Anne Kalliomäki: ELÄMYSPALVELUIDEN TARINALLISTAMINEN

Anne Kalliomäen pro gradu  Elämyspalveluiden tarinallistaminen (2014) yhdistää dramaturgian ja matkailupalvelut, näin se liittyy uuteen ja ajankohtaiseen palvelumuotoilun alueeseen. Tutkimuksen taustalla on Kalliomäen oma tie yrittäjäksi. Se on alkanut elokuvakäsikirjoittamisen parista ja edennyt kirjoittamisen opiskeluun sekä Teatterikoneen käsikirjoittajaksi ja lopulta pioneerityöhön tarinallistajana.  Kalliomäki on ensimmäisenä Suomessa nimennyt ammatikseen ”tarinallistaja”. Tarinakone -yrityksessään hän on tarinallistanut matkailupalveluja.

Kirjoittamisen pro gradu -tutkielmassaan Kalliomäki reflektoi kokemuksiaan matkailupalveluiden tarinallistajana. Hän purkaa palvelumuotoilun metodisesti kahteen eri elementtiin – draamaan sekä elämykselliseen palveluun. Tarkoituksena on kartoittaa palvelumuotoilun tarinalliset edellytykset ja tehdä selkoa siitä, kuinka näiden lähtökohtien pohjalta suunnitellaan matkailupalveluun liittyvä tarina. Kalliomäen tutkimuksessa esimerkkeinä toimivat hänen lukuisat tarinallistamis-projektinsa eri puolilla Suomea aina Lapista eteläiseen Nuuksion kasallispuistoon saakka.  Hän on tarinallistanut Jyväskylän yliopiston historian Unon ja Wolmarin tarinassa sekä ollut tarinallistajana Jyväskylässä suositun Toivolan pihan suunnittelussa.

Tutkimuskohteensa Kalliomäki taustoittaa liittämällä tarinallistamisen ns. tarinayhteiskunnan syntyyn. Tämän myötä hän hahmottelee keskeiset käsitteet kuten palveluelämys sekä ennen kaikkea palvelumuotoilu.

Tarinan dramaturgiaa käsittelevässä luvussa Kalliomäki tarkastelee sitä, kuinka tarinan myötä syntyy odotuksia, jännitteitä, konflikteja sekä käänne. Palveluelämys voidaan hänen mukaansa luoda samalla tavalla kuin tarina. On hyvä, että Kalliomäki pitäytyy vain yleisimmässä draaman muodossa, vaikka käytännössä draamallisia rakenteita on paljon ja erilaisia. Palveluelämyksen luomisen kannalta draaman perusmalli riittää perustaksi, koska sen avulla voidaan osoittaa, kuinka palveluelämyksessä on paljon samaa kuin tarinassa yleensä.  Kalliomäki osoittaa myös käsikirjoituksen laatimisen merkityksen. Palvelutapahtumaan on hänen mukaansa syytä suunnitella draamallisten odotusten ja jännitteiden prosessi siten, että kokonaisuus muotoutuu elämyspalveluksi. Esimerkkinä Kalliomäki käyttää Voglerin sankarin matkan mallia, joka on eräs draaman kaaren sovellus. Hän itse on soveltanut sankarin matkan mallia Kuutamolla -elämystapahtumaan, jossa kuutamoöinä kuljettava luontopolku on dramatisoitu elämykseksi.

Tutkimuksen ydinluvussa tarkastellaan yksityiskohtaisesti dramaturgisen tarinallistamisen ja palvelumuotoilun suhteita. Tässä Kalliomäki tekee ansiokasta terminologista työtä kehitellessään palvelumuotoilun kannalta hyödyllisiä termejä.  Palvelun kontaktipiste rinnastuu siinä kohtaukseen, tila rinnastuu näyttämöön ja asiakaspalvelijat rooleihin. Esineiden käyttö rekvisiittana jaotellaan hyödyllisesti erilaisten tarinaan liittyvien funktioiden mukaan. Tällainen erottelu on erittäin hyödyllistä palvelujen suunnittelijoille.

Kun tarinallistetun palvelun keskeiset termit on kehitelty, Kalliomäki syventää terminologista kehittelyään siihen, kuinka yrityksestä ja paikan historiasta syntyy tarina. Keskeinen termi on tarinadentiteetti, jonka myötä palvelu sidotaan yrityksen substanssiin ja vahvuuksiin sekä paikallishistoriaan. Kalliomäen tarinallistamat palvelut hyödyntävät usein myyttisiä tarinoita. Ne eivät ole vapaasti keksittyjä myyviä tarinoita vaan paikalliseen perinteeseen ja yrityksen toimintahistoriaan liittyviä. Termien kehittely Kalliomäellä on erityisen ansiokasta, ainoastaan ero yrityksen syntytarinan ja tarinallistetun palvelun välillä jää epäselväksi, yrityksen konkreettinen historia ei aina sisälly palvelullistettuun tarinaan. Toisaalta Kalliomäki korostaa palveluyritysten eettistä perustaa nostamalla esiin yrityksen synnyn osana paikallishistoriaa ja tekemällä sen osaksi tarinallistettua palvelua.

