Outi Oja:
Muuttuva runoilijakäsitys ja tekijänoikeudet
Erilaiset yhteisöllisen kirjoittamisen kokeilut ovat lisääntyneet 2000-luvulla, kun yhteisöllisestä sisällön luomisesta ja julkaisemisesta on tullut helpompaa sosiaalisen median ansiosta. Sosiaalisen median innoittamina ovat syntyneet monet kirjoittamisen kollektiivisuutta korostavat yhteisölliset käytänteet. Ne haastavat nykytodellisuuden ja nykyiset tekijänoikeuslait, joiden mukaan kulttuuria tuotetaan ja vastaanotetaan ennen kaikkea yksityisomaisuutena ja joissa kirjailija tulkitaan autonomiseksi, yksilölliseksi luovaksi tekijäksi.
Yhteisölliseksi kirjoittamiseksi voimme käsittää tekstit, joilla on useampi kirjoittaja. Sellaisiksi voidaan ymmärtää myös käsitteelliset kokeilut ja kollaasimaiset teokset, jotka siteeraavat poikkeuksellisen paljon muita tekstejä tai ääritapauksissa koostuvat täysin sitaateista. Jatkuvasti yleistyneet käsitteelliset kokeilut osoittavat, kuinka isoa osaa nykytaidetta on vaikea kategorisoida olemassa olevien tekijänoikeuksien mukaan.
Miten tulisi ymmärtää runoilija Henriikka Tavin ”Voittokulku”-runo (2011), joka sisältää virkkeen jokaisesta Sofi Oksasen Puhdistuksen julkaisun jälkeen ilmestyneestä Oksasta käsittelevästä Helsingin Sanomain artikkelista sekä laskee yhteen näiden artikkelien merkkimäärän (200 206)? Kenelle kuuluvat tekijänoikeudet sellaisissa teoksissa, joissa tietokone on tehnyt suurimman osan ”luovasta” työstä, kuten Forgodot-kollektiivin julkaisemassa 3785-sivuisessa pdf-muotoisessa runolehdessä (Steven
McLaughling and Jim Carpenter [ed.]: Issue 1), jonka runot on ”kirjoittanut” Erica T. Carpenter -niminen tietokoneohjelma? Entä kenelle kuuluvat tekijänoikeudet yhteisöllisissä hankkeissa, kuten Karri Kokon kollaasimaisessa Das Leben der Anderen -teoksessa (2010), joka koostuu hänen Facebook-ystäviensä päivityksistä?
Esitelmässäni käsittelen esimerkkien kautta muuttuvaa runoilijakäsitystä ja tekijänoikeuksia. Tekijänoikeuslain on otettava tulevaisuudessa kantaa siihen, miten yhteisölliseen kirjoittamiseen ja erilaisiin tietotekniikan mahdollistamiin taiteellisiin kokeiluihin täytyy suhtautua. Voimme vaihtoehtoisesti joko nähdä uuden yhteisöllisen kirjoittamisen raivaavan tietä intellektuaaliselle yhteisomalle (commons) tai tulkita sen käytänteet intellektuaalisina varkauksina. Erilaiset yhteisöllisen kirjoittamisen kokeilut osoittavat, että 2000 luvulla käsitys tekijästä on monipuolistunut. Kaikille kirjailijoille ja lukijoille tekijyys ei tarkoita pelkästään yksilöllisyyttä, originaalisuutta tai alkuperäisyyttä, vaan myös yhdessä tekemistä ja yhteisöllisen kulttuurisen pääoman jakamista.