Category: Kirjoittamisen graduja

Posted on

Hanna Kleemola: Kirjaston hilijaasures huutaa elämä : tutkimus sanataidekerhoista Pohjanmaalla (2015)

Hanna Kleemola: Kirjaston hilijaasures huutaa elämä : tutkimus sanataidekerhoista Pohjanmaalla (2015)

Hanna Kleemolan tutkimuksen kohteena ovat lasten sanataidekerhot v. 2009 kolmessa pienessä kunnassa Kyrönmaalla (Laihialla, Isokyrössä ja Vähäkyrössä). Tutkimuksen aineisto koostuu lasten haastatteluista, ohjaajien kokemusten tarkastelusta sekä kirjastotoimenjohtajien haastatteluista. Tutkimus keskittyy kirjaston kautta järjestettyihin kerhoihin, esimerkiksi koulujen kerhot on rajattu pois.

Punaisena lankana työssä kulkee kirjoittamisen ja lukemisen yhteys, lasten ryhmissä lukeminen jää usein luovuutta vähemmälle huomiolle. Kirjasto on sopiva paikka lukemisen ja luovuuden yhdistämiselle. Kleemola tutkii kirjastojen mahdollisuuksia, sen käytäntöjä ja sen palveluita 3 – 6 luokkalaisille järjestettävien sanataidekerhojen kannalta. Pieniä kirjastoja uhkaava toiminnan supistaminen kuuluu tutkimuksen kontekstiin, kuten toisaalta kirjaston uudet mahdollisuudet kohtaamispaikkoina.

Lasten kirjavinkkaus, jolla on hyvä asema kirjastoissa, osoittautuu erityisen vahvaksi alueeksi Pohjanmaalla, jossa alan pioneeri Marja-Leena Mäkelä on tehnyt vuosikausia kirjavinkkaustyötä. Kirjavinkkauksen jatkaminen sanataiteena on olennaista, mutta kirjastoissa satunnaista toimintaa. Myös sanataidekerhojen järjestäminen riippuu kulloisestakin määrärahatilanteesta.

Tutkielman ytimenä on yksitoista kirjastojen järjestämää sanataidekerhoa. Niistä, kumma kyllä, vain kaksi pidettiin kirjastojen tiloissa ja suurempi osa kouluilla. Kolmen kirjastotoimenjohtajan haastattelut paljastavat erittäin hyvin ristiriitoja ja erilaisia intressejä sanataidekerhojen suhteen. Tilannetta kuvaavat hyvin erot sen suhteen, halutaanko opettaa lapsia kirjastossa toimimiseen, vai haetaanko helpompaa tietä ja pidetään kerhot koululla. Toisaalta kaikki haastatellut katsoivat, että sanataide sopii erittäin hyvin osaksi kirjaston toimintaa, tosin kirjastot edellyttävät että rahoitus sekä organisointi tulee kirjaston ulkopuolelta.

Tutkimuksen ainutlaatuinen osa koostuu kuuden kerholaisen henkilökuvista, jotka Kleemola on kirjoittanut sekä teemahaastattelujen että kerhoissa tehtyjen havaintojen pohjalta.

1 JOHDANTO
2 KIRJOITTAMISEN JA LUKEMISEN KÄYTÄNNÖT
2.1 Sanataide
2.2 Kirjavinkkaus
3 KIRJASTO SANATAIDEOHJAUKSEN JÄRJESTÄJÄNÄ
3.1 Sanataideohjaus kirjastopalveluna
3.2 Sanataideohjaus Suomen kirjastoissa
3.3 Sanataideohjaus Etelä-Pohjanmaan kirjastoissa
3.4 Kirjasto sanataiteen tyyssijana

4 KIRJOITTAMISEN JA LUKEMISEN LIITTO
4.1 Lukeminen osana sanataideohjausta
4.2 Lukeminen ja kirjoittaminen koulussa
4.3 Huoli lasten luku- ja kirjoitustaidoista

5 KYRÖNMAAN KIRJASTOJEN SANATAIDEKERHOT SYKSYLLÄ 2009
5.1 Hankkeen taustaa
5.2 Kerhojen ohjelma

6 KIRJASTOTOIMENJOHTAJIEN NÄKEMYKSET
6.1 Syksyn 2009 kerhot
6.2 Kirjasto sanataidetoiminnan järjestäjänä

7 OHJAAJIEN KOKEMUKSET
7.1 Tarja Koski
7.2 Hanna Kleemola

8 KERHOLAISTEN KOKEMUKSET
8.1 Palautekyselyn anti
8.2 Haastateltujen lasten kokemukset
8.2.1 Venla
8.2.2 Silja
8.2.3 Antti
8.2.4 Anniina
8.2.5 Ella
8.2.6 Janika

9 LASTEN SANATAIDE KYRÖNMAALLA 2010-LUVULLA
10 PÄÄTÄNTÖ

Posted on

Ulla Peltosen gradu: kuinka kieli ohjaa palautetta ?

