Tiina Ali-Sisto: Kirjailija yrittäjänä

Tiina Ali-Sisto käsittelee kirjoittamisen tutkimuksen gradussaan kirjoittajaa yrittäjänä. Tutkielman kohteena on kirjailijoiden ja muiden ammattikirjoittajien tulonmuodostus ja elämäntyyliyrittäjyys Kysymyksenä on, miten kirjoittamisella toimeentulonsa hankkivien elämä muuttuu, jos he ryhtyvät yrittäjiksi. Hän selvittää löytyykö kirjoittamisen ammattilaisen ja elämäntyyliyrittäjän arjesta samankaltaisuuksia eli kuinka kirjailijuus ja yrittäjyys sopivat yhteen. Hän kysyy, onko yritystoiminta ammattikirjoittajalle käytännössä toimiva tapa organisoida tulonhankinta elämänkokonaisuuteen sopivalla tavalla. Suomalaisen kirjoittajan taloudellinen asema on huono, vain ani harvat pystyvät hankkimaan toimeentulonsa pelkästään kirjoittamalla. Kirjailijoiden toimeentulon ongelmat ovat hyvin tiedossa, mutta muutosta tilanteeseen ei ole kuitenkaan saatu. Ali-Sisto ottaa tarkastelun kohteeksi, kuinka yrittäjäksi ryhtyminen sopii kirjoittajan ja kirjailijan ratkaisuksi. Lopputulos on varsin positiivinen:

”Yrittäjänä hän voi suunnitella yrityksensä toimialat oman osaamisensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Hän voi painottaa ajankäyttöään tarpeen ja kysynnän mukaan eri toimintoihin oman yrityksensä puitteissa.” (75.)

Ali-Sisto on haastatellut tutkimuksessaan neljää suomalaista kirjailija-yrittäjää. Haastattelututkimuksen tulokset vahvistavat työn hypoteesia, jonka mukaan yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto niille, jotka pyrkivät hankkimaan elantonsa kirjoittamisesta. Merkittävä osa tutkielmaa muodostuu näiden kirjoittamisen ammattilaisen haastatteluista. Tutkielmassa selvisi, että kirjailijan ammattiin liittyy useita yrittäjämäisiä piirteitä, vaikka hän ei yrittäjänä toimisikaan. Kirjailija saatetaan tulkita yrittäjäksi, vaikkeivät yritystoiminnan ja yrittäjyyden tunnusmerkistö täyttyisikään. Hänen on sovitettava ammatillisuus, vapaa luova työ sekä usein myös kirjoittamisen mahdollistava muu työ yhteen, omaan elämänkokonaisuuteensa sopivalla tavalla. Näin on myös elämäntyyliyrittäjän kohdalla. Tiina Ali-Sisto: Kirjailija yrittäjänä (2014) http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201404101495

Liisamari Seppälä PÄIVÄKIRJAN KIRJOITTAMISESTA

Liisamari Seppälä: Päiväkirjan kirjoittaminen oman elämän ymmärtämisen ja jäsentelyn työkaluna, pro gradu 2014

Seppälä tutkii pro gradussa päiväkirjan pitämistä oman elämän käsittämisen välineenä. Tutkimuskohteena on luovan kirjoittamisen tutkimukselle ominainen omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tarkastelu ja reflektointi. Aineistona on seitsemäntoista hänen vuosina 2000 – 2003 kirjoittamaansa päiväkirjaa.

Seppälä tarkastelee tutkimuksessaan myös sitä, mikä ero on itseä varten laaditulla päiväkirjalla ja lukijoille tarkoitetulla romaanilla. Tämän myötä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitä kirjoittaa yksityisesti ja mitä julkisesti.

