Hanna-Miia Siisiäinen:
Haiku ja yksinkertainen ympäristön havainnointi
Esitykseni pääaiheena ovat haikun peruslähtökohdat. Vertailen haikun kirjoittamisen perusteita omaan kirjoittamiseeni erityisesti ympäristön yksinkertaisen havainnoinnin näkökulmasta, mikä on molemmissa tekstimuodoissa läsnä. Sivuan esityksessäni myös tällaiseen havainnointiin perustuvan kirjoittamisen terapeuttisia vaikutuksia. ”Sataa. Puut ovat kastuneet. Näen monia sateenvarjoja. Minun on kylmä.”
Tämänkaltainen yksinkertainen ympärillä olevien asioiden ”listaaminen” on ollut ja on edelleen olennainen osa kirjoittamistani ja kirjoittamistyylini kehittämistä. Kirjoitan usein kaikkein yksinkertaisimmista asioista – ikkunoista, seinistä ja lokeista.
Yksinkertainen havainnointi tulee esille erityisesti haiku-runoudessa, josta tiedämme, että sen tyyli on äärimmäisen yksinkertaista, pelkistettyä ja konkreettisessa pysyttelevää. Haikun kirjoittaminen on nopeaa, kontemplatiivista ja tiivistä hetkessä elämistä eli vahvaa, tietoista läsnäoloa.
Käsittelen esityksessäni sitä, kuinka tällainen asioiden ”listaaminen” on monikerroksinen prosessi. Pääpaino esityksessäni on tällaisen yksinkertaisen havainnoinnin sekä siihen liittyvän vahvan läsnäolon ilmeneminen erityisesti haikun kirjoittamisessa.
Haikun rakenteen ja kirjoittamisen lähtökohtien ymmärtämiseksi käyn esityksessäni läpi konkreettisten esimerkkien avulla kahdeksan haikun perusprinsiippiä. Vertaan niihin myös omaa kirjoittamistani, koska se edellyttää samankaltaista kontemplaation tilaa, mikä haikun kirjoittamisessakin on välttämätöntä.
Näiden haikun kirjoittamisen ja olennaisten lähtökohtien avulla voimme ymmärtää myös, miksi tällaisella kirjoittamisella on todettu olevan syvällistä terapeuttista vaikututusta kirjoittajalleen. On havaittu psykologian alueella, että erityisesti silloin kun mieli on epävakaa ja hajanainen, yksinkertainen asioiden listaaminen kirjoittamalla on hyvä tapa koostaa mieltä. Kaikki aistit ovat tällöin käytössä, ja mieli rauhoittuu koska tietoisuus ympäröivästä maailmasta ja omasta läsnäolosta lisääntyy.
Kuvaan esityksessäni näin ollen paradoksaalisen tilanteen: mielen epävakaus ja turvattomuuden tunne saa paradoksaalisesti siis rauhaa, vaikka kaikki on jatkuvasti muutoksen tilassa. Rauha ja vakaus tulevat nimenomaan tietoisen läsnäolon hetkien kautta. Kunnes sekin muuttuu, ja epävakaus palaa.
Zen-filosofiassa olennaista on kaiken jatkuvan muuttumisen ajatus sekä tietoisen läsnäolon tärkeyden korostaminen. Nämä ovat taas olennainen osa haikua. Mielestäni haikun kautta voimme ymmärtää ihmisen epävakautta ja vaikeaa osaa vaativassa ja alati muutoksessa olevassa, epävakaassa maailmankaikkeudessa.