Työnsä viimeisessä vaiheessa Kalliomäki tarkastelee sitä, kuinka palveluiden tarinallistaminen tapahtuu edellä esiteltyä mallia hyödyntäen.  Tarinan käsikirjoittamisen käytännössä keskitytään draaman kaaren ja stooripuun tarjoamaan kehikkoon, ja ansiokaan terminologian soveltaminen jää vähemmälle. Toki tämä palvelun käsikirjoittamisen käytännön tarkastelu on johdonmukaista yleiskäsitteiden tasolla, kun palveluelämystä rakennetaan Stooripuun avulla niin, että se kumpuaa yrityksen tarinaidentiteetistä.

Punk/rap pedagogia

Geoffrey Sirc on saanut arvostusta ennakkoluulottomasta tavastaan hyödyntää college-tason kirjoittamisen opetuksessaan punkia sekä gangstarappia. Samanaikaisesti hän on soveltanut myös kokeilevan runouden, löydettyjen tekstien, sekä abstraktin kuvataiteen keinoja opetukseensa. Sircin saamasta arvostuksesta kertoo se, että College Composition and Communication studies tilasi häneltä kriittisen katsauksen amerikkalaisen koulukirjoittamisen kätkettyihin arvoihin.

Sirc on kehitellyt ”punkpedagogiaa” yhteydessä mm. Jackson Pollockin action paintingiin, readymade-taiteeseen ja Duchampin sanataiteeseen yleisemmin. Näin siis kokeileva taide ja populaari katukulttuuri yhdistyvät Sircin kehittelemässä kirjoittamisen pedagogiassa. Nykyinen gangstarap on Sircille ilmiö, johon hän soveltaa omia punk-kulttuurista omaksumiaan metodeja.

Koulukirjoittaminen on sivuuttanut niinkin keskeisen nuorisokulttuurin kuin punk oli 70-luvulla. Kun punk otetaan vakavasti sen kulttuurisen merkityksen kannalta, kirjoittaminen tulee ymmärtää tekona ja eleenä jolla sellaisenaan ilmaistaan jotain.

Punk –kulttuuriin liittyvä viha koulua sekä kirjoittamista kohtaan on ennen kaikkea toimintaa ohjeita vastaan.  ”Kaiken voi kieltää” asenne on sellainen, joka voi koulussa toimia yllättävän hedelmällisesti. Se on pyrkimys, joka voi kääntyä torjuvan ja kieltävän vihan sijaan joksikin luovaksi. Useissa tapauksissa viha koulua kohtaan on merkinnyt siirtymää esimerkiksi musiikkiin. Viha koulukirjoittamista kohtaan on merkinnyt siirtymää toisin kirjoittamiseen.

Punk asetti vastakkain ohjeiden mukaisen kirjoittamisen ja oman, haltuun otetun kirjoittamisen – righting ja wrighting ovat toistensa vastakohtia. Punkissa ”itse tekemisen” periaate on tärkeämpää kuin taitavasti ja hyvin tekeminen.
Simo Niemisen referaatti kahdesta Geoffrey Sircin artikkelista on Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankissa.

Mitä abiturientit ajattelevat kirjoittamisesta

Outi Kallionpään tutkimusraportti
Raportti on osa hänen Uuden kirjoittamisen pedagogiaan liittyvää väitöshankettaan.

Tutkimusaineistona Kallionpää käytti kahdessa eteläsuomalaisessa lukiossa vuosina 2010-2011 abiturienteilla teettämiä Minä kirjoittajana –esseitä. Ohessa on raportin päätelmät. koko artikkeli on osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201311202617

Päätelmät:

Kirjoittaminen näyttäytyi abiturienteille tämän tutkimuksen valossa ajoittain hankalana ja ulkoapäin pakotettuna toimintona, mutta myös tärkeänä, erityisesti vapaa-aikana suurta mielihyvää tuottavana taitona. Eritoten kirjoittamisen mielekkyyttä lisäsivät luovuus, sosiaalisuus ja vapaa-ajan tekstimaailmat. Esitin aiemmin, että abiturienttien suhtautumista kirjoittamiseen voisi parantaa huomioimalla nämä elementit myös kouluopetuksessa. On huomattavaa, että nämä tekijät näyttivät parantavan myös negatiivisesti kirjoittamisen opiskeluun suhtautuvien poikien motivaatiota kirjoittamista kohtaan. Esitin myös, että uuden median tekstikulttuureissa yhdistyvät juuri nämä kirjoittamisen mielekkääksi tekevät seikat. Osallistumista painottavat uuden median tekstikulttuurit ovatkin jo voimakkaasti läsnä abiturienttien koulun ulkopuolisessa elämismaailmassa.

