Punk/rap pedagogia

Geoffrey Sirc on saanut arvostusta ennakkoluulottomasta tavastaan hyödyntää college-tason kirjoittamisen opetuksessaan punkia sekä gangstarappia. Samanaikaisesti hän on soveltanut myös kokeilevan runouden, löydettyjen tekstien, sekä abstraktin kuvataiteen keinoja opetukseensa. Sircin saamasta arvostuksesta kertoo se, että College Composition and Communication studies tilasi häneltä kriittisen katsauksen amerikkalaisen koulukirjoittamisen kätkettyihin arvoihin.

Sirc on kehitellyt ”punkpedagogiaa” yhteydessä mm. Jackson Pollockin action paintingiin, readymade-taiteeseen ja Duchampin sanataiteeseen yleisemmin. Näin siis kokeileva taide ja populaari katukulttuuri yhdistyvät Sircin kehittelemässä kirjoittamisen pedagogiassa. Nykyinen gangstarap on Sircille ilmiö, johon hän soveltaa omia punk-kulttuurista omaksumiaan metodeja.

Koulukirjoittaminen on sivuuttanut niinkin keskeisen nuorisokulttuurin kuin punk oli 70-luvulla. Kun punk otetaan vakavasti sen kulttuurisen merkityksen kannalta, kirjoittaminen tulee ymmärtää tekona ja eleenä jolla sellaisenaan ilmaistaan jotain.

Punk –kulttuuriin liittyvä viha koulua sekä kirjoittamista kohtaan on ennen kaikkea toimintaa ohjeita vastaan.  ”Kaiken voi kieltää” asenne on sellainen, joka voi koulussa toimia yllättävän hedelmällisesti. Se on pyrkimys, joka voi kääntyä torjuvan ja kieltävän vihan sijaan joksikin luovaksi. Useissa tapauksissa viha koulua kohtaan on merkinnyt siirtymää esimerkiksi musiikkiin. Viha koulukirjoittamista kohtaan on merkinnyt siirtymää toisin kirjoittamiseen.

Punk asetti vastakkain ohjeiden mukaisen kirjoittamisen ja oman, haltuun otetun kirjoittamisen – righting ja wrighting ovat toistensa vastakohtia. Punkissa ”itse tekemisen” periaate on tärkeämpää kuin taitavasti ja hyvin tekeminen.
Simo Niemisen referaatti kahdesta Geoffrey Sircin artikkelista on Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.