Category: Conference in Autumn 2014

Rubén Abella piti kompaktin työpajan mikrofiktiosta Creative Writing  konferenssissa 22.10 Jyväskylässä.EACWn blogisivulla Abella kirjoittaa kirjoittamisen ja valokuvan suhteesta sekä työpajasta. Seuraavassa Maarit Nisun raportti Abellan -työpajasta.

MAARIT NISU:
Rubén Abella kertoi mikrofiktion teoriasta havainnollisten esimerkkien ja meidän työpajalaisten laatimien tekstien pohjalta. Samoin hän osoitti, ja me harjoittelimme itsekin, miten kuvia ja mikrofiktiota voi yhdistää toisiinsa. Pidin kovasti tästä monipuolisesta ja osallistujat hyvin huomioivasta työskentelystä.

Lähdimme liikkeelle Beatriz Pérez-Morenon tarinasta, jonka Rubén ilmeiseti oli kääntänyt englanniksi ja jonka minä edelleen käännän suomeksi, mutta eiköhän  idea silti säily:

Nainen näki miehen ohi ajavan metron vaunussa ja tiesi, että siinä olisi hänen
elämänsä mies. Hän kuvitteli puhuvansa, aterioivansa, käyvänsä elokuvissa,
nukkuvansa miehen kanssa, heidän elämäänsä yhdessä. Nainen menetti
mielenkiintonsa mieheen.

Meidän kurssilaisten tuli esitellä itsemme kertomalla vastaavanlainen muutaman virkkeen mittainen elämäntarinamme (jonka kirjoittamiseen ei montaa minuuttia suotu).

Synnyin maalaistytöksi. Kärsin, kun jouduin asumaan kaupungissa. Kun nyt lypsän
lehmiämme, ihmettelen, että pitäisikö minun olla jossain muualla.

Esimerkkien kautta hahmottui vähitellen se mitä mikrofiktio on ja mitä se ei  ole. Tarinan lyhyys ei vielä tee tekstistä mikrofiktiota, mutta on toki yksi sen ominaisuuksista. Abellan esittelemistä teksteistä pisimmät olivat noin liuskan mittaisia.

Narratiivisuus erottaa mikrofiktiot esimerkiksi runoista, vaikkakin mikrofiktiot voivat puhutella lukijaa runon tavoin. Sanojen
valinnalla on tärkeä merkitys: jokaisella sanalla on oltava tehtävä ja jo sanojen sointi voi aiheuttaa lukijoissa tiettyjä, universaaleja tunteita. Myös esimerkiksi visuaaliset detaljit ja joskus huumori – usein musta – ovat tärkeitä. Mikrofiktion aiheet kumpuavat usein todellisesta elämästä, mutta voivat kieppua myös toden ja mielikuvituksen rajapinnalla. Mikrofiktioille on
tyypillistä intertekstuaalisuus ja tekstien merkitys voi avautua ja laajentua sitä kautta.

Mikrofiktioissa ihmisille tapahtuu aina jotakin viimeistään lukijan mielikuvituksessa. Varsinaista henkilöhahmojen kuvausta mikrofiktioissa ei yleensä ole, mutta dialogia käytetään usein. Aukot ovat olennainen osa mikrofiktion rakennetta; se mitä kertomuksesta on jätetty pois on usein tärkeämpää kuin se mitä on kirjoitettu. Mikrofiktioissa pyritään tavoittamaan
olennainen kerronnan ytimekkyyden ja tiheyden kautta. Kirjailija ikäänkuin raottaa ovea vähän, mutta jättää lopullisen tarinan muodostamisen lukijan huoleksi. Pohdiskelimme tätä tulkitessamme Ernest Hemingwayn kirjoittamaksi
väitettyä kuusisanaista tarinaa: “For sale: baby shoes, never worn.”