Silti tässäkin tutkimuksessa havaitun koulukulttuurin todellisuus muodostaa jyrkän kuilun lukiokirjoittamisen ja näiden uusien tekstikulttuurien välille. Lukion kirjoittamiskulttuuri elää tiukasti sidoksissa ylioppilaskirjoituksiin ja niiden määrittelemiin tekstilajeihin. Viime vuosina yleistynyt genrepedagogiikka painottaa erilaisten tekstien tunnistamista, mutta tekstien tuottaminen jää käytännössä silti muutaman tekstilajin varaan. Yhtä lailla lukiokirjoittamisen käytäntöjä määrittelevät käsin kirjoittamisen ja luokkakontekstin luomat rajoitteet sekä autoritaarinen arviointikulttuuri. Kirjoittamista lukiossa arvotetaan lähinnä oikeakielisyyden ja muodon hallinnan kautta. Näistä seikoista huolimatta luonnehtii lukion kirjoittamiskulttuuria myös teoreettinen sitoutuminen prosessikirjoittamisen periaatteisiin, vaikka sen oikeaoppinen toteuttaminen käytännössä ei aiemmin mainituista syistä johtuen ole kuitenkaan mahdollista.

Kuilun umpikurominen näyttää kuitenkin välttämättömältä, jos lukio haluaa säilyttää perustehtävänsä yleissivistystä ja jatko-opintokelpoisuutta tuottavana oppilaitoksena. Kirjoittamisen taito, sisältäen myös uuden median kirjoittamistaidot, on yleissivistyksen, jatko-opintokelpoisuuden ja työelämäosaamisen tärkein yksittäinen taito nykyajan verkostoituneessa mediayhteiskunnassa.

On kuitenkin myönnettävä, että kouluinstituutioihin syvälle juurtuneiden käytänteiden ja opetuskulttuurien muuttaminen on erittäin vaikea tehtävä. Ongelma on silti tiedostettu ja valtiovalta on asettanut viime vuosina resursseja sen ratkaisemiseksi. Opetusministeriö on nimittänyt työryhmiä uudistamaan lukio-koulutuksen sisältöjä ja ylioppilaskirjoituksia. Tässä yhteydessä on tarkoitus uudistaa myös lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmia sekä ylioppilaskirjoituksia vuoteen 2018 mennessä, jolloin kaikki ylioppilaskokeet on tarkoitus suorittaa sähköisesti. Vaarana kirjoittamisen opetuksen uudistustyön kohdalla on kuitenkin, että kehitystyö jää kosmeettiseksi pintaraapaisuksi, lähinnä tekniikan hyödyntämiseksi ja uuden median tekstien lisäämiseksi tekstianalyysien kohteeksi. Tällöin vanhat kirjoittamisen prosessia, opetuksen painotuksia ja arviointia ohjaavat mallit jäävät yhä taustalle vaikuttamaan. Muutoksen on oltava kokonaisvaltaisempi, sillä uusien tekstikulttuurien omaksuminen on paljon muutakin kuin tietokoneella kirjoittamista ja tiedon etsimistä internetistä. Uusien tekstikulttuurien mukainen kirjoitustaito, jota kutsun tässä yhteydessä uudeksi kirjoittamiseksi, muodostuu perinteisten kirjoitustaitojen lisäksi luovuustaidoista, sosiaalisista taidoista, multimodaalisen viestinnän taidoista sekä teknisen verkkoympäristön hallinta-taidoista. Uuden kirjoittamisen taito on tiukasti sidoksissa ns. uuden lukutaidon – käsitteeseen, nämä yhdessä muodostavat ns. uudet tekstitaidot käsitteen (eng. New Literacies tai New Media Literacies). Monesti uusien tekstitaitojen kohdalla painotetaan vain uusia lukutapoja, vaikka tekstin tuottaminen on niiden hallinnassa vähintäänkin yhtä oleellista.

Tämän raportin tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota lukion kirjoitta-misen opetuksen nykytilaan abiturienttien kokemusmaailmasta käsin. Raportin tulokset ovat vastanneet vallitsevia käsityksiä siitä, että lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta, koskien myös kirjoittamisen opetusta, on kehitettävä vastaamaan 2000-luvun yhteiskunnan vaatimuksia. Muutosten tekeminen vaatii kuitenkin vielä runsaasti laaja-alaista kartoitusta, huolellista suunnittelua ja opetuskäytäntöjen kehittelyä. Aiheen akateemiset tutkimukset, erityisesti uuden kirjoittamisen ja uusien tekstitaitojen alueella, saattaisivat valottaa näihin liittyviä pedagogisia reunaehtoja ja tuoda yleistä ymmärrystä siitä, kuinka perustavanlaatuisesta ja useiden oppiaineiden rajapintoja koskevasta uudistuksesta on loppujen lopuksi kyse.

