Emilia Karjula:
Subjunktiivinen tila kirjoittajaryhmässä
Tarkastelen esitelmässäni subjunktiivisen tilan käsitettä suhteessa väitöskirjassani tutkimani kirjoittajaryhmän toimintaan. Käytän ryhmässä tuottamaani etnografisin kenttätyömenetelmin koottua aineistoa, valokuvia, kenttämuistiinpanoja ja ryhmäläisten yhteishaastatteluja.
Rituaalien tutkijat Victor Turner ja Richard Schechner esittävät kulttuurin toimivan kahdessa tapaluokassa, indikatiivissa ja subjunktiivissa. Indikatiivi kattaa tavanomaisen arkijärjestyksen, subjunktiivi taas viittaa arjesta erotettuun, mielikuvituksen, leikin ja rituaalien tilaan. Kirjoittamisen tutkija Rebecca Luce-Kapler puolestaan kuvaa subjunktiivista tilaa kielen ja tekstin avoimuuden kautta. Subjunktiivisessa ikään kuin tai entä jos -tilassa kirjoittaja uudelleentulkitsee kokemuksiaan, etsii teksteissään vaihtoehtoisia rakenteita, ratkaisuja ja kirjoittamisen tapoja. Molempia tulkintoja subjunktiivisesta tilasta yhdistää kollektiivisen suostumuksen ehto: voidaksemme osallistua subjunktiiviseen tilanteeseen / tekstiin ja tulkita sen oikein, meidän on hyväksyttävä muuttuneet säännöt.
Etnografisen kenttätyön ”kenttä” on paitsi fyysinen (indikatiivinen) paikka, jossa tutkija osallistuu, havainnoi, haastattelee ja keskustelee, myös tutkijan muistiinpanoissa rakentuva kirjoitettu (subjunktiivinen, mahdollinen) konstruktio. Vertaan esitelmässäni kentän ideaa Graeme Harperin (2013a; 2013b) esittämään luovan kirjoittamisen habitaatin/elintilan (Creative Writing Habitat) käsitteeseen. Harperin mukaan habitaatti ei ole vain henkilökohtaista tai jaettua tilaa, jossa kirjoittaja työskentelee, vaan myös liikettä, tekoja ja objekteja.
Rajaan esitelmäni kolmeen eri tilassa järjestämääni tapaamiseen, joita vertailen keskenään. Ensimmäinen tapahtui keskiaikaiseen kellariin lavastetussa sanataidetilassa, toinen ulkona puistossa, ja kolmas neutraalissa, koristelemattomassa harjoitusteatterissa. Tarkastelen, miten subjunktiivinen, avointen mahdollisuuksien tila ilmenee ja rajautuu kirjoittajaryhmän tapaamisissa (puheessa, toiminnoissa, tavoissa käyttää tilaa ja siellä olevia objekteja), ja miten sitä voidaan tutkia etnografisin menetelmin. Kysyn myös, mitä tapahtuu, kun tutkija ei tyydy tutkimaan, vaan pyrkii aktiivisesti tuottamaan tai avaamaan subjunktiivista tilaa tutkittavilleen?