Päiväkirjan ja romaanin tutkimisen vertailukohteena ovat Aila Meriluodon Ruotsin vuosien päiväkirjat sekä niihin läheisesti liittyvä Peter-Peter-romaani (1972). Seppälä rinnastaa Meriluodon päiväkirjojen ja romaanin hänen omaan päiväkirjaansa ja romaaniin.  Vieraan kielen läsnäolon tarkastelu sekä Meriluodon että Seppälän omassa tekstissä syventää hyvin tutkimusta.

Pro gradu tutkimus on luettavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannassa:

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/43058

 

 

Anne Kalliomäki: ELÄMYSPALVELUIDEN TARINALLISTAMINEN

Anne Kalliomäen pro gradu  Elämyspalveluiden tarinallistaminen (2014) yhdistää dramaturgian ja matkailupalvelut, näin se liittyy uuteen ja ajankohtaiseen palvelumuotoilun alueeseen. Tutkimuksen taustalla on Kalliomäen oma tie yrittäjäksi. Se on alkanut elokuvakäsikirjoittamisen parista ja edennyt kirjoittamisen opiskeluun sekä Teatterikoneen käsikirjoittajaksi ja lopulta pioneerityöhön tarinallistajana.  Kalliomäki on ensimmäisenä Suomessa nimennyt ammatikseen ”tarinallistaja”. Tarinakone -yrityksessään hän on tarinallistanut matkailupalveluja.

Kirjoittamisen pro gradu -tutkielmassaan Kalliomäki reflektoi kokemuksiaan matkailupalveluiden tarinallistajana. Hän purkaa palvelumuotoilun metodisesti kahteen eri elementtiin – draamaan sekä elämykselliseen palveluun. Tarkoituksena on kartoittaa palvelumuotoilun tarinalliset edellytykset ja tehdä selkoa siitä, kuinka näiden lähtökohtien pohjalta suunnitellaan matkailupalveluun liittyvä tarina. Kalliomäen tutkimuksessa esimerkkeinä toimivat hänen lukuisat tarinallistamis-projektinsa eri puolilla Suomea aina Lapista eteläiseen Nuuksion kasallispuistoon saakka.  Hän on tarinallistanut Jyväskylän yliopiston historian Unon ja Wolmarin tarinassa sekä ollut tarinallistajana Jyväskylässä suositun Toivolan pihan suunnittelussa.

Tutkimuskohteensa Kalliomäki taustoittaa liittämällä tarinallistamisen ns. tarinayhteiskunnan syntyyn. Tämän myötä hän hahmottelee keskeiset käsitteet kuten palveluelämys sekä ennen kaikkea palvelumuotoilu.

Tarinan dramaturgiaa käsittelevässä luvussa Kalliomäki tarkastelee sitä, kuinka tarinan myötä syntyy odotuksia, jännitteitä, konflikteja sekä käänne. Palveluelämys voidaan hänen mukaansa luoda samalla tavalla kuin tarina. On hyvä, että Kalliomäki pitäytyy vain yleisimmässä draaman muodossa, vaikka käytännössä draamallisia rakenteita on paljon ja erilaisia. Palveluelämyksen luomisen kannalta draaman perusmalli riittää perustaksi, koska sen avulla voidaan osoittaa, kuinka palveluelämyksessä on paljon samaa kuin tarinassa yleensä.  Kalliomäki osoittaa myös käsikirjoituksen laatimisen merkityksen. Palvelutapahtumaan on hänen mukaansa syytä suunnitella draamallisten odotusten ja jännitteiden prosessi siten, että kokonaisuus muotoutuu elämyspalveluksi. Esimerkkinä Kalliomäki käyttää Voglerin sankarin matkan mallia, joka on eräs draaman kaaren sovellus. Hän itse on soveltanut sankarin matkan mallia Kuutamolla -elämystapahtumaan, jossa kuutamoöinä kuljettava luontopolku on dramatisoitu elämykseksi.