Esitelmä “Mitä abiturientit ajattelevat kirjoittamisesta”  Kasvatustieteen päivillä 2013

 

Writing and Teaching POETRIES 15.8

Kirjoittamisen tutkimuksen konferenssi Jyväskylän yliopistossa 15.8.2014

Luovan kirjoittamisen konferenssin aiheena on uusi runous, runouden kirjoittamisen menetelmät ja opettaminen.

Puhujavieraana on Don Paterson, palkittu runoilija ja luovan kirjoittamisen professori St Andrewsin yliopistosta. Paterson on voittanut mm. T.S.Eliot -palkinnon vuosina 1997 ja 2003. Hänen runojaan on suomennettu englantilaisen runouden antologiassa (Kuuna päivänä. Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista, toim. Piritta Maavuori, WSOY 2003).

http://www.donpaterson.com

Pyydämme kirjoittamisen tutkimuksen konferenssin sektioihin esitelmiä (suomeksi tai englanniksi) runouden kirjoittamisen ja opettamisen tutkimuksen alueilta. Tervetulleita ovat esitelmät, joissa on:
– teoreettisen tai taiteellisen tutkimuksen näkökulma kokemukseen kielestä runoudessa
– kokemus kielestä runouden työpajoissa, mentoroinnissa tai editoimisessa

Pyydämme esitelmäehdotuksia (abstrakti noin 300 sanaa) heinäkuun 15. mennessä osoitteeseen risto.niemi-pynttari@jyu.fi

Raisa Marjamäki, konferenssisihteeri

Tutkijatohtori Risto Niemi-Pynttäri
Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto

 

Call for papers: Writing and teaching POETRIES Conference 15.7. Jyväskylä

Dead line CALL FOR PAPERS 15.7

Creative Writing Studies Conference at  the University of Jyväskylä, Finland 15.8. 2014

Colleagues and Friends,

the subject of this Creative Writing Studies Conference is new poetry, the methods of writing and teaching poetry.

The keynote speaker is Don Paterson, celebrated poet and the professor of Creative Writing at the University of St Andrews. http://www.donpaterson.com

This Creative Writing Studies Conference seeks papers in research of writing or teaching poetry. We invite papers with theoretical or artistic interest in exploring language by poetry. The methods of teaching are also a focus of the conference: we welcome papers exploring language in poetry workshops, in mentoring or in editing.

PROPOSALS for Papers welcome (Abstracts of c300 words) by July 15th 2014 at

Risto Niemi-Pynttäri

risto.niemi-pynttari@jyu.fiDepartment of Arts and Culture, University of Jyväskylä

Please circulate as you consider appropriate.

Areas of SCRIPTUM Creative Writing Studies

POETICS, Studies on composing the text; the genres of prose, lyrics and drama, the style, experimental and methodical writing, programmed poetry, writing as philosophical asking.

PROCESS OF WRITING, Studies on schemes and composing the text, skills and virtuosity of writing, creative process, different versions of the text, textual criticism, verbal choices, shadows of the story, online writing, improvisation, editing, co-operation and collaborative writing.

ARTISTIC RESEARCH, authors researching their own art, art as research.

LITERARY THEORY Studies on narratology, intertextuality, tropes and the figures of the text or metafiction. Theories related in creative writing.

RHETORIC Studies on expression and audience, reader, public spheres.

PEDAGOGY OF WRITING  Studies on teaching children and young in verbal art, writing in schools, free groups and internet forums, workshops of writing, master and novice, comments between authors.

POETRY THERAPY Studies in writing and mourning, depression, mental health, individual therapy, healing narratives and metaphors, healing groups, writing and self care, web healing.

SOCIAL MEDIA Studies on digital writing, visual rhetoric with writing, social publicity, networks between writers.

MEDIA WRITING Studies on film and multimedia and writing, manuscripts, adaptation of literature on multimedia, visual narrative, voice in narrative and poetry.

Call for Papers/autumn 23.10.2014

imageSc01

SCRIPTUM Publications of Writing Research is a refereed, European open access publisher of scholarly articles in Creative Writing Studies. The first publication is Scriptum Spring 2014, and the Call for papers for Autumn 2014 is open, and the dedline is 23.10.2014. Articles or monographs will be published in Finnish or in English.

The Publisher is Jyväskylä University Department of Arts and Culture Studies.

