Henna Linkopuu: KUKKAPUISTON KYYNELEET


Isän suru luutnantti Jaakko Antero Hörtsänän muistokirjoissa. (2019)

Muistokirja voi olla historiallisen romaanin lähtökohta. Henna Linkopuu on tutkinut surua, joka johtui pojan kuolemasta sodassa v.1944. Oriveteläisen suuren tilan isäntä, sekä merkittävä puutarhuri ja arboretumin perustaja, Hugo Hötsänä, lääkitsi suruaan kokoamalla kaksikin muistokirjaa pojastaan. Muistokirjat koostuvat  muistoista; tarinoiden ja kirjallisten muisteluiden lisäksi mukana on päiväkirjoja sekä kirjeitä, jossa isä purkaa poikansa kuoleman tuottamaa tuskaa, mukana myös valokuvia, piirroksia ja muita dokumentteja.

Kiinnostavaa on, että itse Maila Talvio ohjasi jonkun verran Hörtsänää kirjoittajana. Hänen myötätuntonsa välittyy kirjeissä. Silti Talvio katsoi, että Jaakon tarinaa ei tule julkaista kirjana vaan parempi on laatia muistokirja suvun luettavaksi.

Tarkastellessaan isän traumaattista kokemusta Linkopuu ammentaa narratiivisesta kirjallisuudentutkimuksesta, ja ennen kaikkea tunteiden tutkimuksesta. Näin hän on hahmottanut tunteita, joita Hugo Hörtsänä on käsitellyt tekstejä työstäessään.

Taiteellisena osana Henna Linkopuun työssä onkin sitten otteita tekeillä olevasta historiallisesta romaanista.

1                    JOHDANTO                     

1.1                 Muistiin kirjoitettu tuska   

1.2                 Tutkimusretkellä arkistossa

1.3                 Muistokirjojen kirjoittaja Hugo Antero Hörtsänä
–  ahkera, määrätietoinen ja herkkä

1.4                 Tekijän suhde aineistoon   

1.4.1              Elämäkerta kertoo henkilökohtaisen tarinan

1.4.2              Kirjeet kantavat muistoa menneisyydestä

1.5                 Maila Talvio – mentori, innostaja ja lohduttaja

2                    TUNTEILLA VÄRITETTY KIRJALLISUUDENTUTKIMUS

2.1                 Tutkimuksen teoreettiset välineet

2.2                 Suru ja traumakokemus

2.3                 Kuoleman enteet, Taivas, Jumala ja kuolemanjälkeinen elämä

2.4                 Tarve muistaa

2.5                 Surusta kirjoittaminen – Terapiaksi itselle, lohduksi muille

2.6                 Kuoleman hyväksyminen paranemisen alku

3                    EETTISTEN KYSYMYSTEN VAIKUTUS TARINAN TULKINTAAN

3.1                 Kertomusten eettinen potentiaali

3.2                 Kirjallisuus mahdollistaan asettumisen toisen ihmisen asemaan

3.3                 Historiallinen mielikuvitus yhdistää historian ja kaunokirjallisuuden

4       ELÄMÄKERRALLISISTA AINEKSISTA HISTORIALLINEN ROMAANI                    
 –        TUTKIELMAANI KUULUVAN LUOVAN TYÖN ESITTELYÄ

4.1                 Lähtökohtia luovaan kirjoitustyöhön

4.2                 Historiallinen romaani

4.3                 Intertekstuaalinen laji ammentaa historiallisista tarinoista

4.4                 Historiallinen romaani rakentaa kulttuurista muistia

4.5                 Historiallisen romaanin rakennuspalikoita

4.5.1              Ajankuva määrittää tarinan uskottavuutta

4.5.2              Ajan siivillä  

5                    Päätäntö       

Komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä

Uusi päivä –sarjan (2010-18) kirjoittajatiimissä työskennellyt Anumirjami Tukia on tutkinut komedian kirjoittamista tuon TV-sarjan kautta. ”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä -pro gradussa Tukia tarkastelee sitä, mistä päivittäissarjan komediallisuus syntyy ja miten sitä luodaan.

TV-sarjoille tyypillisesti genreen kirjoittaminen on keskeisin kirjoittajalta edellytetty taito. Saippuaooppera –lajityypin kautta hän nostaa esiin vähemmän huomattua dialogivetoista, elokuvallista ilmaisua edullisempaa tapa luoda päivittäissarjaa.

Komediallisen dialogin kirjoittamista tutkiessaan Tukia osoittaa, kuinka huumori ei ole vain sanailua dialogissa, vaan se kirjataan kaikkialle sarjan maailmaan, henkilöasetelmiin ja tapahtumakulkuihin.

TV-sarjan dialogi kirjoitetaan audiovisuaalinen toteutus huomioiden. Henkilöiden tahtotila sekä pyrkimykset hahmotetaan dialogiin siten, että ne ilmenevät fyysisenä, psyykkisenä tai verbaalina toimintana. Tukia osoittaa kuinka myös huumori kirjoitetaan henkilöhahmoihin ja tapahtumien käänteisiin.

Tukia tutkii dialogin ilmaisullisia tehtäviä, ja filmidialogin funktioiden tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi osoittautuu Sarah Kozloffin Overhearing film dialoque (2001).

Anumirjami Tukia:
”Uusi päivä, uudet vammat” : komediallinen dialogi televisiosarjassa Uusi päivä