Category: Artistic Research

Posted on

Etnografiassa kirjoittamisen kysymykset ovat tuttuja

Englanninkielinen KIRJOITTAMINEN JA ETNOGRAFIA -TEEMANUMERO ON ILMESTYNYT, toimittajana Emilia Karjula.

2022/2/1: Emilia Karjula (ed): Creative Writing and ethnography: Four explorations (Introduction)

2022/2/2: Johanna Pentikäinen: Developing Somatic Writing from the Perspective of the Feldenkrais Method
Kirjoittamisen ja somaattisen harjoittelun dynaamisen vuorovaikutuksen tavoitteena on luoda ymmärrystä siitä, miten kehon kehollinen tieto, kyky aistia, oppia ja muuttua voi vaikuttaa kirjoittamiseen.

2022/2/3: Runa Hestad Jensen: The voice lessons
Äänitunnit lauluäänille ja akateemisille äänille. Äänitunneilla Jensen liikkuu materiaalisen lauluäänen ja teoreettis-filosofisen, akateemisen äänen maailmoissa uuden materialismin ja performatiivisen autoetnografian ohjaamana.

2022/2/4: Kim Silow Kallenberg: Rock Star Dreams Co-created (auto)ethnography
Artikkelin ensimmäinen osa käsittelee kahden lapsuudenystävän kuolemaa, se on kerronnallinen kooste haastatteluista Marcuksen ja Noelin kuoleman  jälkeen. Toinen osa on teoreettista ja metodologista pohdintaa siitä, kuinka menetyksen jälkeen voidaan kirjoittaa surevien ääniä – kuinka ne asettuvat yhteen, osaksi heterogeenistä kokonaisuutta.

2022/2/5: Nora Rinne: Are you real: writing verbatim performance with ethnographer´s tools
Nora Rinne soveltaa lasten kanssa tutkimusta tekevän taiteellisen tutkijan lähestymistapaa. Hänen performanssinsa perustuvat sanatarkkoihin lasten lausumiin: “todellisten ihmisten, todellisiin sanoihin”. Artikkelissaan hän kysyy, mikä on totuusvaatimus sanatarkassa esityksessä ja miten se toimii yhdessä taiteellisen luovuuden kanssa? Hänen mukaansa tarvitaan taiteilijan ja etnografin luovia taitoja, jotta transkriptiot ja esitetyt aineistot pysyvät elävinä ja kommunikoivina ja jotta tutkimus pysyy vastavuoroisena.

Posted on

Uusi kirjoittaminen yliopistopäivillä 26.10.18

Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos tuo esiin taidetta ja luovuuden alueita Jyväskylän yliopistossa.

Perjantain yliopistopäivillä mm. Outi Kallionpää esittelee Uusi kirjoittaminen ja nuoret projektia klo 10.30.

Suomalaisessa kirjakaupassa, Sepänkeskuksessa, klo 12 alkaen Riikka Ala-Hakula lukee lyyristä Kaupunkikaleidoskooppia ja Risto Niemi-Pynttäri lukee lyhytproosaa aiheesta Sienet ja Hämärä.

Linkki yliopistopäivien ohjelmaan.

Posted on

Kuinka kirjoittaja kuuntelee henkilöhahmoaan

”On valittava sanat, on valittava elämä”
Minna Mikkonen: Muistista ja kertomisen tiloista romaanikäsikirjoituksessa ja kirjoittamisprosessissa (2017)

 

Taiteellisen tutkimuksen piiriin kuuluvassa pro gradussaan kirjailija Minna Mikkonen tutkii romaanihenkilöiden fiktiivisen muistin syntymistä.

Henkilöhahmot käsikirjoituksessa ovat hänelle eräänlaisia tekstin syntypaikkoja, joiden ympärille kehkeytyy elämää, muistoja ja odotuksia. Hän välttää tarkoituksella puhumasta henkilöhahmon tai romaanin sisällön suunnittelusta, sen sijaan hän puhuu kirjoittamisen tilaan muodostuvasta romaanista ja henkilöhahmojen kuuntelusta. Samalla kirjailija tarjoaa omia muistojaan, ruumiillista muistia ja assosiaatioita kahden henkilöhahmon tarpeisiin.

Tutkimuksessa sovellettu tapa tarkastella henkilöhahmojen syntymistä teoksesta käsin muodostuvassa ”kirjoittamisen tilassa” perustuu Maurice Blanchot’n kirjoittamisen filosofiaan.

Mikkonen tarkastelee fragmentaarisia merkintöjään ja niitten kehkeytymistä teoksen henkilöhahmojen tarinoiksi ja muistoiksi. Hän asettaa naishahmonsa itselleen tuttuihin elämän vaiheisiin: äitiyteen, rakkauteen, lapsuusmuistoihin ja odotusaikaan. Tutkimuksessaan Mikkonen tarkastelee romaanikäsikirjoitusta sekä kirjoitusprosessia yrityksenä kuunnella sitä, millaiset henkilöhahmot teoksen rakenteeseen syntyvät.