Kun luet kommentteja novellistasi, voit ihmetellä eroa sen välillä mitä kommenteissa sanotaan ja mitä kommentoija on tarkoittanut. Sama huomio ja parannusehdotus voidaan ilmaista lähes päinvastaisin tavoin – ja kirjoittaja itse voi olla joko nujertunut tai innostunut. Miten paljon retoriset ilmaisut ohjaavat palautteen antamista ?

Ulla Peltosen gradu Palautetta palautteesta lähtee tästä kokemuksesta. Peltonen tilasi viideltä arvostelupalvelulta palautteen novellikäsikirjoituksiinsa. Hän analysoi palautteen kieltä, retorisia pyrkimyksiä sekä asenteita. Tutkimuksen huomio oli siis palautteiden tyylissä ja asenteissa eikä palautteen antajien sisällöllisessä asiantuntemuksessa.

Peltonen osoittaa miten palautteen retoriikka vaikuttaa kommentteihin: samaa seikkaa voidaan kommentoida hyvin erilaisin ilmaisuin. Tutkimuksen tuloksena on, että luovan kirjoittamisen pedagogiikassa kiinnitetään liian vähän huomiota niihin puhetapoihin, tyypillisiin ilmaisuihin ja asenteisiin harrastajaa kohtaan. Peltonen tarkastelee myös sitä, millainen palautediskurssi on nyt hegemonisessa asemassa.

Palautteen antajien kannattaa harjoitella kirjallisen palautteen kieltä, ja tiedostaa tiettyjen ilmaisujen vaarat .

Vähättelydiskurssi piiloutuu usein ulkonaiseen kannustukseen ja tekstin keskeneräisyyden korostamiseen. ”Olet ehkä kirjoittanut nämä vasta kertaalleen läpi…! Lakonisuusdiskurssi lienee lähellä sitä, mitä tarkoitetaan rehellisellä palautteella. Siinä pyritään nasevuuteen ja tarkkuuteen, sekä keskeisten asioitten toistoon. Lillukanvarsidiskurssiksi Peltonen kuvaa palautetta joka keskittyy sanavalintoihin, yksittäisiin ilmaisuihin, asioihin. Jäsentynyt yleiskuva jää tekemättä jos palautetta kirjoitetaan samalla kun tekstiä luetaan. Johtoajatusdiskurssi viitta kunkin novellin keskeiseen teemaan ja kommentoi niitä.

Palautepuheen retoriikka paljastaa myös kommentoijan asenteita tekstiä ja kirjoittajaa kohtaan. Tällaisia ovat asiantuntilajausunnon tyylin lisäksi kommentin etäännyttäminen objektiiviseksi. Palautten antaja vahvistaa näkemystään yleisen tosiasiat puhuvat puolestaan -tyylin lisäksi kategorisoimalla ja kärjistämällä.

 

Posted on

Pirjo Kantojärven gradu paikkojen kirjoittamisesta

Kirjoitettu paikka on ääretön. Miten kirjoittaminen sekä luo paikkoja että syntyy elinympäristöstämme. (2015)

Kaunokirjallinen teos voi kuvata monenlaisia paikkoja monin eri keinoin. Lukija lukee valitsemaansa teosta omassa sen hetkisessä paikassaan ja hänelle muodostuu tekstin kautta mielikuva jonkinlaisesta ympäristöstä.

Henkilö, joka kirjoittaa, on samanaikaisesti sekä todellisessa kirjoituspaikassa että luomansa tekstin sisäisessä maailmassa oman mielensä kautta. Pirjo Kantojärvi tutkii gradussaan paikkojen kirjoittamista ja lukemista.

Tekstit sekä luovat paikkoja että syntyvät omasta elinympäristöstämme. Jokaisella on oma henkilökohtainen paikkahistoriansa. Lukeminen voi auttaa havainnoimaan esimerkiksi omaa asuinpaikkaansa eri näkökulmista. Kun kirjoittaa erilaisia tekstejä, sekä omaelämäkerrallisia että fiktiotakin, voi samalla kirjoittaa uusiksi oman elämänsä paikkoja. Lukija ja kirjoittaja voivat luoda aktiivisesti omaa suhdettaan elinympäristöihinsä.