Main areas of the Publication:
Writing Process, Pedagogy of Composition, Poetry Therapy, Media
Writing Studies, Adaptation, Literary Theory, Rhetoric, Poetics of Writing, Authorship Studies and Artistic Research of Literature.

The editorial board of SCRIPTUM
Juhani Ihanus, Docent, University of Helsinki poetry therapy

Päivi Kosonen, Docent, University of Turku autobiographical studies

Tuomo Lahdelma, Prof.University of Jyväskylä, authorship studies, translation studies

Johanna Pentikäinen, PhD. University of Helsinki, pedagogy of creative writing, artistic research of literature

Daniel Soukup, PhD. Josef Skvorecky Literary Academy Prague,and European Association of Creative Writing Programs

Jarmo Valkola, Prof. University of Tallin, Media writing and adaptation studies

Editor-in-Chief: Risto Niemi-Pynttäri, PhD University of Jyvaskyla Poetics and social media writing

Submitted articles undergo a supportive review process and
a referee process by two mentors.

Second SCRIPTUM will be published at  the end of 2014. We welcome 400 word abstracts
or full manuscripts and proposals for reviews. The editorial board of the
publications reserves the right to evaluate and decide which articles will
be published, based on the referee statements. Once accepted for publication,
the efficient editorial board assists and supports the writers throughout
the publication process. Authors must confirm that the submitted manuscript
has not been published previously or submitted for publication elsewhere.

Deadline for abstracts or full manuscripts is 23.10.2014.
More information and instructions for authors by email:
creativewritingstudies@jyu.fi

Kirjoittamisen tutkimuksen SCRIPTUM julkaisun alueet

POETIIKKA tutkimuksen kohteina ovat mm. tekstin valmistaminen ja proosan, lyriikan ja draaman genret, tyyli, kirjoittamisen metodisuus, kirjoittaminen kysymisenä.

KIRJOITTAMISEN PROSESSI, tutkimuksen kohteina ovat mm. tekstin hahmottaminen, kirjoittamisen taito ja virtuoosimaisuus, luova prosessi, tekstin eri versiot, verbaaliset valinnat, tarinan varjot, online kirjoittaminen, improvisaatio, editointi, yhteistyö ja yhteiskirjoittaminen.

TAITEELLINEN TUTKIMUS, kirjoittamalla tutkiminen, taide itse tutkimisena.

KIRJALLISUUSTEORIA tutkimuksen kohteina ovat mm. narratologian, intertekstuaalisuuden, kielen trooppien ja figuurien, metafiktion teorioiden suhde kirjoittamiseen.

RETORIIKKA tutkimuksen kohteina ovat mm. ilmaisu ja lukija, yleisö ja julkiset alueet.

KIRJOITTAMISEN PEDAGOGIA, tutkimuksen kohteita ovat mm. lasten ja nuorten sanataideohjaus, kirjoittaminen koulussa, vapaat kirjoittajaryhmät, verkkofoorumit, kirjoittamisen työpajat, kirjailijaohjaus, kirjailijoiden keskinäinen kommentointi.

KIRJALLISUUSTERAPIA tutkimuksen kohteita ovat mm. kirjoittaminen ja surutyö, depressio, mielenterveys, yksilöterapia, hoitava narratiivisuus tai metaforisuus, hoitavat kirjoittajaryhmät, kirjoittaminen ja itsehoito, nettiauttaminen.

SOSIAALINEN MEDIA ja kirjoittaminen, tutkimuskohteita ovat mm. digitaalinen kirjoittaminen, multimediaalinen kirjoittaminen, visuaalinen retoriikka, sosiaalinen julkisuus, kirjoittajien verkostoituminen.

MEDIAKIRJOITTAMINEN tutkimuskohteita ovat mm. filmi ja multimedia, medialle kirjoittaminen, käsikirjoittaminen, kirjallisuuden adaptaatio elokuvaksi, visuaalinen kerronta, ääni ja kerronta sekä runous.

Artikkeliehdotukset 23.10.2014

imageSc01

SCRIPTUM on kirjoittamisen tutkimuksen referee-julkaisu, jossa ilmestyy
eurooppalaista creative writing –tutkimusta. Ensimmäinen julkaisu ilmestyy keväällä 2014.
Artikkeleita ja arvioita julkaistaan suomeksi tai englanniksi.

Deadline syksyn Scriptumin abstrakteille tai täysille käsikirjoituksille on 23.10. 2014

Julkaisija on Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos Jyväskylän yliopisto.

Keskeiset tutkimusalueet: Kirjoittamisen pedagogia, kirjallisuusterapia,
mediakirjoittaminen, adaptaatio, tekijyys,kirjallisuusteoria, retoriikka,
poetiikka ja taiteellinen tutkimus.

