tekstiä, katsoa opetustallenteita ja käydä verkkokeskustelua. Ja sitten vielä kirjoittaa teksti ja käydä kommentoimassa muiden tekstejä. Huomasin hyvin nopeasti, etten pysty tekemään työtä kovinkaan tunnollisesti tuossa tahdissa: kävin aina lukemassa osan teksteistä ja katsoin osan tallenteista, että ehdin myös vähän osallistua keskusteluun. Kurssilla oli joukko apuopettajia, jotka käynnistivät keskusteluja, ja minä aina valitsinkin aiheen perusteella yhden tai kahden keskustelun, joihin osallistuin. Kaikkien keskustelujenkin lukeminen olisi vienyt ihan liikaa aikaa.

Annoin itselleni armon monessa tilanteessa: minä kuitenkin opiskelin ja kirjoitin muulla kuin omalla äidinkielelläni. Keskityin muutamaan aiheeseen, ja osallistuin niissä sitten aktiivisemmin. Laitoin eniten paukkuja omiin teksteihini ja muiden tekstien kommentoimiseen. Niiden puitteissa syntyi aitoa keskustelua, jota kuitenkin olin kurssilta lähtenyt hakemaan.

No onko sitten mahdollista kirjoittaa hyvää tekstiä muulla kuin äidinkielellään? On se mahdollista, mutta erittäin vaikeaa. Vaikka minä kirjoitan paljon joka viikko, ja jonkin verran myös englanniksi, on niiden hienoimpien sävyjen saavuttaminen aina hankalaa. Teksteistä tulee suoraviivaisempia, kun itselle ominaiset sanonnat ja tavat käyttää tekstiä jäävät pois.

Toisaalta vieraalla kielellä saattaa päästä kiinni johonkin ihan uuteen: mistä minä oikeasti kirjoitan, ja mitä minä haluan sanoa? Vieraalla kielellä tekstistä tulee yksinkertaisempaa, jolloin siitä myös erottuu sen sisältö ja sanoma helpommin. Vieraalla kielellä on vaikeampi kierrellä tai kaarrella.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan uusia tapoja opiskella. Vaikka osallistuminen ei lisäisikään parhaita arvosanoja tai suoraa menestymistä, se voi opettaa enemmän kuin yksikään tavallinen kurssi. Se voi opettaa paitsi kyseisestä aiheesta, myös opiskelemisesta ja opiskelijasta itsestään. Voi keksiä jotain uutta itsestään – vaikka sitten sen, että kannattaa pysytellä siinä, minkä osaa parhaiten.

Katja Jankeri

Comments are closed.