Miksi vauvan kengät olivat jääneet vaille käyttöä? Oliko äiti kokenut keskenmenon, oliko vauva kuollut, eikö äiti päästänyt kenkien ostajaa koskaan vauvan luo? Kehittelemissämme tulkinnoissa oli yhteistä haikeus ja surumielisyys, jotka saattoivat kummuta siitä, että kohtalokas never -sana oli liitetty hellyyttä ja toivoa herättävään baby -sanaan.

Abella oli mieltynyt kuviin tarinoiden lähteenä. Hyvistä kuvista voi hänen mielestään kuvitella mitä tapahtui ennen kuvan pysäyttämää hetkeä ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Mitä pitempi aikaväli, sitä voimakkaampi kuva. Sama pätee Abellan mielestä mikrofiktioon. Abella totesi, että liitettäessä kuvia ja tekstejä toisiinsa, niiden ei pitäisi suoraan selittää toisiaan vaan toimia
parina. Hän näytti meille oman teoksensa “Fables of the green Lizard”, jonka kuvat oli otettu Kuubassa. Kuvat vaihtuivat toisiin ja niiden taustalla soi musiikki ja pysähdyttäessä jonkin kuvan kohdalla, kuultiin siihen liittyvä tarina. Esimerkiksi yhdessä kuvassa oli ryhmä juhla-asuisia tanssivia naisia, ja siihen liittyi oheinen vapaasti suomennettu tarina:

Kaikki tapahtui viimeisellä hetkellä. Lara sai kiireellisen sähkösanoman, jossa
kerrottiin, että hänen äitinsä teki kuolemaa, ja sydän kurkussa hän matkusti
seuraavalla linja-autolla Trinidadiin. Gladys täytti hänen paikkansa
karnevaalilautalla.
Paraatin aikana Gladys, säteilevä mulata, ei lakannut tanssimasta ja
nauramasta. Vain silloin tällöin, laulujen välissä, hän yritti kuvitella miltä
Laran kasvot näyttivät, kun totuus valkeni hänelle.

Konferenssin kahvitauolla suunnistimme kameroinemme Educan käytävälle kuvaamaan
omalle tarinallemme ideoita. Minun kuvassani käytävän päässä seisoo nainen
selin kaikkiin muihin, hän pitelee puhelinta korvallaan.

Opettaja valittaa taas, että Annalla on vaikeuksia koulussa. Tyttäreni omassa
maailmassa käytetään muille ihmisille tuntemattomia sanoja. Minä huudan ne
julki kovalla äänellä.

Löytyisikö Suomen kirjallisuudessa esimerkkejä mikrofiktiosta? Yksi työpajan osallistujista kertoi, että Aleksis Kivi käytti mikrofiktiomaisia katkelmia pidempien tekstiensä sisällä. Kenties esimerkiksi joku Seitsemään veljekseen sisältyvistä erillisistä tarinoista voisi olla sellainen. Itselleni tuli mieleen Kari Hotakaisen teos Finnhits.

Kirjoittamisen ohjaajaja Panu Hämeenaho: “Kirjoittamisen ja hyvinvoinnin suhdetta lähestyttiin monesta eri suunnasta konferenssin puheenvuoroissa. Useaan kertaan esille nousi ns. ”playful approach”, leikki sekä metodina että tavoitteena kirjoittamisessa – ja ihmisen hyvinvoinnissa. Terapeuttisen kirjoittamisen ulottuvuuksista puhunut kirjailija-psykologi Juhani Ihanus (Helsingin Yliopisto) mainitsi leikin mahdollisena tilana (potential space), esimerkiksi liikkumisena edes takaisin fantasian ja todellisuuden välillä. Tällä alueella voimme arvioida vaihtoehtojamme, haasteitamme, pelkojamme ja toiveitamme. Leikillinen, etsivä kirjoittaminen voi opetusmetodina innostaa opiskelijoita, toimia identiteettileikin työkaluna, samalla tavalla kuin autobiografinen kirjoittaminen voi sisältää tärkeitä terapeuttisia ulottuvuuksia. Ja kai samalla voi oppiakin käsillä olevasta asiasta? Kirjoittajan matkassa-blogissa (Avoimen JYUn kirjoittajakoulutuksen blogi)  Panu kirjoittaa kaksiosaisen jutun Creative Writing konferenssista. Ensiksi hän käsittelee Julmaa leikkiä eli luovaa kirjoittamista, sitten Kallen kiipeilypuuta eli lukemista.