SCRIPTUM –toimituskunta:

Juhani Ihanus, Dosentti, Helsingin yliopisto, kirjallisuusterapia

Päivi Kosonen, Dosentti, Turun yliopisto, elämäkertatutkimus

Tuomo Lahdelma, Professori, Jyväskylän yliopisto, tekijyys,
kääntäminen, kirjoittamisen prosessi.

Johanna Pentikäinen, FT, Helsingin yliopisto, kirjoittamisen pedagogia,
taiteellinen tutkimus.

Daniel Soukup, FT. Josef Skvorecky Akatemia, Praha, sekä European Association
of Creative Writing Programs

Jarmo Valkola, Professori, Tallinnan yliopisto, mediakirjoittaminen ja adaptaatio.

Päätoimittaja: Risto Niemi-Pynttäri, FT, Jyväskylän yliopisto,
poetiikka, retoriikka ja sosiaalinen media.

Ensimmäinen julkaisu ilmestyy keväällä 2014. Otamme vastaan 400 sanan abstrakteja,
tai käsikirjoituksia sekä ehdotuksia alan kirja-arvioiksi. Artikkeleiden täytyy olla aiemmin
julkaisemattomia, eikä niiden julkaisusta ole sovittu muualle. Toimituskunta arvioi ja
päättää mitkä refereelausuntoihin perustuvat artikkelit julkaistaan.
Hyväksytyt artikkelit saavat toimitusapua, ja ne pääsevät kahden ohjaajan referee -prosessiin.

Deadline abstrakteille tai täysille käsikirjoituksille on 15.9. 2014

Lisätietoa ja ohjeita tekijöille saa toimituksen osoitteesta. creativewritingstudies@jyu.fi

Uuden kirjoittamisen pedagogiikka

Outi Kallionpää

Koko kirjoittamisen paradigma on mullistunut viime vuosien aikana. Pääsyy tähän on pitkälti tietoverkkojen ja teknisen kehityksen ansiota. Usein tekninen kehitys kirjoittamisen yhteydessä mielletään lähinnä välineelliseksi; se mikä ennen kirjoitettiin paperille kynällä, kirjoitetaan nyt tietokoneen näppäimistöllä. Välineellinen muutos ei ole kuitenkaan vaikuttanut juuri kirjoittamisen käsitteelliseen sisältöön, vaan lähinnä kirjoitusprosessin kehittymiseen: tekstinkäsittelyohjelmistot mahdollistavat tekstin joustavan, vaiheittaisen etenemisen ja muokkaamisen sekä auttavat kielen tarkastamisessa. Näin ollen laadukkaamman ja julkaisukelpoisemman tekstin tuottaminen on tullut mahdolliseksi yhä useammille- käsialasta tai motorisista vaikeuksista huolimatta.

Kuitenkin vasta tietoverkot ja niiden sisällöt yhdessä teknisten välineiden monipuolistumisen kanssa ovat muuttaneet kirjoittamisen koko käsitteellistä sisältöä. Kirjoittamisesta käsitteenä ei enää voida puhua samoilla reunaehdoilla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten: kirjoittaminen on peruuttamattomasti muuttunut sekä käsitteellisellä tasolla että käytännössä, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö muutosprosessi jatkaisi yhä kulkuaan. Mistäkö puhumme, kun puhumme kirjoittamisesta vuonna 2050? Sitä en uskalla edes ennustaa, mutta tämän hetkistä kehitystä on mahdollista hahmottaa useastakin eri näkökulmasta.

Tässä artikkelissa tarkastelen kirjoitusparadigman muutosta lähinnä lukio-opetuksen näkökulmasta, mihin minulla on työni puolesta suora päivittäinen kosketuspinta. Lukion kirjoituksen opetuksessa eivät enää perustaidot korostu, vaan kyse on lähinnä olemassa olevan tiedon ja taidon hyödyntämisestä ja soveltamisesta erilaisissa yhteyksissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjoittamisen taito yhä edelleen kehittyisi tai etteikö kirjoittaja voisi omaksua uusia menetelmiä ja käytäntöjä. Lukio-opetusta tarkasteltaessa huomio kiinnittyy myös kirjoitustaitojen korreloitavuuteen työelämän ja jatko-opiskelun vaatimusten suhteen. Huolestuttavana kehityksenä näkisin eritoten sen, jos lukiokirjoittaminen muuttuu muusta yhteiskunnasta erillään olevaksi saarekkeeksi, jossa sekä tekstikäsitys että tekstilajit poikkeavat ympäröivästä todellisuudesta. Huoli ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä ainakaan ylioppilaskirjoitusten tekstilajit, vastausteksti ja ylioppilasessee, eivät esiintyvät sellaisenaan lukiomaailman ulkopuolella. Lisäksi näiden tekstilajien tuottaminen ei mittaa lainkaan laajan tekstikäsityksen mukaisia käytäntöjä, joita myös lukiolainen tarvitsee päivittäin tuottaessaan tekstiä verkkoympäristöön tai tulkitessaan ympäröivää tekstimaailmaansa.

