YEISÖN KÄSITE KIRJOITTAMISEN TUTKIMUKSESSA
Kirjoitetun tekstin lukija ei ole kirjoittamistilanteessa paikalla.Legendaarinen kirjoittamisen teoreetikko Walter Ong pohti mitä mahdollisuuksia liittyy siihen, että lukija ei ole kirjoittajalle läsnäoleva hahmo. Mitä mahdollisuuksia on sillä, että kirjoittaja kirjoittaja voi luoda lukijan paikan tekstiin.
Ong argues that the concept of audience, borrowed largely from classical rhetoric, is not particularly well suited to writing because the audience for a speaker is generally present (i.e. listening to the speaker) whereas the audience for a writer (Ong actually thinks the word ‘audience’ is somewhat misleading in relation to writing) is usually not present. Thus, the writer cannot ‘know’ an audience the way a speaker does (pp. 9–20).
Ong osoittaa sitten, kuinka kirjoittaja voi tehdä myös yleisöstä fiktiota, hän keksii ja luo sen niin että lukija voi omaksua sen jos haluaa. Vaikuttava teksti kutsuu lukjoita tiettyyn rooliin, houkuttavat heitä olemaan lukemisen ajan tietynlaisia. Ongin mukaan tämä tunnetaan fiktion kirjoittamisessa, mutta se on totta myös asiakirjoittamisessa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lukijan luova kirjoitus löytäisi aina yleisönsä. Vaikka implisiittisesti hyvässä kirjoituksessa on antoisa lukijapositio, ja potentiaalinen lukijakunta olisi olemassa.. Luovan kirjoittamisen käytännöistä puuttuu tietoinen yleisön ja lukijan ajattelu, oletuksena on, että lukijapositiot syntyvät intuitiivisesti:
They believe a truly great piece of writing will find its audience without conscious or specific intent by the writer (James A. Berlin’s (1988: 484–287).
Luovan kirjoittamisen tohjaamisessa on vallalla vanhentunut käsitys ”tekstin julkaisukelpoisuudesta”, kuten Tim Meyers sanoo:
the dominant theory of audience in creative writing involves a vaguely-defined and largely intuitive sense of ‘publishability’ developed through long and careful acquaintance with what gets published… Meyres 98
Kirjoittamisen teoriassa yleisön käsite viittaa joko empiiriseen lukijakuntaan, jota voidaan kartoittaa, tai yleisöön joka on tekstissä oletettuna olevan lukijaposition mukainen. Empiirinen yleisö on tekstissä puhuteltava, jonka omaksumistasoa voidaan tutkija ja ennakoida. Myös kirjallisuustieteessä on pyritty huomioimaan todellinen lukijakunta, empiirisen lukijatutkimuksen avulla. Tieto todellisesta yleisöstä voi olla hyödyksi kirjoittajalle, näin hän voi huomioida lukijoiden omaksumistasoa.
Katso koko artikkelin referaatti Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankissa
Artikkeli on teoksessa:
Tim Mayers: 2010, “Poetry, F(r)iction, Drama: The Complex Dynamics of Audience in the Writing Workshop” teoksessa Dianne Donnelly, ed by, Does the Writing Workshop Still Work?.Multilingual Matters, 2010 Bristol, Buffalo,Toronto