Juhani Ihanus University of Helsinki
REFLECTIONS ON THERAPEUTIC WRITING
22.10 conference programme
There are different levels of writing, for example ‘‘literary’’ (product orientation), ‘‘writerly’’ (process orientation) and ‘‘therapeutic.’’ These levels have sometimes been tried to be embedded into a value hierarchy, the first of them being at the top. However, when seen as non-hierarchical and supplementary, they form together the innovative and explorative interlocutory field of writing. The reflective and transformative process of therapeutic writing is presented in this keynote speech. Explorative and expressive writing is modelled as a way of co-constructing, as well as demonstrating and sharing, knowledge and meaning, and therefore as central to both the learning process and the therapeutic process. A playful approach to knowledge and writing posits also the “facts” of science as possessing rhetoric and metaphors. Therapeutic writing can be even added to the student-centered learning while it encourages students to be reflexive about their academic writing through discussion, peer work and reflective writing.

For example, autobiographical writing may be a prelude to interactive therapeutic sharing of one’s personal record of experiences. Journal therapy as a form of writing therapy uses expressive and reflective writing to facilitate, through one’s own and owned feedback statements, the identification of areas of unexpressed emotions and thoughts, and the recognition and expression of emotions and thoughts in a ‘‘holding framework’’. It encourages one to communicate more personally about one’s emotions and thoughts, thus alleviating the inhibitive effect of symptoms and depersonalization on expressiveness. It enables understanding and provides insight into one’s life history and current life events and relationships; it attunes the person to a more flexible integration of the changing and co-adaptive conceptions of the self, others and relationships.

The autobiographical textuality of the self can be incorporated into more interactive writing therapy, where feedback from others (the echo of the other) further enhances the reality loop (implying successful integration or failure to integrate). Creating self-stories that transcend the habitual, conventional and normative parameters can foster cognitive insights and empowering emotional experiences that pave way for increasingly mindful, caring and sharing life projects and creative transformative efforts.

Continuous feedback and constructive evaluation through writing enriches learning and transformative feeling-thinking. Writing is an intense solitary-social and affective-cognitive process. It makes possible to learn from evaluations attached to emotions (pleasure/displeasure) and to cognitions (beliefs about truth and falseness, right and wrong). By writing we can gain meta-emotional assessments of how, when, where and why we feel, and we can learn to self-regulate our emotion-based strategies. The same kind of asset applies to metacognitive knowledge about how, when, where and why we know, and to metacognitive self-regulation. The meta-emotional and metacognitive aspects of human personality and action can be developed together through the experiential-experimental process of writing.

Research on expressive and therapeutic writing is a special issue in the field of research on writing. It has given several interesting results on the effects of writing on well-being. These results need to be further evaluated through multidisciplinary studies. Language and mind/brain are not pre-given; they do not constitute a ready-made constellation in humans but go through many-faceted developments in different interactions and environmental contexts.

Stories, like reveries, dreams and poetic expressions, form the potential space, the playful state of mind, the trial ground where we probe our strategies, potentials, alternatives, challenges, dangers, hopes and fears, gains and losses, likes and dislikes. We can attend to our well-being by reminding ourselves of positive values, by reordering dysfunctional priorities and above all by infusing our daily environments with poetic enjoyment. This is not a call for nostalgic pasts but perhaps for dialogical and polylogical attunement to expanding cultural therapy and to combining expressive arts and health/well-being – so that ‘everybody is given free space to speak the unspeakable.’

This Second International EACWP Conference on the pedagogy of creative writing is devoted to the sharing of teaching practices, approaches and points of view about our various ways to teach writing. The conference languages are English and Finnish.