Pro gradussaan Kantojärvi pohtii, miten kirjallisuus ja kirjoittaminen voivat yhdessä vaikuttaa paikan kokemukseen.
Miten erilaiset paikat vaikuttavat kirjoittamiseen? Miten kirjoittaminen muuttaa paikkoja? Miten kaunokirjallisuus vaikuttaa paikkojen kokemukseen sekä niistä kirjoittamiseen?

Kohteena ovat ne julkiset, avoimet tilat, joissa elämme. Niissä kohtaavat sekä yksityinen että yhteinen merkitysten muodostuminen.

Tutkimuksessa pääpaino on kirjoittamisessa. Se kulkee punaisena lankana lävitse koko työn. Esimerkkeinä toimivat oman paikan hahmottaminen luetun kirjallisuuden pohjalta, paikkapäiväkirja sekä inspiraatioretket.

Humanistinen maantiede, omaelämäkerrallisuus, merkitysten muodostuminen, ajan ja muistamisen ulottuvuudet sekä aistien kautta läsnä oleminen ja elinympäristönsä kokeminen ovat alueita, joiden kautta kirjoittamista ja paikkaa voidaan lähestyä. Gaston Bachelardin Tilan poetiikka toimii taustana, kun lähestyn paikkojen sisäkkäisyyksiä ja talon kuvan merkitystä sekä unelmoinnin roolia tässä kokonaisuudessa.

Kaunokirjallisuudesta erityisesti Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on esimerkkinä siitä, miten paikan voi nähdä uudella tavalla lukemisen kautta. Kirjoittaminen ja lukeminen yhdessä osoittavat, miten ihminen voi kielen kautta vaikuttaa omaan kokemukseensa elinympäristöstään. Siten ennen tyhjäksi koetusta tilasta voi muodostua paikka, jonka on itse sanallistanut.

1. Johdanto
1.1 Taustakirjallisuus
1.2 Taustateorioita
1.2.1 Humanistisesta maantieteestä topografiaan
1.2.2 Gaston Bachelard ja mielenmaisemat
1.3 Aiempaa tutkimusta
1.4 Kirjoittamisen ja kirjallisuuden osuudesta
1.5 Johdannon lopuksi

2. Paikka, missä olemme
2.1 Paikka ja tila
2.2 Ympäristö ja maisema
2.3 Julkinen tila

3. Sanallistettu paikka
3.1 Merkitysten luominen
3.2 Paikan nimeäminen
3.3 Kirjoittamalla merkityt

4. Paikka kirjallisuuden käsitteistössä
4.1 Topografiasta tapahtumapaikkaan ja miljööseen
4.1.1 Henkilö ja paikka
4.2 Kirjallisuus ja paikka kohtaavat
4.3 Lukeminen Bachelardin kanssa
4.3.1 Lukija kohtaa Harjukaupungin salakäytävät

5. Paikka sekä yksin että yhdessä muistettuna ja kerrottuna
5.1 Paikkaan sisältyvät kollektiiviset muistot ja tarinat
5.1.1 Paikan henki sekä myyttisyys
5.2 Omaelämäkerrallinen paikka
5.2.1 Paikka yksilön muistona
5.3 Paikasta kirjoittaminen
5.3.1 Paikan läsnäolo kirjoittamisessa
5.3.2 Paikkapäiväkirja

6. Aistit ja merkitykset
6.1 Kokeminen ja
6.2 Aistittavat muutokset
6.3 Kokemus ja aistit kirjoittamisessa ja kirjallisuudessa
6.3.1 Inspiraatioretket
7. Lopetus

Posted on

Nea Kukkosen gradu senioreiden sanataideryhmästä

Nea Kukkonen pro gradu. Kohtaamisia sanojen äärellä: hyvinvointia senioreiden sanataideryhmästä (2015).

Tutkimuksessaan Nea Kukkonen tarkastelee ikäihmisten kirjallisuusterapeuttisen sanataideryhmän merkityksiä ja terapeuttisia vaikuttimia. Tutkimusote on narratiivinen, Kukkonen tutki, millaisia kertomuksia sanataideryhmästä tuotetaan: mitä merkityksiä ryhmäläiset antavat kirjoittamiselle ja ryhmätyöskentelylle sekä kuinka he kuvaavat omaa kokemustaan?

Temaattisen luennan avulla hän luokitteli ryhmäläisten kertomukset kuuteen eri kategoriaan ja analysoi jokaisen kirjemuotoista palautetta erikseen. Tukena analyysissa hän käytti kirjoittamisen terapeuttisista vaikuttimista esitettyjä jaotteluja, erityisesti Deborah Philipsin, Liz Liningtonin ja Debra Penmanin tutkimuksia.

