Kansainvälisiä virikkeitä kirjoittamisen ohjaajille!

Heinäkuussa 7. -15.7. 2019 on luovan kirjoittamisen opettajien koulutusviikko Belgiassa Alden-Biesenin 1500-luvun linnassa.

Kurssin aiheet ovat;
– kertova ei-fiktio, Martino Gozzi
– lukeminen ja kirjoittaminen yhteisenä toimintana, Jenny Tunedal (Ruotsi)
– kuinka antaa palautetta luovalla tavalla Daniel Billiet (Belgia).

Koulutuksen hinta on n 1000e, mutta kuluihin on hyvät mahdollisuudet saada tukea, koska järjestäjänä on Eurooppalainen luovan kirjoittamisen opetuksen järjestö (EACWP).

Oppilaitoksissa työskentelevillä opettajilla on mahdollista saada siihen Erasmus+ tukea – haku päättyy 5.2.

lisätietoja risto.niemi-pynttari(at)jyu.fi

Flash fiktio – Eurooppakisa 1.2 – 1.4.2019

Euroopan laajuisen Flash-Fiktio kilpailun teemana on “not at home” – poissa kotoa.  Kilpailuun voi osallistua myös suomen kielisillä 100 -sanan teksteillä, raapaleilla.Sama henkilö voi osallistua useilla tekseteillä.

Kisatekstit lähetetään European Association of Creative Writing Programmes verkkosivuille kilpailun avautuessa ilmestyvään olevaan osoitteeseen. Kilpailu on avoinna  1.2 – 1.4.

Suomalainen kilpailun järjestäjä on Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutus.

Flash-kilpailun sivut: https://eacwp.org/flash-fiction/

Komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Uusi päivä –sarjan (2010-18) kirjoittajatiimissä työskennellyt Anumirjami Tukia on tutkinut komedian kirjoittamista tuon TV-sarjan kautta. ”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä -pro gradussa Tukia tarkastelee sitä, mistä päivittäissarjan komediallisuus syntyy ja miten sitä luodaan.

TV-sarjoille tyypillisesti genreen kirjoittaminen on keskeisin kirjoittajalta edellytetty taito. Saippuaooppera –lajityypin kautta hän nostaa esiin vähemmän huomattua dialogivetoista, elokuvallista ilmaisua edullisempaa tapa luoda päivittäissarjaa.

Komediallisen dialogin kirjoittamista tutkiessaan Tukia osoittaa, kuinka huumori ei ole vain sanailua dialogissa, vaan se kirjataan kaikkialle sarjan maailmaan, henkilöasetelmiin ja tapahtumakulkuihin.

TV-sarjan dialogi kirjoitetaan audiovisuaalinen toteutus huomioiden. Henkilöiden tahtotila sekä pyrkimykset hahmotetaan dialogiin siten, että ne ilmenevät fyysisenä, psyykkisenä tai verbaalina toimintana. Tukia osoittaa kuinka myös huumori kirjoitetaan henkilöhahmoihin ja tapahtumien käänteisiin.

Tukia tutkii dialogin ilmaisullisia tehtäviä, ja filmidialogin funktioiden tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi osoittautuu Sarah Kozloffin Overhearing film dialoque (2001).

Anumirjami Tukia:
”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Anniina Nirhamo: Monialaiset ammattikirjoittajat

Nykyään kirjoittajilla voi olla monta roolia: kirjailijana ja toimittajana monissa erilaisissa medioissa. Anniina Nirhamo on tutkinut sitä,  millainen ammatti-identiteetti näillä uuden ajan kirjoittajilla on.

Nirhamo on hastatellut seitsemää monella alalla toimivaa kirjoittamisen ammattilaista. He kertovat, kuinka kirjoittamisesta tuli heidän intohimonsa ja ammattinsa.

