Tuuli Korpela on tutkinut historiallisen romaanin kirjoittamista pro gradussaan, otsikolla ”autenttisuuden tunnun luominen omaelämänkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin”. Korpela analysoi omaa käsikirjoitustaan, jossa hän käyttää isoäitinsä tarinaa pohjana historiallisessa fiktiossa.
Korpela soveltaa autoetnografista otetta sekä historiaan että omaan työskentelynsä tarkasteluun. Korpela luonnehtii tutkimuskysymystään: ”Käsittelen autenttisuuden tunnun luomista taustatyön, miljöön sekä henkilöhahmojen kautta. Taustatyöllä näyttää olevan suuri vaikutus autenttisuuden tunnun luomiseen etenkin miljöön kohdalla. Historiallisen miljöön saa vaikuttamaan aidolta hyödyntämällä kohtuullisesti subtekstejä eli viittauksia reaalimaailmaan tai todelliseen historiaan. Totuuskysymyksessä päädyn lopputulokseen, että jos suuret historialliset linjat ovat kunnossa, pienemmissä asioissa voi toisinaan joustaa ja antaa tarinan viedä.”
Autenttisuuden tuntua tarkastellaan historiallisen todenmukaisuuden, ympäristön uskottavuuden ja henkilöhahmojen kannalta.
SISÄLLYS
1. JOHDANTO
2. HISTORIALLINEN ROMAANI JA ELÄMÄKERRALLINEN FIKTIO
2.1 Historiallisen romaanin perinne
2.1.1 Lajin määrittelyä
2.1.2 Suhde historiankirjoitukseen
2.2.3 Erilaiset historiat
2.2 Elämäkerrallinen kirjoittaminen ja tarinallisuuden tarve
2.1.1 Suvun historia ja elämänkaarikirjoitus
2.2. 2 Arvaamaton muisti
2.2.3 Saako toisen elämään kajota?
2.3 Kun elämäkerta ja historiallinen romaanilävistävät toisensa
2.3.1 Yhtäläisyyksiä ja eroja
2.3.2Oma käsikirjoitukseni: lähtökohta ja genre
3. TUTKIMUSMENETELMÄJA AINEISTO
3.1 Autoetnografinen tapaustutkimus
3.2 Tutkimuskysymykset ja aineisto
4. ANALYYSIOSA: AUTENTTISUUDEN TUNTUA ETSIMÄSSÄ
4.1 Tärkeä taustatyö
4.1.1 Materiaalin keruu
4.1.2 Tavallisuuden illuusio.
4.2 Tavoitteena huomaamaton miljöö
4.2.1 Aistillinen ympäristö –fyysinen miljöö
4.2.2 Arvot, tavat, tunteet–henkinen miljöö
4.3 Uskottavat henkilöhahmot
4.3.2 Luoda henkilö ja ymmärtää häntä
4.3.3 Nimi kantajansa mukaan
4.3.4 Kielellä on väliä
4.4. Viimeinen kysymys totuudesta
5. PÄÄTÄNTÖ