Ryhmäläisten kertomusten mukaan toiminta tarjoaa virkistystä sosiaaliseen elämään ja sitä kautta sekä uusia näkökulmia että vertaistukea ja samastumiskohteita. Kirjoittaminen ja keskustelut herättävät muistoja ja tunteita sekä voivat auttaa niiden ilmaisussa. Sanataideryhmässä työskentely edesauttaa asioiden jäsentelyä ja voi tukea niiden työstämistä. Ryhmän jäsenet kokivat toiminnan mielekkääksi ja hyödylliseksi – se tarjosi myös onnistumisen kokemuksia sekä toivottua vaihtelua ja virkistystä arkeen.

Tarkastellessaan ryhmäläisten kertomuksia yksitellen Kukkonen hahmotti, kuinka erilaisia merkityksiä toimintaan voi liittää. Jokainen tulee ryhmään omien odotustensa ja ennakkoasenteidensa kanssa ja kertomukset osoittavat, että kirjallisuusterapeuttinen sanataideryhmä myös tarjoaa vastinetta monenlaisille odotuksille ja tarpeille. Tutkimus osoittaa, että yhteisöllinen sanataidetyöskentely voi tarjota merkityksellisen tilan oman elämän tarkasteluun, luovaan ilmaisuun ja vertaisten kohtaamiseen. Ryhmän sosiaalinen ulottuvuus näyttäytyy tutkimuksessa erityisen merkityksellisenä. Kirjallisuusterapeuttinen ryhmä voi lisätä ikääntyvien hyvinvointia monipuolisin tavoin ja useista lähtökohdista käsin. Tutkimustulokset rohkaisevat soveltamaan sanataidetta senioriryhmissä ikäihmisten toimijuuden ja toimintakyvyn tueksi ja parantamiseksi.

I JOHDANTO

Tutkimuksen lähtökohtia
Tutkimuskysymykset ja tutkimusote
Tutkimuksen rakenne

II TAUSTAA

Kirjallisuusterapia
Kirjoittamisen terapeuttisuus

Muistelun
ja kertomisen merkityksiä

III TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄ

Tutkimusaineisto
Kerronnallinen tutkimusote

IV RYHMÄN(OHJAAJAN) KERTOMUS

Suuntaviivat
Sanoille siivet
Kuvat kertovat
Maistellaan, muistellaan
Lupa puhua, mahdollisuus kuunnella
Sukellus satumaailmaan
Näkökulmanvaihtoja
Kullanhuuhdontaa

V KERTOMUKSIA RYHMÄSSÄ KIRJOITTAMISESTA
Huomioita ja havahtumisia
Muistojen herääminen
Tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu
Asioiden työstäminen ja jäsentyminen
Sosiaalisen elämän rikastuminen
Vaihtelun ja virkistyksen saaminen
Onnistumisen kokemukset
Kirjeiden kertomaa
Tunnepitoista elämän tutkailua
Avautumista ja asennemuutoksia
Yllätyksiä ja aivovoimistelua
Hyödyllistä hengenravintoa ja avartavia kohtaamisia
Uuden oppimista ja kirjoitustarpeen täyttämistä samanhenkisten seurassa
Ryhmässä kirjoittamisen erityisyydestä
Tutkimustulosten yhteenvetoa ja luotettavuuden pohdintaa

VI LOPUKSI
LÄHTEET
LIITTEET
Liite 1 Tutkimuslupalomake
Liite 2 Esitietolomake
Liite 3 Loppukysely

Posted on

Nimen kehitteleminen teokselle

Kuinka Pasi Ilmari Jääskeläisen teokset ovat saaneet nimensä? Lumikko ja yhdeksän muuta (2007), Taivaalta pudonnut eläintarha (2008), Harjukaupungin salakäytävät (2010) ja Sielut kulkevat sateessa (2013) eivät yksikään ole Jääskeläisen käyttämä työnimi, vaan nimet ovat syntyneet kustantamon ja kirjailijan yhteistyönä.

Noora Kukkonen selvittää kirjallisuuden pro gradussaan miten kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen, hänen kustannustoimittajansa sekä Atena -kustantamo kehittelevät teosten nimiä. Pasi Ilmari Jääskeläisen ja kustannustoimittaja Kanerva Eskolan haastatteluista koottu aineisto osoittaa, mitä kaikkea on huomioitava kun kirjalle kehitellään nimeä.