Haastateltavista Anna-Kaari Hakkarainen on yksi luova toimisto Gutin perustajaosakkaista.
Eeva Kolu on vapaa kirjoittaja ja verkkomediayrittäjä.
Hannele Lampela on vapaa kirjailija joka on kirjoittanut mm. Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -teoksen, Prinsessa Pikkiriikki lastenkirjoja, hän on myös freelancerina aikakauslehdissä ja copywriterina.
Karoliina Sallinen pitää suosittua Kolmistaan blogia ja hänen romaaninsa Tee-se-itse vauva on vuodelta 2016 ja #vauvavuosi (2018) lisäksi hän työskentelee copywriterina.
Roope Lipasti on julkaissut parisen kymmentä lasten – ja  aikuistenkirjaa. Lisäksi hän työskentelee kolumnistina, pakinoitsijana ja freelancetoimittajana pääasiassa sanomalehdissä, kirjoittaa
näytelmiä, kuunnelmia ja monenlaisia tilaustöitä.
Soili Pohjalainen on julkaisut romaanin Käyttövehkeitä (2016) ja työskentelee projektikoordinaattorina, ja opettaa luovaa kirjoittamista

 

Anniina Nirhamo:
Monialaiset ammattikirjoittajat : kokemuksia ammatti- ja kirjoittajaidentiteeteistä (2018)

Sisällys
1 Johdanto
1.2 Kuka on kirjoittaja?
2.1 Kaikki kirjoittaminen on luovaa ja muuta käsitteenmäärittelyä
2.2 Kirjailijat ja romanttinen taiteilijamyytti
2.3 Journalistit ja objektiivisuuden harha

3 Kirjoittajat media – alan myllerryksissä
3.1 Media-ala nyt
3.2 Sielut markkinoilla
3.3 Identiteetti ja työelämä

4 Tutkimuksen toteutus
4.1 Tutkimuskysymykset
4.2 Identiteettien tutkiminen
4.3 Aineisto: laaja – alaisia ammattikirjoittajia
4.4 Tutkimuksen eettiset valinnat

5 Tulokset: ”Parasta on keittää kahvia ja juoda sitä kahvia ja kirjoittaa, siinä se on”
5.1 Kirjoittajaksi kasvaminen
5.1.1 Kirjoittaminen intohimona
5.1.2 Työ ja luovuus
5.2 Kirjailija etsii kysymyksiä, toimittaja vastauksia
5.2.1 Korkealle arvostettu kirjailijuus
5.2.2 Toimittajan työ mahdollistajana
5.2.3 Menevätkö fakta ja fiktio sekaisin?
5.3 Kirjoittajat työssä
5.3.1 Haahuilijan ammatti – identiteetti
5.3.2 Miksi freelancer? Arvot työn taustalla
5.3.3 Monialaisen ammattikirjoittajan työelämätaidot

6 Päätäntö
6.1 Pohdinta
6.2 Arviointi

 

Nina Nygård: Kokemuksia Iowan Creative Writing kurssista

MOVIN TO MARGINS – IOWA UNIVERSITY
Yhteenveto kurssista

Kurssi oli ajalla 15.7. – 31.8.2018 Kurssin vetäjänä toimi Pamela Marston, joka opettanut kirjoittamista yli kaksikymmentä vuotta. Pamela on opettanut aikaisemmin Uppsalassa ja nimeni vuoksi laittoi viestiä minulle kysyäkseen olenko ruotsinkielinen. Muuten kurssin opettajalta ei saa palautetta tehtävistä, rinnakkaispalautetta saa vain muilta kurssilaisilta. Pamela ilahtui kun kerroin, että olin saanut suosituksen kurssiin opettajalta Jyväskylän yliopistolta. Hän oli googlannut yliopiston sivuilta oliko siellä vielä vanhoja tuttuja, mutta ei löytänyt heitä. Pamela kirjoitti, että mieluusti saisi tietoa onko kurssia pidetty hyödyllisenä Jyväskylän yliopistolla.

Kurssille osallistujat saivat lukuläksyä, kuunnella luennoitsijoita, ottaa osaa keskusteluihin teksteista/aiheista ja tehdä kirjoitustehtäviä. Kurssilla kuuntelimme videoluentoja seuraavilta kirjoittajilta

Oppiminen
Kurssille osallistujat olivat kotoisin ja lähtöisin sekä tuntuivat asuvan myös useissa maissa. Suomessa tuskin koskaan voi tulla vastaan näin montaa eri kulttuuria, mikä tietenkin näkyy kirjoittajien teksteissä. Kirjoittajia oli tietenkin monentasoisia, aivan huippuja sekä sitten paljon muuta.

Ihan kaikkien tarinoita ei aina ehtinyt lukea, sekä joskus aloitus ei ehkä tuntunut niin kiinnostavalta, jotta olisi halunnut lukea kirjoituksen loppuun. Loistavia tarinoita oli kuitenkin mahdottoman paljon ja vaikka tarina itsessään ei olisi ollut aina parhaimmalla tavalla kirjoitettu, niin aiheen kiinnostavuuden takia ei kirjoitusta voinut jättää kesken. Mielikuvitus, kokemukset ja erilaiset historiat takasivat laajan kirjon teksteissä. Tapoja oli varmasti niin monta kuin opiskelijaa, en oikein edes tiedä kuinka paljon opiskelijoita oli, mutta paljon.