The aims and contents of the conference are:

– to join European universities, schools, teachers and institutions that work teaching creative writing   and to discuss about it from a pedagogical point of view

– to deepen and refine the map of our different ways to teach writing

– to share methodologies and pedagogical approaches

– the individual and social impacts of teaching creative writing

– the multilingual and intercultural aspects in pedagogy of creative writing

– the therapeutic potential of creative writing

The conference will provide a forum for sessions with speeches (lectures and short presentations) and round-table discussions about the possibilities and approaches related to the pedagogy and the spreading of creative writing. The conference also features international experts as keynote speakers, and workshops.

The conference is intended for teachers, experts, researchers, and students in the fields of writing. Interdisciplinary approaches are especially welcome. The hosts welcome both scientific and popular papers. The presence of professionals from outside of Europe will be welcome, too.

The events during the conference will create important opportunities of networking for all those interested in conceptual and methodological approaches in the pedagogy of writing and the therapeutic dimension of writing.

The participants, who are willing to give a speech at the conference, should send their abstract (max. 1500 characters) to the hosts by email, no later than the 15^th of September, 2014. The address is: creativewritingstudies@jyu.fi
2. Indicative Calendar / Important Dates 2014

• 15^th September                            deadline for abstract submission
• 1^st – 29^th September                    evaluation of the proposals
• 29^th September                            notification of acceptance / rejection of the proposals received
• 15^thSeptember – 15^th October     registration, attention to participants

The Structure of the Conference, from the 21st to the 25th of October, 2014

• The first two days, 21 – 22 October, at the University of Jyväskylä will feature keynote lectures, sessions, workshops and round-table discussions.
• The third day, 23rd of October, will feature an excursion to Pirkanmaa Region and an evening programme at the Orivesi College of Arts / Oriveden Opisto.
• The last days, 24th and 25th of October, will consist of workshops and lectures by invited guest speakers at the Orivesi College of Arts / Oriveden Opisto.

For those who attend the whole conference, we recommend arrivals no later than Monday (20th of October), and departures not before Sunday (26th of October). However, it is also possible to participate in just one or two of the above mentioned functions.

3. Keynotes

The conference has four keynote speakers who will perform their presentations during the days in Jyväskylä. Already confirmed keynotes are Philip Gross from UK, Juhani Ihanus from Finland and Jūratė Sučylaitė from Lithuania. The fourth keynote speaker represents the European Association of Creative Writing Programmes and will be announced later. More information about the keynotes and their presentations is available at the conference website.

4. Registration Fees and Credits

The participation fee including the programme organized in Jyväskylä is 100€ for EACWP and NAVE members and 125€ for non-members. This also includes catering during the scheduled breaks and related events on 20^th, 21^st and 22^nd October. The participation fee for Thursdays excursion is 52€ including bus transportation and guided visits during the day. The on-line registration form for the days in Jyväskylä and for the excursion will be available on 15^th September on the conference website: https://www.jyu.fi/en/congress/writing.

Separate registration and payment is required for the workshops and accommodation in Orivesi. Further information about the registration fees and accommodation in Orivesi is available on the website: http://urly.fi/ekF For more information about the programme in Orivesi visit also the Orivesi College of Arts webpage: http://www.orivedenopisto.fi/english/international-courses-and-guest-teachers.

5. Diffusion

To publicize the achievements of the Conference and encourage continuity of these exchanges, and to involve all participants in the presentations to which they had no opportunity to attend, the organizers reserve the right to collect and edit all submissions to be published on the freely accessible websites of the organizers.

6. More Information

For more detailed information, visit:https://www.jyu.fi/en/congress/writing

Contacts:

Abstracts & More Information:

creativewritingstudies@jyu.fi

Nea Kukkonen, Conference Secretary:

+358408054831

Questions Concerning Especially the Conference Days in Orivesi:

Reijo Virtanen:

reijo.virtanen@kvs.fi

+358503833951