Tutkimuksen ydinluvussa tarkastellaan yksityiskohtaisesti dramaturgisen tarinallistamisen ja palvelumuotoilun suhteita. Tässä Kalliomäki tekee ansiokasta terminologista työtä kehitellessään palvelumuotoilun kannalta hyödyllisiä termejä.  Palvelun kontaktipiste rinnastuu siinä kohtaukseen, tila rinnastuu näyttämöön ja asiakaspalvelijat rooleihin. Esineiden käyttö rekvisiittana jaotellaan hyödyllisesti erilaisten tarinaan liittyvien funktioiden mukaan. Tällainen erottelu on erittäin hyödyllistä palvelujen suunnittelijoille.

Kun tarinallistetun palvelun keskeiset termit on kehitelty, Kalliomäki syventää terminologista kehittelyään siihen, kuinka yrityksestä ja paikan historiasta syntyy tarina. Keskeinen termi on tarinadentiteetti, jonka myötä palvelu sidotaan yrityksen substanssiin ja vahvuuksiin sekä paikallishistoriaan. Kalliomäen tarinallistamat palvelut hyödyntävät usein myyttisiä tarinoita. Ne eivät ole vapaasti keksittyjä myyviä tarinoita vaan paikalliseen perinteeseen ja yrityksen toimintahistoriaan liittyviä. Termien kehittely Kalliomäellä on erityisen ansiokasta, ainoastaan ero yrityksen syntytarinan ja tarinallistetun palvelun välillä jää epäselväksi, yrityksen konkreettinen historia ei aina sisälly palvelullistettuun tarinaan. Toisaalta Kalliomäki korostaa palveluyritysten eettistä perustaa nostamalla esiin yrityksen synnyn osana paikallishistoriaa ja tekemällä sen osaksi tarinallistettua palvelua.

Työnsä viimeisessä vaiheessa Kalliomäki tarkastelee sitä, kuinka palveluiden tarinallistaminen tapahtuu edellä esiteltyä mallia hyödyntäen.  Tarinan käsikirjoittamisen käytännössä keskitytään draaman kaaren ja stooripuun tarjoamaan kehikkoon, ja ansiokaan terminologian soveltaminen jää vähemmälle. Toki tämä palvelun käsikirjoittamisen käytännön tarkastelu on johdonmukaista yleiskäsitteiden tasolla, kun palveluelämystä rakennetaan Stooripuun avulla niin, että se kumpuaa yrityksen tarinaidentiteetistä.

Punk/rap pedagogia

Geoffrey Sirc on saanut arvostusta ennakkoluulottomasta tavastaan hyödyntää college-tason kirjoittamisen opetuksessaan punkia sekä gangstarappia. Samanaikaisesti hän on soveltanut myös kokeilevan runouden, löydettyjen tekstien, sekä abstraktin kuvataiteen keinoja opetukseensa. Sircin saamasta arvostuksesta kertoo se, että College Composition and Communication studies tilasi häneltä kriittisen katsauksen amerikkalaisen koulukirjoittamisen kätkettyihin arvoihin.

Sirc on kehitellyt ”punkpedagogiaa” yhteydessä mm. Jackson Pollockin action paintingiin, readymade-taiteeseen ja Duchampin sanataiteeseen yleisemmin. Näin siis kokeileva taide ja populaari katukulttuuri yhdistyvät Sircin kehittelemässä kirjoittamisen pedagogiassa. Nykyinen gangstarap on Sircille ilmiö, johon hän soveltaa omia punk-kulttuurista omaksumiaan metodeja.

Koulukirjoittaminen on sivuuttanut niinkin keskeisen nuorisokulttuurin kuin punk oli 70-luvulla. Kun punk otetaan vakavasti sen kulttuurisen merkityksen kannalta, kirjoittaminen tulee ymmärtää tekona ja eleenä jolla sellaisenaan ilmaistaan jotain.