Keskusteluosuuksiin opettaja aloitti kysymällä kysymyksiä eri teksteistä aina aiheeseen liittyen. Tekstien kirjo oli kaikenkattava, yksi suosikeistani oli New Yorkerin As you would have told it to me (sort of) if we had known each other before you died, kirjoittajana ruotsalainen Jonas Hassen Khemiri. Esseessä protagonisti on epätietoinen mikä on todellisuutta ja mikä kavereiden pilaa.

Pamela aloitti keskustelen tämän esseen pohjalta kysymyksellä: miten kirjoittaja käytti protagonistin tunteita vakuuttaakseen lukijoita, että tarinalla on salainen todellisuus kerrotun takana? Tarinan lopussa paljastuu harhakuvitelma, opettaja kysyi kuinka pystymme kasaamaan todellisuuden tämän takana? Kysymyksillä tarinoiden pilkkoaminen ja analysointi oli ihan uutta itselleni. Kysymykset johti usein siihen, mitä kyseistä tapaa käyttäminen vaikuttaisi omiin tarinoihin. Tässä tarinassa puhuttiin myös kertojan ja kirjoittajan äänestä sekä onko kertoja luotettava vai ei. Koin haastavimmiksi osuuksiksi kurssissa kirjoitustehtävät. Kun ei kirjoita englanniksi ja ei ehkä ole edes tavoitteena vaihtaa kieltä, niin aina on työlästä kirjoittaa muulla kuin äidinkielellä. Tarinassa nyanssit tekevät paljon, omaa tyyliä on vaikea tuoda esiin muilla kuin omalla äidinkielellä, ellei ole tottunut ja kirjoittanut paljon jollain tietyllä kielellä. En kuitenkaan ottanut asiasta stressiä, tässä ei kuitenkaan ollut englanninkielen kurssista kysymys ja tarinan jälkeen olikin tarkoitus kirjoittaa vielä selitys mihin tekstillään pyrki. Kurssi oli todella antoisa ja suosittelen kurssia kaikille kirjoittamisen opiskelijoille.

Pamela kertoikin seuraavasta kurssista, joka on “Stories of Place”. Kirjoitin kurssille pienen tarinan, joka sijoittui Hiittisten saaristoon. Ajettelin sen olevan erilainen ja poikkeava muista, tämän tarinan pohjalta Pamelakin ajatteli minun saattavan kiinnostua marraskuun 15. alkavasta kurssista.

Free from Iowa – Stories of Place: Writing & The Natural World 15.11.18

New Massive Open Online Course

The International Writing Program (the IWP) at the University of Iowa presents, with generous support from the Bureau of Educational and Cultural Affairs (ECA) of the US Department of State, the course “Stories of Place: Writing and the Natural World.” This course will be given as a MOOC (Massive Open Online Course) Nov. 15 – Dec. 31, though the course site will remain open until Mar. 15. You may take the course at your own pace during that window of time.

You as participants will work with some of the many possible types of creative non-fiction, ranging from essays, science journalism, travel narratives, and speculative portrayals of the natural future. As writers, you will work with ways to portray truth and fact, whether it involves telling stories about the local, the global, the invisible, the beautiful, or the uncertain.

The course content includes writers who are both native and non-native English speakers (including former IWP Fall Residents), and we welcome those of you who are working on your own English language skills. Reading and listening to writers from a variety of backgrounds, and locating your own voice and experience through the writing of stories are strong language practice techniques.

Registration for the course is now open. Learn more here, or go straight to enrolling here.

Uusi kirjoittaminen yliopistopäivillä 26.10.18

Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos tuo esiin taidetta ja luovuuden alueita Jyväskylän yliopistossa.

Perjantain yliopistopäivillä mm. Outi Kallionpää esittelee Uusi kirjoittaminen ja nuoret projektia klo 10.30.

Suomalaisessa kirjakaupassa, Sepänkeskuksessa, klo 12 alkaen Riikka Ala-Hakula lukee lyyristä Kaupunkikaleidoskooppia ja Risto Niemi-Pynttäri lukee lyhytproosaa aiheesta Sienet ja Hämärä.

