Riikka Ala-Hakula:
Aseeminen kirjoitus visuaalisen runouden ilmaisukeinona
Henri Michaux’n runokokoelmassa Mouvements (1951, ”Liikkeet”)
Kartoitan aseemisen kirjoituksen ilmaisukeinoja Henri Michaux’n runokokoelmassa Mouvements. Aseeminen kirjoitus on visuaalisen runouden muoto, joka ei kanna kielellisille ilmauksille tyypillisiä semanttisia merkityksiä. Taidemuotoa tulkitaan kirjoituksen materiaalisten ominaisuuksien perusteella.
Henri Michaux (1899–1984) oli Belgiassa syntynyt, myöhemmin Ranskan kansalaisuuden saanut runoilija ja kuvataiteilija, joka on tehnyt neljä runokokoelmaa aseemisella kirjoituksella. Ensimmäiset aseemiset aakkoset Michaux julkaisi teoksessa Alphabet vuonna 1927, jolloin hän julkaisi myös ensimmäisen runokokoelmansa Qui je fus (”Kuka olen”). Viimeinen aseemisella kirjoituksella tehty runokokoelma Par les traits (”Viivojen kautta”) julkaistiin runoilijan kuolinvuonna 1984. Michaux’lle kirjoituksen materiaalinen ilmaisu oli tärkeää koko hänen taiteellisen työskentelynsä ajan.
Mouvements’in tulkinnassa pyrin kartoittamaan millaisin runokeinoin aseeminen kirjoitus ilmaisee asioita. Semiotiikan näkökulmasta aseeminen kirjoitus näyttää yhden merkityksen muodostumisen rajapinnan. Tutkin, miten kirjoituksen materiaaliset elementit tuottavat merkityksiä, kun kielen semanttista tasoa ei ole. Aiheen kannalta tärkeää käsitteistöä ovat luoneet semiootikko Charles S. Peirce, kielifilosofi Jacques Derrida ja semiologi Roy Harris. Sovellan heidän käsitteistöään Mouvements’in analyysissa.
Mouvements’ssa näkyy kiinan kielen ja kiinalaisen kalligrafian vaikutus. Teos on tehty kalligrafian välineillä ja tekniikalla. Michaux’lle teoksen tärkein elementti oli kuitenkin oman ruumiinliikkeen ilmaisu. Kehollinen ilmaisu oli tärkeää länsimaisen kuvataiteen traditiossa teoksen julkaisun aikaan. Vuosien 1940–1970 aikana kirjoituksen materiaalisuutta tutkittiin useassa kansainvälisissä taideliikkeissä kuten abstraktissa ekspressionismissa, lyyrisessä ekspressionismissa, tasisimissa, lettrismissä, CoBrA:ssa ja konkreettisessa runoudessa.
Miksi Michaux halusi tehdä kirjoitusta, jota ei voi lukea? Tutkimuksen piirissä yhtenä syynä pidetään sitä, että hän koki rajoittavana kaikki vaikutteet, jotka estivät henkilökohtaisen ilmaisun runoudessa. Yksi este oli latinalainen aakkosto, jota runoilija ei voinut muokata. lmaisukeinojen kartoitus kertoo, mitä Michaux pystyi aseemisella kirjoituksella ilmaisemaan. Tämä täydentää käsitystä siitä, miksi ilmaisumuoto oli hänelle tärkeä.