Millainen käsikirjoittamisen työväline kehyskertomus voi olla ?
Pekka Paussu tutkii kirjoittamisen pro gradussaan millä
tavoin hyvinkin erilaisista osista koostuva ja episodimainen materiaali voidaan koota yhtenäiseksi näyttämötekstiksi. Millä tavoin tuota rakennetta on käytetty teatteriteksteissä. Kuinka kehyskertomuksen narratologinen erittely paljastaa siihen sisältyviä mahdollisuuksia?
Mitä uutta kehyskertomuksen teorialla on annettavaa uudenlaisia tapoja käsikirjoittamiseen?
Miten esimerkiksi kirjailijan elämäntarina voisi muodostaa kehyskertomuksen, ja hänen tuotantonsa toimia sen sisäkertomuksina? Tätä Paussu takastelee lopuksi Kuolleiden henget – Edgar Alan Poen tarinoita -näyttämötekstinsä kautta. Hän tarkastelee, kuinka kehyskertomuksen avulla Poen elämään liittyvästä aineistosta, sekä hänen runojensa ja novelliensa aineistosta saadaan eheä kokonaisuus.
Pekka Paussu: Kehyskertomusrakenne draamakäsikirjoittamisen työvälineenä (2021)
JOHDANTO 1
1.1 Tutkimuskysymyksiä
1.2 Tutkielman sisältö
1.3 Tutkimuskohteena kehyskertomus
1.4 Aiheen valinta ja merkitys
1.5 Tutkimuksellisia lähtökohtia ja haasteita
1.6 Aiempaa tutkimusta
1.7 Kohdeaineistoina teatteritekstit
1.8 Nimityksiä ja käsitteitä
1.9 Teoreettiset viitekehykset ja lähdekirjallisuus
2. KEHYSKERTOMUSRAKENNE
2.1 Aiheen tarkennusta
2.2 Lajin oma historia?
2.3 Muunnelmia ja sukulaisuuksia
2.4 Mise-en-abyme ja näytelmä näytelmässä
2.5 Teatterin kehyskertomusrakenteet
3. DRAAMAKÄSIKIRJOITTAMINEN ENNEN JA NYT
3.1 Lajin uudistumista
3.2 Draaman jälkeisyyden haaste
3.3 Tekstin asema teatteriesityksessä
3.4 Jälkidraamallisuus versus klassinen dramaturgia
4. TEOREETTISTA MÄÄRITTELYÄ NARRATOLOGISESTI
4.1 Peruskäsitteistöä
4.2 Kertomuksen määritelmiä
4.3 Diegesis
4.4 Mimesis
4.5 Kronologia ja sen variaatiot
4.6 Metalepsis
4.7 Teatteritekstien narratologiaa
5. TAITEILIJABIOGRAFIA KEHYSKERTOMUKSEN MUOTONA
5.1 Elämäkertojen laajentamista
5.2 Esimerkkejä biografisista draamoista
5.3 Muotokuvien syventäminen
5.4 Biografian fakta ja fiktio
5.5 Referenssin taso
6. TAPAUSTUTKIMUS:
Kuolleiden henget – Edgar Allan Poen tarinoita -näyttämöteksti
esimerkkiaineistona biografisesta kehyskertomusrakenteesta
6.1 Taustaa
6.2 Ideointi- ja kehittelyvaiheet
6.3 Materiaalin kokoaminen
6.3.1 Biografinen materiaali
6.3.2 Kaunokirjallinen materiaali
6.3.2.1 Runous
6.3.2.2 Proosa
6.4 (Henkilö)hahmot ja teoksen maailmat
6.5 Juonen rakenne ja tyyppi
6.6 Kohtausten rakentaminen
6.7 Kohtausluettelo
6.8 Synopsis ja teoksen kokonaisuus
6.8.1 Ensimmäinen puoliaika: kohtausten 1-8 sisältö
6.8.2 Toinen puoliaika: kohtausten 9-13 sisältö
6.9 Esitys ja sen vastaanotto
7. PÄÄTÄNTÖ
7.1 Yhteenveto
7.2 Jatkotutkimusmahdollisuuksia
7.3 Kehyskertomusrakenteen soveltamismahdollisuuksia
7.4 Itsearviointia
7.5 Loppusanat