Linkki yliopistopäivien ohjelmaan.

Autumn SCRIPTUM 2/2018

Vasilis Papageorgiou:  On the Love of Poetry and Poems: A Poem
Päivi Kosonen:  Towards Therapeutic Reading: Part I
Risto Niemi-Pynttäri:  Anonyymit masennusblogit

arviot:
Hélène Edberg (2018) Creative Writing for Critical Thinking – Creating a Discoursal Identity. VESA LAHTI
Tony Gillam (2018) Creativity, Wellbeing and Mental Health Practice. JOHAN KALMANLEHTO
Sandra Marinella (2017) The Story You Need to Tell. Writing to Heal from Trauma, Illness, or Loss. JOHANNA HOLOPAINEN

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo

Millainen taidemuoto kuunnelma on kirjoittajan kannalta? Sanna-Kaisa Ojala selvittää sitä Kristina Wallinin haastatteluun perustuen ja suomenkieliseen kuunnelmaa käsittelevään aineistoon perustuen. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sitä, kuinka kuunnelmahenkilöt kirjoitetaan ja kuinka ne syntyvät.

Kristiina Wallinin kuunnelmissa henkilöhahmot syntyivät tiedostamatta, mutta syntyprosessi vaihtelee.  Kirjoittamiseen kuuluu myös analyyttinen muokkaaminen, jolloin kirjailija mietti henkilöiden välisiä jännitteitä ja kuunnelman rakennetta.

Sanna-Kaisa Ojala: Kuunnelma ja sen henkilöhahmo,
Jyväskylän yliopisto kirjoittamisen pro gradu 2018

1 Johdanto

2 Tutkimus

2.1 Tutkimusmetodit ja -aineistot

2.2 Empiirisen aineiston analyysi

3 Mikä kuunnelma on?

3.1 Kuunnelma syntyi radion syntymisen myötä

3.2 Katoaako kuunnelma äänenä ilmaan?

3.3 Kuunnelma on draamaa

3.4 Looginen käsikirjoitus?

3.5 Kuunnelman valmistuminen vaatii yhteistyötä

4 Kuunnelman henkilöhahmo

4.1 Henkilökuvauksen ulottuvuudet

4.2 Henkilöhahmon kehittyminen

5 Tutkimustulokset

5.1 Kristiina Wallinin kuunnelmahenkilöiden synty

5.2 Omien kuunnelmahenkilöideni synty ja muovautuminen

5.2.1 Kompleksisuus, päämäärät ja tietoisuuden kuvauksen taso

5.2.2 Sankarin matka eli päähenkilön psykologisen muutoksen kaari

5.2.3 Henkilöhahmo muuttuu sykäyksittäin

6 Pohdinta

6.1 Tutkimuksen arviointia

6.2 Vaikuttaako kuunnelman syntyhistoria tai kirjoittamisprosessi henkilöhahmoihin?

7 Lopuksi

Lähteet

Liite 1: Kuunnelma Jänissaaren Sylvi, synopsis

Liite 2: Kristiina Wallinin haastattelu

Katja Jankeri Iowa Creative Writing etäkurssista

Vieraita sanoja vierailla kielillä – Iowan yliopiston kurssilla tehdään paljon töitä ja opetellaan kirjoittamaan yksinkertaisemmin

Kesän 2018 kurssi avautuu kesäkuun puolivälissä otsikolla “Moving the Margins”, Iowa Creative Writing.

Katja Jankeri:

Voiko kaunokirjallista tekstiä kirjoittaa muulla kuin äidinkielellään? Jos teksti kumpuaa jostain sisältä, missä vaiheessa sen voi kääntää vieraalle kielelle? Onko mitään mahdollisuuksia saada itseään ymmärretyksi muita kieliä kirjoittavien joukossa?

Nämä kysymykset tulivat eteeni viime kesänä, kun osallistuin Iowan yliopiston avoimelle verkkokurssille. Power of the Pen: Identities and Social Issues in Fiction and Nonfiction -kurssin aiheena olivat yhteiskunnalliset aiheet kirjoittamisessa, ja tarkoituksena oli pohtia maailmaa ja yhteiskuntia, sekä omaa osallisuutta niihin. Viikkotehtävien avulla pohdimme yhteiskunnallisia aiheita ja sitä, kuinka ne näkyvät teksteissämme.