Tätä kirjoitusparadigman muutosta kuvaan termillä uusi kirjoittaminen, joka sisältää useita perinteisestä kirjoittamisesta poikkeavia aspekteja. Artikkelin tarkoituksena on myös pohtia uuden kirjoittamisen pedagogiaa ja tuoda joitakin konkreettisia pedagogisia lähestymistapoja, jotka saattaisivat olla hyödyllisiä eritoten lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen näkökulmasta. Sisällöllisesti uusi kirjoittaminen  ylittää kuitenkin helposti myös aineiden välisiä raja-aitoja, joten lähestymistavat tarjoavat mahdollisuuksia myös integroivaa oppimista ajatellen. Erityistä huomiota kiinnitän luovuuden merkitykseen osana uutta kirjoittamista ja siihen kuinka uusi kirjoittaminen  voi parhaimmillaan tarjota erilaisen, luovan väylä yleisen kirjoitustaidon kehittymiseen myös niille opiskelijoille, jotka eivät motivoidu  perinteisestä koulukirjoittamisesta.

Kirjoittamisen muuttuminen ja kouluopetus

Anne Herrington, Kevin Hodgson ja Charles Moran nimittävät teoksen” Teaching the new writing : technology, change, and assessment in the 21st-century classroom “ (2010) esipuheessa kirjoittamisen uutta paradigmaa nimellä New Writing eli uusi kirjoittaminen.Vaikka teos käsittelee kirjoittamista opetuksen näkökulmasta, ovat he pohtineet myös yleisellä tasolla niitä seikkoja, jotka ovat olleet vaikuttamassa kirjoittamisen muutokseen. Paradigman muotoutumisen kannalta he nostavat keskeisiksi seikoiksi paitsi tekniikan kehityksen myös tietoverkkojen tuoman yhteisöllisyyden. Uudessa verkkoympäristössä yhteisöllisyys näyttäytyy paitsi yhdessäkirjoittamisena myös samanhetkisenä (online) kommunikointina. [1]Vuorovaikutteisesta digitaalisesta mediasta käytetään yleisesti termiä uusmedia. Tällöin ei kuitenkaan puhuta pelkästään välineestä, vaan myös niistä vuorovaikutuksen muodoista, joita median avulla syntyyn ja vakiintuu. Tärkeimpänä uusmedian piirteenä tuomana piirteenä pidetään niin kutsutta osallisuuden kulttuuria, jossa yhteisöllisyys näkyy yhteyksinä ja jäsenyyksinä verkkoyhteisöissä, uudentyyppisinä ilmaisutapoina, yhteisöllisenä työskentelynä ja tiedon kierrättämisenä (Jenkins ym. 2006:4;Kupiainen & Sintonen 2009:22.) Näin ollen uuden paradigman omaksuminen vaatii kokonaan uudentyyppisen kulttuurin omaksumista, ei vain erilaisten mekaanisten kirjoituskäytäntöjen opettelua.

Eniten heidän mukaansa kirjoittamisen käsitettä ovat kuitenkin muuttaneet hyperlinkit, jotka ovat rikkoneet kirjoittamisen lineaarisuuden. Linkitettyä tekstiä he kuvaavat adjektiivilla rhizomatic, joka tarkoittaa ruohomaista etenemistä: ne etenevät matalalla mutta laajalla alueella yhteen organismiin kykettynä. Hyperlinkit ovat myös muuttaneet lukemisen kulttuuria: enää ei ole sama asia lukeeko tekstiä printattuna vai verkossa, jossa hyperlinkkejä on mahdollista seurata oman tahtotilansa mukaisesti. 1