Tutkimus nojaa teoreettisesti pääasiassa Gérard Genetten kynnystekstejä koskeviin huomioihin, jota täydennetään Pirjo Lyytikäisen ja Mikko Keskisen kynnystekstejä käsittelevillä artikkeleilla.

Posted on

Draama kirjoittamisen ja kirjallisuuden tukena koulussa

Draamaleikit koulussa elävöittävät luettua ja kehittävät mielikuvitusta ja luovan kirjoittamisen kykyjä. Eva Åkerbladin artikkeligradu Savuverhon taakse. Draama kirjallisuudenopetuksen työtapana (2015) tarjoaa tutkimuspohjaista tietoa kuinka hyödyntää draamallisia menetelmiä koulun kirjallisuuden ja kirjoittamisen opetuksessa.

Åkerblad käsittelee sitä, mitä mahdollisuuksia draama tarjoaa luovana ja elämyspohjaisena menetelmänä ja miten draaman avulla voidaan oppia sekä hyödyntää käytännössä kirjallisuuden ja kirjoittamisen opetuksessa.

Åkerbladin monimuotogradu koostuu kuudesta erillisestä osasta
I Lähtöpisteessä-osassa hän käsittelee mm draamakasvatuksen nousua.
II Taidetta vai taontaa -osa käsittelee kirjallisuuden opetusta suomalaisissa lukioissa ja draamaa elämyksellisenä opetusmenetelmänä. Åkerblad kysyy, millaisia mahdollisuuksia draama voisi elämyspohjaisena oppimismenetelmänä tarjota kirjallisuuden opetukseen.
III Kokien ja kahdentuen -osa on katsaus draamakasvatuksen teoriaan.
IV Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä julkaistava artikkeli Draamallisessa kirjallisuudenopetuksessa tehdään tietoa koko keholla kannustaa draaman kokeiluun.
V Käytännönläheinen menetelmäopas äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tueksi Keho edellä kirjaan toimii opettajan tukimateriaalina.
VI Päätepisteessä-osassa on yhteenveto.

 

Posted on

Riikka Ala-Hakula: TEKSTITAIDE, aseeminen kirjoitus

Aseeminen kirjoitus on tekstitaiteen muoto, jossa sanat eivät ole luettavia. Se on kuitenkin kirjoitusta, vaikka se ei välitä kielellisille ilmauksille tyypillistä sisältöä. Aseemista kirjoitusta tehdään visuaalisessa runoudessa, kalligrafiassa, kuvataiteessa ja käsitetaiteessa. Kyse on monitaiteisesta ilmaisumuodosta, jolle on tyypillistä kirjallisuuden, kuvataiteen ja käsitetaiteen ilmaisukeinojen yhdistely.

Riikka Ala-Hakula tarkastelee pro gradussaan aseemisen kirjoituksen traditiota, typologiaa ja tulkintakeinoja. Hän kartoittaa aseemisen kirjoituksen ilmaisukeinoja Henri Michaux’n runokokoelmassa Mouvements, Bernard Réquichot’n kirjeissä Ecritures illisibles ja Luigi Serafinin ensyklopediassa Codex Seraphinianus.

Aseeminen kirjoitus muodostuu kuitenkin merkeistä (Peirce). vaikkei se kanna kielellisille ilmauksille tyypillistä semanttista sisältöä. Roy Harrisin kirjoitusalustan semiologia osoitti, että kirjoitus muodostaa merkityksiä myös graafisen tilan tasolla. Aseemisessa kirjoituksessa merkkien väliset suhteet ja niiden väliin jäävä tyhjä tila kantavat itsessään merkityksiä. Harris esittää typologian, jonka avulla näitä merkityksiä on mahdollista analysoida.

Derrida osoitti olennaisen asian aseemisesta kirjoituksesta: kirjoituksen tekotapahtuma ei ole lähtökohtaisesti ainutlaatuinen, vaan se on tunnistettava juuri toistettavuutensa ansiosta. Riikka Ala-Hakula tulkitsee Henri Michaux’n runokokoelmaa Mouvements kehollisen kirjoittamisen näkökulmasta. Bernard Réquichot’n kirjeitä Ecritures illisibles hän tulkitsee ironisen monitulkintaisuuden näkökulmasta. Luigi Serafinin ensyklopediaa hä n tulkitsee Codex Seraphinianus utopian näkökulmasta.

Riikka Ala-Hakula TEKSTITAIDE (2014): Aseeminen kirjoitus Henri Michaux’n runokokoelmassa Mouvements , Bernard Réquichot’n kirjeissä Ecritures illisibles ja Luigi Serafinin ensyklopediassa Codex Seraphinianus

michaux2