Punk –kulttuuriin liittyvä viha koulua sekä kirjoittamista kohtaan on ennen kaikkea toimintaa ohjeita vastaan.  ”Kaiken voi kieltää” asenne on sellainen, joka voi koulussa toimia yllättävän hedelmällisesti. Se on pyrkimys, joka voi kääntyä torjuvan ja kieltävän vihan sijaan joksikin luovaksi. Useissa tapauksissa viha koulua kohtaan on merkinnyt siirtymää esimerkiksi musiikkiin. Viha koulukirjoittamista kohtaan on merkinnyt siirtymää toisin kirjoittamiseen.

Punk asetti vastakkain ohjeiden mukaisen kirjoittamisen ja oman, haltuun otetun kirjoittamisen – righting ja wrighting ovat toistensa vastakohtia. Punkissa ”itse tekemisen” periaate on tärkeämpää kuin taitavasti ja hyvin tekeminen.
Simo Niemisen referaatti kahdesta Geoffrey Sircin artikkelista on Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankissa.

Mitä abiturientit ajattelevat kirjoittamisesta

Outi Kallionpään tutkimusraportti
Raportti on osa hänen Uuden kirjoittamisen pedagogiaan liittyvää väitöshankettaan.

Tutkimusaineistona Kallionpää käytti kahdessa eteläsuomalaisessa lukiossa vuosina 2010-2011 abiturienteilla teettämiä Minä kirjoittajana –esseitä. Ohessa on raportin päätelmät. koko artikkeli on osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201311202617

Päätelmät:

Kirjoittaminen näyttäytyi abiturienteille tämän tutkimuksen valossa ajoittain hankalana ja ulkoapäin pakotettuna toimintona, mutta myös tärkeänä, erityisesti vapaa-aikana suurta mielihyvää tuottavana taitona. Eritoten kirjoittamisen mielekkyyttä lisäsivät luovuus, sosiaalisuus ja vapaa-ajan tekstimaailmat. Esitin aiemmin, että abiturienttien suhtautumista kirjoittamiseen voisi parantaa huomioimalla nämä elementit myös kouluopetuksessa. On huomattavaa, että nämä tekijät näyttivät parantavan myös negatiivisesti kirjoittamisen opiskeluun suhtautuvien poikien motivaatiota kirjoittamista kohtaan. Esitin myös, että uuden median tekstikulttuureissa yhdistyvät juuri nämä kirjoittamisen mielekkääksi tekevät seikat. Osallistumista painottavat uuden median tekstikulttuurit ovatkin jo voimakkaasti läsnä abiturienttien koulun ulkopuolisessa elämismaailmassa.

Silti tässäkin tutkimuksessa havaitun koulukulttuurin todellisuus muodostaa jyrkän kuilun lukiokirjoittamisen ja näiden uusien tekstikulttuurien välille. Lukion kirjoittamiskulttuuri elää tiukasti sidoksissa ylioppilaskirjoituksiin ja niiden määrittelemiin tekstilajeihin. Viime vuosina yleistynyt genrepedagogiikka painottaa erilaisten tekstien tunnistamista, mutta tekstien tuottaminen jää käytännössä silti muutaman tekstilajin varaan. Yhtä lailla lukiokirjoittamisen käytäntöjä määrittelevät käsin kirjoittamisen ja luokkakontekstin luomat rajoitteet sekä autoritaarinen arviointikulttuuri. Kirjoittamista lukiossa arvotetaan lähinnä oikeakielisyyden ja muodon hallinnan kautta. Näistä seikoista huolimatta luonnehtii lukion kirjoittamiskulttuuria myös teoreettinen sitoutuminen prosessikirjoittamisen periaatteisiin, vaikka sen oikeaoppinen toteuttaminen käytännössä ei aiemmin mainituista syistä johtuen ole kuitenkaan mahdollista.