Herrigton,Hodgson ja Moran mainitsevat myös mielestäni ehkä eniten kirjoittamisen muodon käsitettä laajentaneen seikan: kirjoittaminen ei enää ole vain kirjoitettua tekstiä vaan myös ääntä, kuvaa ja erilaisia symboleita. 1 Tämä laajennettu tekstikäsite sisältyy englanninkieliseen termiin composition. Sen sijaan suomenkielinen substantiivi kirjoittaminen merkitsee yhä perinteistä tekstin tuottamista, mikä saattaa hämmentää myös käännettäessä termiä new writing. Tosin uusimmat lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjat korostavat laajennettua tekstin käsitettä ( termiä käyttää esim. Leino 2006,595), jossa mikä tahansa merkitystä välittävä kokonaisuus voidaan käsittää tekstiksi [2]. Lehtonen (1999,18) määrittelee tekstin minkä tahansa symbolisen diskurssin yksiköksi, jolla on vakaa hahmo. Kirstinä taas puhuu laajan tekstikäsityksen yhteydessä multimodaalisuudesta[3], jonka alle yhä useammat nykykulttuurin tekstit jo luetaan. Kress ja van Leeuwen menevät määrittelyssään jo niin pitkälle, että he käsittävät eri mediumit kuten puheen ja kirjoituksen jo itsessään multimodaalisiksi kokonaisuuksiksi. Tällöin kirjoituksessa kiinnitetään huomiota, ei vain tekstiin itsessään, vaan tekstin asetteluun, mahdollisiin tekstin yhteydessä tuotaviin kuviin ja väreihin (1996,39;2001). Multimodaalisuus siis luonnehtii kaikkia ihmisen käyttämiä symbolisia muotoja, eli niissä käytetään samanaikaisesti useita materiaalis-semioottisia resursseja (Lehtonen 1999:6,10). Jos tekstit siis jo peruslaadultaan, ei vain nykytekniikan ansiosta, ovat aina olleet multimodaalisia, eikö myös kirjoittamisen opetuksen tulisi ottaa tämä lähtökohdakseen? Tällä hetkellä kouluopetuksessa tekstejä tarkastellaan lähinnä tästä näkökulmasta, mutta silti niitä tuotetaan yhä perinteiseen, kapea-alaiseen tekstikäsitykseen perustuen.

Ongelmallista pelkkään vanhaan ja yksiulotteiseen tekstikäsitykseen tukeutuminen on myös siksi, että se asettaa koulumaailman irralliseksi reliikkisaarekkeeksi nuorten elämismaailmasta. Monet tutkijat ovat jo kiinnittäneet huomiota kouluinstituution ja nuorten koulun ulkopuolisen tekstimaailman eroihin. Esimerkiksi Barton (1994), Cope & Kalantzis (2002) ja Blair & Sanford (2004) ovat sitä mieltä, että koulun teksti- ja kirjoituskäytänteet eivät ota riittävästi huomioon nuoria ympäröivää tekstimaailmaa ja eritoten sitä, millaisia luku- ja kirjoitustaitoja yhteiskunnassa tarvitaan. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä käytännön tekstitaitojen tarve on koko ajan yhä ilmeisempää modernissa työelämässä (Berge 2009). Suomessa aihetta on tutkinut mm. Luukka (2008).

Koulumaailman ja nuorten vapaa-ajan välinen kuilu näyttää vaikuttavan negatiivisesti myös nuorten asenteisiin kirjoittamisen opiskelua kohtaan. Pajaresin ja Valianten (2001) mukaan kirjoittamistaidot riippuvat juuri opiskelijan suhtautumistavasta. Kauppinen (2011:371-372) onkin sitä mieltä, että mikäli tekstejä laadittaisiin enemmän työelämää simuloiden, tietokoneella ja verkossa, saattaisi ainakin poikien motivaatio kasvaa huomattavasti. Toisaalta täytyy muistaa, että kirjoittamismotivaatio on monimutkainen subjektiivinen ja alati muuttuva tila, johon ei voida yleispätevästi vaikuttaa yksittäisillä seikoilla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että opiskelijoiden yleistä kirjoitustaitoa voisi olla mahdollista tehostaa hyvinkin merkittävästi, mikäli opetus lähestyisi nuorten ns. diginatiivien omia tekstimaailmoja, jotka hyvin pitkälle sijoittuvat new writing- käsitteen alle .

Uuden kirjoittamisen määritelmä

Ennen kuin on mahdollista pohtia tarkemmin new writing – taitojen limittämistä koulun kirjoituksen opetukseen, on termiä, josta käytän tästä lähtien suomenkielistä nimitystä uusi kirjoittaminen, syytä määritellä ja avata tarkemmin. Itse suosin paradigman käsitteellistämistä dikotomia-ajattelun kautta, jossa uutta kirjoittamista tarkastellaan suhteessa perinteiseen kirjoittamiseen, joka myös tulee määriteltyä tätä kautta. On syytä kuitenkin muistaa, että uusi kirjoittaminen ei lähtökohtaisesti ole mikään erillinen ja perinteisestä kirjoittamisesta irrallinen taito, vaan se on joukko epiteettejä, jotka kuvaavat kirjoittamisen tämän hetkisiä, vanhasta poikkeavia käytäntöjä. Sinänsä itse kirjoittaminen ja kirjoittamisen taito voidaan kuvata kattokäsitteenä, joka sisältyy sekä perinteiseen että uuteen kirjoittamiseen. On syytä myös muistaa, että termejä käsitellään tässä yhteydessä osana koulukontekstia, joten uusi kirjoittaminen, sellaisena kuin sen tässä esitän, ei ole yleispätevästi johdettavissa uuden kirjoittamisen määritelmäksi.