Iowan kurssit ovat kaikille avointa koulutusta, joten osallistujia on paljon. Kun Suomessa on verkkokursseilla tottunut seuraamaan kaikkia keskusteluja ja kommentoimaan mahdollisimman paljon, pitää Iowassa selkeästi muodostaa oma ryhmänsä. Tähän kannustetaan jopa alustan taholta.

Minä löysin oman ryhmäni vähän sattumalta. Vaikka alkuperäisenä ajatuksena kai on ollut sekoittaa maiden ja kulttuurien rajoja kirjoittamisen avulla, vaikutti maantiede kuitenkin olevan tärkein kriteeri ryhmien muodostumisessa. Niinpä minäkin katselin ensin kaikenlaisia Eurooppaan ja Pohjois-Eurooppaan erikoistuneita ryhmiä ja liityin pariinkin ryhmään, mutta kotipesäni löysin vihdoin matkustamisesta kiinnostuneista kirjoittajista. Heidän aiheensa ja tekstinsä kiinnostivat minua eniten, koska matkakirjoittaminen on oma lajini, joten keskityin niihin.

Kun kävin keskustelua lähinnä matkailusta kiinnostuneen ryhmäni kanssa, pystyin myös rauhassa kirjoittamaan matkailuaiheisia tekstejä. Alussa yritin jotain omasta genrestäni poikkeavaa, mutta pian palasin takaisin matkakirjoittamisen pariin – se vain oli mukavinta. Kokeilin kuitenkin vähän erilaisia muotoja: selkeästi kaunokirjallisempaa tekstiä puhtaiden tietotekstien väliin. Kaikkia tekstejä yhdisti se, että käsittelin niissä jotain yhteiskunnallista ongelmaa tai epäkohtaa, joka sopi ajatuksiini.

Iowan kurssi oli erittäin työllistävä. Uusi kirjoitustehtävä julkistettiin viikoittain, ja sitä varten olisi pitänyt lukea iso kasa tekstiä, katsoa opetustallenteita ja käydä verkkokeskustelua. Ja sitten vielä kirjoittaa teksti ja käydä kommentoimassa muiden tekstejä. Huomasin hyvin nopeasti, etten pysty tekemään työtä kovinkaan tunnollisesti tuossa tahdissa: kävin aina lukemassa osan teksteistä ja katsoin osan tallenteista, että ehdin myös vähän osallistua keskusteluun. Kurssilla oli joukko apuopettajia, jotka käynnistivät keskusteluja, ja minä aina valitsinkin aiheen perusteella yhden tai kahden keskustelun, joihin osallistuin. Kaikkien keskustelujenkin lukeminen olisi vienyt ihan liikaa aikaa.

Annoin itselleni armon monessa tilanteessa: minä kuitenkin opiskelin ja kirjoitin muulla kuin omalla äidinkielelläni. Keskityin muutamaan aiheeseen, ja osallistuin niissä sitten aktiivisemmin. Laitoin eniten paukkuja omiin teksteihini ja muiden tekstien kommentoimiseen. Niiden puitteissa syntyi aitoa keskustelua, jota kuitenkin olin kurssilta lähtenyt hakemaan.

No onko sitten mahdollista kirjoittaa hyvää tekstiä muulla kuin äidinkielellään? On se mahdollista, mutta erittäin vaikeaa. Vaikka minä kirjoitan paljon joka viikko, ja jonkin verran myös englanniksi, on niiden hienoimpien sävyjen saavuttaminen aina hankalaa. Teksteistä tulee suoraviivaisempia, kun itselle ominaiset sanonnat ja tavat käyttää tekstiä jäävät pois.

Toisaalta vieraalla kielellä saattaa päästä kiinni johonkin ihan uuteen: mistä minä oikeasti kirjoitan, ja mitä minä haluan sanoa? Vieraalla kielellä tekstistä tulee yksinkertaisempaa, jolloin siitä myös erottuu sen sisältö ja sanoma helpommin. Vieraalla kielellä on vaikeampi kierrellä tai kaarrella.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan uusia tapoja opiskella. Vaikka osallistuminen ei lisäisikään parhaita arvosanoja tai suoraa menestymistä, se voi opettaa enemmän kuin yksikään tavallinen kurssi. Se voi opettaa paitsi kyseisestä aiheesta, myös opiskelemisesta ja opiskelijasta itsestään. Voi keksiä jotain uutta itsestään – vaikka sitten sen, että kannattaa pysytellä siinä, minkä osaa parhaiten.

Katja Jankeri