Kuilun umpikurominen näyttää kuitenkin välttämättömältä, jos lukio haluaa säilyttää perustehtävänsä yleissivistystä ja jatko-opintokelpoisuutta tuottavana oppilaitoksena. Kirjoittamisen taito, sisältäen myös uuden median kirjoittamistaidot, on yleissivistyksen, jatko-opintokelpoisuuden ja työelämäosaamisen tärkein yksittäinen taito nykyajan verkostoituneessa mediayhteiskunnassa.

On kuitenkin myönnettävä, että kouluinstituutioihin syvälle juurtuneiden käytänteiden ja opetuskulttuurien muuttaminen on erittäin vaikea tehtävä. Ongelma on silti tiedostettu ja valtiovalta on asettanut viime vuosina resursseja sen ratkaisemiseksi. Opetusministeriö on nimittänyt työryhmiä uudistamaan lukio-koulutuksen sisältöjä ja ylioppilaskirjoituksia. Tässä yhteydessä on tarkoitus uudistaa myös lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmia sekä ylioppilaskirjoituksia vuoteen 2018 mennessä, jolloin kaikki ylioppilaskokeet on tarkoitus suorittaa sähköisesti. Vaarana kirjoittamisen opetuksen uudistustyön kohdalla on kuitenkin, että kehitystyö jää kosmeettiseksi pintaraapaisuksi, lähinnä tekniikan hyödyntämiseksi ja uuden median tekstien lisäämiseksi tekstianalyysien kohteeksi. Tällöin vanhat kirjoittamisen prosessia, opetuksen painotuksia ja arviointia ohjaavat mallit jäävät yhä taustalle vaikuttamaan. Muutoksen on oltava kokonaisvaltaisempi, sillä uusien tekstikulttuurien omaksuminen on paljon muutakin kuin tietokoneella kirjoittamista ja tiedon etsimistä internetistä. Uusien tekstikulttuurien mukainen kirjoitustaito, jota kutsun tässä yhteydessä uudeksi kirjoittamiseksi, muodostuu perinteisten kirjoitustaitojen lisäksi luovuustaidoista, sosiaalisista taidoista, multimodaalisen viestinnän taidoista sekä teknisen verkkoympäristön hallinta-taidoista. Uuden kirjoittamisen taito on tiukasti sidoksissa ns. uuden lukutaidon – käsitteeseen, nämä yhdessä muodostavat ns. uudet tekstitaidot käsitteen (eng. New Literacies tai New Media Literacies). Monesti uusien tekstitaitojen kohdalla painotetaan vain uusia lukutapoja, vaikka tekstin tuottaminen on niiden hallinnassa vähintäänkin yhtä oleellista.

Tämän raportin tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota lukion kirjoitta-misen opetuksen nykytilaan abiturienttien kokemusmaailmasta käsin. Raportin tulokset ovat vastanneet vallitsevia käsityksiä siitä, että lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta, koskien myös kirjoittamisen opetusta, on kehitettävä vastaamaan 2000-luvun yhteiskunnan vaatimuksia. Muutosten tekeminen vaatii kuitenkin vielä runsaasti laaja-alaista kartoitusta, huolellista suunnittelua ja opetuskäytäntöjen kehittelyä. Aiheen akateemiset tutkimukset, erityisesti uuden kirjoittamisen ja uusien tekstitaitojen alueella, saattaisivat valottaa näihin liittyviä pedagogisia reunaehtoja ja tuoda yleistä ymmärrystä siitä, kuinka perustavanlaatuisesta ja useiden oppiaineiden rajapintoja koskevasta uudistuksesta on loppujen lopuksi kyse.

Esitelmä “Mitä abiturientit ajattelevat kirjoittamisesta”  Kasvatustieteen päivillä 2013

 

Writing and Teaching POETRIES 15.8

Kirjoittamisen tutkimuksen konferenssi Jyväskylän yliopistossa 15.8.2014

Luovan kirjoittamisen konferenssin aiheena on uusi runous, runouden kirjoittamisen menetelmät ja opettaminen.