Tämä tyyppistä kirjoittamisen tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen millä tavalla romaanien henkilöhahmot syntyvät kirjoittamisen myötä.

1.Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta ja lähtökohdat

1.2 Kaunokirjallinen osuus, Lähtölauluja. Taiteellinen idea

1.3 Tutkimukseni teoriapohjasta

1.4 Lukujen sisällöstä

2. Kertomisen ja kirjoittamisen tiloja sekä välineitä

2.1 Kirjeet ja kirjoittaminen

2.2 Valokuvat

2.3 Sisäinen puhe. Olivian keho kertomisen tilana ja kohteena

2.4 Monologista dialogiin, sisäpuolelta ulkopuolelle

3. Elämä, joka kerrotaan ja unohdetaan

3.1 Olivian ja Kertun muisti ja omaelämäkerrallinen itse

3.2 Keho muistin tilana ja karttana

3.3 Kirjoittavan minän muisti ja assosiaatiot

4. Kirjoittamisen aalto

4.1 Kirjoittajaansa pakeneva kirjoitus. Hiljaisuus ja katkokset

4.2 Yhteyteen pyytävä kirjoitus. Kirjoittamisesta ja lukemisesta

5. Lopuksi

Posted on

Subjunktiivinen tila kirjoittajaryhmässä

emiliaKarjula

Emilia Karjulan artikkeli Subjunktiivisesta tilasta on luettavissa täällä: Scriptum vol 2

Karjula käsitteli POETRIES -konferenssin esitelmässään (15,8.2014) subjunktiivisen tilan käsitettä ja sen mahdollisuuksia ja vaikutuksia kirjoittajaryhmän toiminnassa. Karjula kertoi tutkivansa asiaa väitöskirjassaan, ja näkökulmaan ja tutkimusmenetelmiin vaikuttivat selvästi hänen aiemmat folkloristiikan opintonsa. Karjulalle rituaalin käsite oli tärkeä, ja hän tulkitsi rituaaleiksi monet sellaiset asiat, joita kirjoittajat tekevät päästäkseen kirjoittamaan. Subjunktiivisella tilalla Karjula tarkoittaa tavallisen arkielämän ulkopuolista tilaa, jossa luovuus vapautuu. Subjunktiivisen tilan saavuttamisessa erilaiset rituaalit – kuten yksinkertaisimmillaan kynttilöiden sytyttäminen – on tärkeää. Jos tilassa ollaan yhdessä, kuten kirjoittajaryhmässä, on tärkeää, että osallistujat hyväksyvät tilan arkimaailmasta poikkeavat säännöt: täällä epätavalliset asiat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä. Useimpia tämä helpottaa ja vapauttaa, mutta on myös niitä, jotka eivät halua heittäytyä mihinkään tiloihin ja kokevat tämänkaltaisen työskentelyn vaivaannuttavana.

Karjulan mukaan kirjoittamisen maantiede on maailmalla nyt ajankohtainen tutkimusaihe, ja omissa tutkimuksissaan hän on havainnoinut tilan vaikutusta kirjoittamiseen. Ryhmä on kirjoittanut esimerkiksi ulkona puistossa ja dramaattisesti lavastetussa tilassa ja kertonut kokemuksistaan. Osa havaintoja ovat myös yhteiset teemat ja aiheet, jotka tarttuvat kirjoittajasta toiseen yhteisessä tilassa kirjoitettaessa. (Tuula Ojapelto)

 

 

Posted on

Liisamari Seppälä PÄIVÄKIRJAN KIRJOITTAMISESTA

Liisamari Seppälä: Päiväkirjan kirjoittaminen oman elämän ymmärtämisen ja jäsentelyn työkaluna, pro gradu 2014

Seppälä tutkii pro gradussa päiväkirjan pitämistä oman elämän käsittämisen välineenä. Tutkimuskohteena on luovan kirjoittamisen tutkimukselle ominainen omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tarkastelu ja reflektointi. Aineistona on seitsemäntoista hänen vuosina 2000 – 2003 kirjoittamaansa päiväkirjaa.

Seppälä tarkastelee tutkimuksessaan myös sitä, mikä ero on itseä varten laaditulla päiväkirjalla ja lukijoille tarkoitetulla romaanilla. Tämän myötä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitä kirjoittaa yksityisesti ja mitä julkisesti.

Päiväkirjan ja romaanin tutkimisen vertailukohteena ovat Aila Meriluodon Ruotsin vuosien päiväkirjat sekä niihin läheisesti liittyvä Peter-Peter-romaani (1972). Seppälä rinnastaa Meriluodon päiväkirjojen ja romaanin hänen omaan päiväkirjaansa ja romaaniin.  Vieraan kielen läsnäolon tarkastelu sekä Meriluodon että Seppälän omassa tekstissä syventää hyvin tutkimusta.

Pro gradu tutkimus on luettavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannassa:

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/43058