Pirjo Kantojärven gradu paikkojen kirjoittamisesta

Kirjoitettu paikka on ääretön. Miten kirjoittaminen sekä luo paikkoja että syntyy elinympäristöstämme. (2015)

Kaunokirjallinen teos voi kuvata monenlaisia paikkoja monin eri keinoin. Lukija lukee valitsemaansa teosta omassa sen hetkisessä paikassaan ja hänelle muodostuu tekstin kautta mielikuva jonkinlaisesta ympäristöstä.

Henkilö, joka kirjoittaa, on samanaikaisesti sekä todellisessa kirjoituspaikassa että luomansa tekstin sisäisessä maailmassa oman mielensä kautta. Pirjo Kantojärvi tutkii gradussaan paikkojen kirjoittamista ja lukemista.

Tekstit sekä luovat paikkoja että syntyvät omasta elinympäristöstämme. Jokaisella on oma henkilökohtainen paikkahistoriansa. Lukeminen voi auttaa havainnoimaan esimerkiksi omaa asuinpaikkaansa eri näkökulmista. Kun kirjoittaa erilaisia tekstejä, sekä omaelämäkerrallisia että fiktiotakin, voi samalla kirjoittaa uusiksi oman elämänsä paikkoja. Lukija ja kirjoittaja voivat luoda aktiivisesti omaa suhdettaan elinympäristöihinsä.

Pro gradussaan Kantojärvi pohtii, miten kirjallisuus ja kirjoittaminen voivat yhdessä vaikuttaa paikan kokemukseen.
Miten erilaiset paikat vaikuttavat kirjoittamiseen? Miten kirjoittaminen muuttaa paikkoja? Miten kaunokirjallisuus vaikuttaa paikkojen kokemukseen sekä niistä kirjoittamiseen?

Kohteena ovat ne julkiset, avoimet tilat, joissa elämme. Niissä kohtaavat sekä yksityinen että yhteinen merkitysten muodostuminen.

Tutkimuksessa pääpaino on kirjoittamisessa. Se kulkee punaisena lankana lävitse koko työn. Esimerkkeinä toimivat oman paikan hahmottaminen luetun kirjallisuuden pohjalta, paikkapäiväkirja sekä inspiraatioretket.

Humanistinen maantiede, omaelämäkerrallisuus, merkitysten muodostuminen, ajan ja muistamisen ulottuvuudet sekä aistien kautta läsnä oleminen ja elinympäristönsä kokeminen ovat alueita, joiden kautta kirjoittamista ja paikkaa voidaan lähestyä. Gaston Bachelardin Tilan poetiikka toimii taustana, kun lähestyn paikkojen sisäkkäisyyksiä ja talon kuvan merkitystä sekä unelmoinnin roolia tässä kokonaisuudessa.

Kaunokirjallisuudesta erityisesti Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on esimerkkinä siitä, miten paikan voi nähdä uudella tavalla lukemisen kautta. Kirjoittaminen ja lukeminen yhdessä osoittavat, miten ihminen voi kielen kautta vaikuttaa omaan kokemukseensa elinympäristöstään. Siten ennen tyhjäksi koetusta tilasta voi muodostua paikka, jonka on itse sanallistanut.

1. Johdanto
1.1 Taustakirjallisuus
1.2 Taustateorioita
1.2.1 Humanistisesta maantieteestä topografiaan
1.2.2 Gaston Bachelard ja mielenmaisemat
1.3 Aiempaa tutkimusta
1.4 Kirjoittamisen ja kirjallisuuden osuudesta
1.5 Johdannon lopuksi

2. Paikka, missä olemme
2.1 Paikka ja tila
2.2 Ympäristö ja maisema
2.3 Julkinen tila

3. Sanallistettu paikka
3.1 Merkitysten luominen
3.2 Paikan nimeäminen
3.3 Kirjoittamalla merkityt

4. Paikka kirjallisuuden käsitteistössä
4.1 Topografiasta tapahtumapaikkaan ja miljööseen
4.1.1 Henkilö ja paikka
4.2 Kirjallisuus ja paikka kohtaavat
4.3 Lukeminen Bachelardin kanssa
4.3.1 Lukija kohtaa Harjukaupungin salakäytävät

5. Paikka sekä yksin että yhdessä muistettuna ja kerrottuna
5.1 Paikkaan sisältyvät kollektiiviset muistot ja tarinat
5.1.1 Paikan henki sekä myyttisyys
5.2 Omaelämäkerrallinen paikka
5.2.1 Paikka yksilön muistona
5.3 Paikasta kirjoittaminen
5.3.1 Paikan läsnäolo kirjoittamisessa
5.3.2 Paikkapäiväkirja

6. Aistit ja merkitykset
6.1 Kokeminen ja
6.2 Aistittavat muutokset
6.3 Kokemus ja aistit kirjoittamisessa ja kirjallisuudessa
6.3.1 Inspiraatioretket
7. Lopetus

Comments are closed.