Puhujavieraana on Don Paterson, palkittu runoilija ja luovan kirjoittamisen professori St Andrewsin yliopistosta. Paterson on voittanut mm. T.S.Eliot -palkinnon vuosina 1997 ja 2003. Hänen runojaan on suomennettu englantilaisen runouden antologiassa (Kuuna päivänä. Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista, toim. Piritta Maavuori, WSOY 2003).

http://www.donpaterson.com

Pyydämme kirjoittamisen tutkimuksen konferenssin sektioihin esitelmiä (suomeksi tai englanniksi) runouden kirjoittamisen ja opettamisen tutkimuksen alueilta. Tervetulleita ovat esitelmät, joissa on:
– teoreettisen tai taiteellisen tutkimuksen näkökulma kokemukseen kielestä runoudessa
– kokemus kielestä runouden työpajoissa, mentoroinnissa tai editoimisessa

Pyydämme esitelmäehdotuksia (abstrakti noin 300 sanaa) heinäkuun 15. mennessä osoitteeseen risto.niemi-pynttari@jyu.fi

Raisa Marjamäki, konferenssisihteeri

Tutkijatohtori Risto Niemi-Pynttäri
Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto

 

Call for papers: Writing and teaching POETRIES Conference 15.7. Jyväskylä

Dead line CALL FOR PAPERS 15.7

Creative Writing Studies Conference at  the University of Jyväskylä, Finland 15.8. 2014

Colleagues and Friends,

the subject of this Creative Writing Studies Conference is new poetry, the methods of writing and teaching poetry.

The keynote speaker is Don Paterson, celebrated poet and the professor of Creative Writing at the University of St Andrews. http://www.donpaterson.com

This Creative Writing Studies Conference seeks papers in research of writing or teaching poetry. We invite papers with theoretical or artistic interest in exploring language by poetry. The methods of teaching are also a focus of the conference: we welcome papers exploring language in poetry workshops, in mentoring or in editing.

PROPOSALS for Papers welcome (Abstracts of c300 words) by July 15th 2014 at

Risto Niemi-Pynttäri

risto.niemi-pynttari@jyu.fiDepartment of Arts and Culture, University of Jyväskylä

Please circulate as you consider appropriate.

Areas of SCRIPTUM Creative Writing Studies

POETICS, Studies on composing the text; the genres of prose, lyrics and drama, the style, experimental and methodical writing, programmed poetry, writing as philosophical asking.

PROCESS OF WRITING, Studies on schemes and composing the text, skills and virtuosity of writing, creative process, different versions of the text, textual criticism, verbal choices, shadows of the story, online writing, improvisation, editing, co-operation and collaborative writing.

ARTISTIC RESEARCH, authors researching their own art, art as research.

LITERARY THEORY Studies on narratology, intertextuality, tropes and the figures of the text or metafiction. Theories related in creative writing.

RHETORIC Studies on expression and audience, reader, public spheres.

PEDAGOGY OF WRITING  Studies on teaching children and young in verbal art, writing in schools, free groups and internet forums, workshops of writing, master and novice, comments between authors.

POETRY THERAPY Studies in writing and mourning, depression, mental health, individual therapy, healing narratives and metaphors, healing groups, writing and self care, web healing.

SOCIAL MEDIA Studies on digital writing, visual rhetoric with writing, social publicity, networks between writers.

MEDIA WRITING Studies on film and multimedia and writing, manuscripts, adaptation of literature on multimedia, visual narrative, voice in narrative and poetry.

Call for Papers/autumn 23.10.2014

imageSc01

SCRIPTUM Publications of Writing Research is a refereed, European open access publisher of scholarly articles in Creative Writing Studies. The first publication is Scriptum Spring 2014, and the Call for papers for Autumn 2014 is open, and the dedline is 23.10.2014. Articles or monographs will be published in Finnish or in English.

The Publisher is Jyväskylä University Department of Arts and Culture Studies.

Main areas of the Publication:
Writing Process, Pedagogy of Composition, Poetry Therapy, Media
Writing Studies, Adaptation, Literary Theory, Rhetoric, Poetics of Writing, Authorship Studies and Artistic Research of Literature.

The editorial board of SCRIPTUM
Juhani Ihanus, Docent, University of Helsinki poetry therapy

Päivi Kosonen, Docent, University of Turku autobiographical studies

Tuomo Lahdelma, Prof.University of Jyväskylä, authorship studies, translation studies

Johanna Pentikäinen, PhD. University of Helsinki, pedagogy of creative writing, artistic research of literature

Daniel Soukup, PhD. Josef Skvorecky Literary Academy Prague,and European Association of Creative Writing Programs

Jarmo Valkola, Prof. University of Tallin, Media writing and adaptation studies

Editor-in-Chief: Risto Niemi-Pynttäri, PhD University of Jyvaskyla Poetics and social media writing

Submitted articles undergo a supportive review process and
a referee process by two mentors.

Second SCRIPTUM will be published at  the end of 2014. We welcome 400 word abstracts
or full manuscripts and proposals for reviews. The editorial board of the
publications reserves the right to evaluate and decide which articles will
be published, based on the referee statements. Once accepted for publication,
the efficient editorial board assists and supports the writers throughout
the publication process. Authors must confirm that the submitted manuscript
has not been published previously or submitted for publication elsewhere.

Deadline for abstracts or full manuscripts is 23.10.2014.
More information and instructions for authors by email:
creativewritingstudies@jyu.fi

Kirjoittamisen tutkimuksen SCRIPTUM julkaisun alueet

POETIIKKA tutkimuksen kohteina ovat mm. tekstin valmistaminen ja proosan, lyriikan ja draaman genret, tyyli, kirjoittamisen metodisuus, kirjoittaminen kysymisenä.

KIRJOITTAMISEN PROSESSI, tutkimuksen kohteina ovat mm. tekstin hahmottaminen, kirjoittamisen taito ja virtuoosimaisuus, luova prosessi, tekstin eri versiot, verbaaliset valinnat, tarinan varjot, online kirjoittaminen, improvisaatio, editointi, yhteistyö ja yhteiskirjoittaminen.

TAITEELLINEN TUTKIMUS, kirjoittamalla tutkiminen, taide itse tutkimisena.

KIRJALLISUUSTEORIA tutkimuksen kohteina ovat mm. narratologian, intertekstuaalisuuden, kielen trooppien ja figuurien, metafiktion teorioiden suhde kirjoittamiseen.

RETORIIKKA tutkimuksen kohteina ovat mm. ilmaisu ja lukija, yleisö ja julkiset alueet.

KIRJOITTAMISEN PEDAGOGIA, tutkimuksen kohteita ovat mm. lasten ja nuorten sanataideohjaus, kirjoittaminen koulussa, vapaat kirjoittajaryhmät, verkkofoorumit, kirjoittamisen työpajat, kirjailijaohjaus, kirjailijoiden keskinäinen kommentointi.

KIRJALLISUUSTERAPIA tutkimuksen kohteita ovat mm. kirjoittaminen ja surutyö, depressio, mielenterveys, yksilöterapia, hoitava narratiivisuus tai metaforisuus, hoitavat kirjoittajaryhmät, kirjoittaminen ja itsehoito, nettiauttaminen.

SOSIAALINEN MEDIA ja kirjoittaminen, tutkimuskohteita ovat mm. digitaalinen kirjoittaminen, multimediaalinen kirjoittaminen, visuaalinen retoriikka, sosiaalinen julkisuus, kirjoittajien verkostoituminen.

MEDIAKIRJOITTAMINEN tutkimuskohteita ovat mm. filmi ja multimedia, medialle kirjoittaminen, käsikirjoittaminen, kirjallisuuden adaptaatio elokuvaksi, visuaalinen kerronta, ääni ja kerronta sekä runous.