Jasmine Poikela: Pelikäsikirjoittaminen

Videopelin käsikirjoittaminen kuuluu luovan kirjoittamisen alueeseen. Jasmine Poikelan pro gradun nimi on Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen (2019) Hän kysyy siinä,miten videopelien interaktiivisen luonteen voi ottaa huomioon narratiivisessa suunnittelussa

Samalla Poikela tuo esiin, miten moninaista narratiivinen pelisuunnittelu onkaan. Se on toimintaa osana pelisuunnittelutiimiä, se on tarinoiden ja hahmojen kehittelyä jossa pelitekniikan mahdollisuuksia koetellaan.

Tutkimuksensa taiteellisena osana ovat Jasmine Pokelan pelisuunnitteludokumentit. Niihin kuuluvat pelihahmojen suunnittelu, pelimaailman suunnittelu, pelimekaniikat sekä pelikäsikirjoitus. Tällaiset dokumentit ovat tarpeen, jotta muut suunnittelijat tietävät, mitä käsikirjoittaja on tekemässä. Niitä hän työstää vielä pelisuunnittelutiimissä.

Mitä eri väyliä on narratiivisen sisällön viestimiseen pelaajalle. kysyy Poikela. Hän käsittelee pelinarratiiveja, pelin mahdollisia tarinapolkuja, juonen käänteitä – kaikki nämä prosessit etenevät pelaajan toimesta. Toiminnan lisäksi Poikela korostaa sitä, että peliin voi kirjoittaa myös kokemuksia ja tunteita, yllätyksiä, huumoria, uteliaisuuden heräämisen sekä ratkaisun löytämisen ilon. Kokemukset, joita syntyy pelatessa, voidaan myös kirjoittaa peliin.

Maailman rakentaminen on eräs pelisuunnittelun kesksinen alue.  Kirjoittajan tekemän taustatyön merkitys on suuri, mutta varsinaiset mahdollisuudet Poikela liittää ympäristölliseen tarinankerrontaan. Ympäristö antaa pelaajalle paitsi vihjeitä, minne mennä myös kiinnostavia havaintoja ja elämyksiä. Näin ympäristöllinen tarinankerronta liittyy kiinteästi pelin tasojen suunnitteluun. Samoin ei-pelattavat hahmot tulevat osaksi pelaajan toimintaympäristöä.

Pelihahmoja Poikela tarkastelee sen mukaan, minkä verran ne ovat ennalta suunniteltuja ja kuinka paljon pelaaja itse vaikuttaa hahmoon.  Pelaaja vain valitsee hahmon, tai osallistuu sen luomiseen ja kehittelemiseen pelin myötä. Lisääntyvien vaihtoehtojen myötä suunnitteluun tulee lisää elementtejä, ja mahdollisuuksia joita tulee ottaa huomioon. Hän käsittelee myös pelaajan samaistumista pelihahmoon.

Juonenkulkuja Poikela tarkastelee samoin kuin pelihahmoja: kuinka paljon on ennalta määrättyä, valinnaista tai vapaasti syntyvää. Lineaarinen, haarautuva tai vapaa tarinarakenne hahmottavat pelin rakenteen.

Vaikka pelin käsikirjoittaminen poikkeaa paljon elokuvasta, visuaalista kerrontaa suunniteltaessa elokuvan käsikirjoitusformaatista on apua.

Narratiivinen suunnittelu seikkailupeligenren näkökulmasta ja pelikäsikirjoittaminen

Sisällys

1 Johdanto

1.1 Kirjallisuus, aineisto, tutkimustehtävät ja tutkimuskysymykset

1.2 Seikkailupeli genrenä

2 Tutkielman taustoitusta

2.1 Interaktiivisuus, merkityksellinen pelattavuus ja pelaajan agentuuri

2.2 Pelikokemus

2.3 Identifikaatio

3 Maailmanrakentaminen videopeleissä

3.1 Maailmanrakentamisen tukipilarit

3.1.1 Yhteiskuntajärjestelmä

3.1.2 Historia

3.1.3 Geografia

3.1.4 Perspektiivi

3.2 Suunnittelutyön osa-alueita

3.2.1 Taustatyö

3.2.2 Tasosuunnittelu ja ympäristöllinen tarinankerronta

3.2.3 Pelihahmot ja maailmanrakentaminen

3.2.4 Pelinarratiivin rakenteet

3.2.5 Dialogi maailmanrakentamisessa

4 Narratiivisen suunnittelun ja käsikirjoittamisen työkalut

4.1 Elokuvakäsikirjoittamisen hyödyntäminen ja kahdeksan kuvan järjestelmä

4.2 Pelikehityksen dokumentaatio

4.3 Luova työ

5 Päätäntö

LIITTEET

Hahmosuunnitteludokumentti

Pelimaailman suunnitteludokumentti

Pelimekaniikat

Pelikäsikirjoitus

Katja Jankeri: Kuka tarinaa kertoo? Uskottava kertoja matkablogissa.

Kirjoittamisen pro gradussaan Katja Jankeri tutkii ja kehittelee kertojaa matkablogissaan nimeltä Lähtöselvitetty. Kirjoittamisen kannalta on varsin vapauttavaa huomata, että kertojan ei tarvitse olla kaikessa sama kuin matkustava minä. Perhematkoista kertovassa blogissa Jankeri kertoo vain perheen yhteisistä kokemuksista.

Katja Jankeri on paljon luettu matkabloggaaja, jonka Lähtöselvitetty bogi (2016 – ) on keskittynyt perhematkailuun. Hän vaalii lastensa ja omaistensa yksityisyyttä kuvissa ja matkakertomuksissa.

Vaikka kirjoittava henkilö tekee itse matkaa, ja matkasta kerrotaan todenmukaisesti, kertojan ei tarvitse kertoa kaikkea mitä kirjoittaja on kokenut. Tai hän voi korjata väärinkäsityksiä joita kirjoittajalla oli, koska vieraasta kulttuurista kerrottaessa väärintulkinnat ovat aina varsin yleisiä.

Kertojan tarkastelu lähtee Jankerin omasta kirjoittajan kokemuksesta. Lähtöselvitetty-blogissa hän kertoo lukijakunnan odotusten mukaisesti itsestään ja omista kokemuksistaan todenmukaisesti. Tämän ns. omaelämäkerrallinen sopimuksen noudattaminen on lähtökohta kertojan uskottavuudelle ja tekstin ja lukijan suhteen toimivuudelle.

Kirjoittamisen vapauden kannalta on olennaista, että kerronnassa on liikkumatilaa. Tosipohjaisessa matkakertomuksessa kertoja ei voi olla kirjoittajan tekemä fiktio, vaan kyseessä on eräänlainen kirjoitettu versio todellisesta henkilöstä.  Samoin todellisen matkan ja siihen perustuvan tarinan välillä voi olla se pieni luova ero. Kertoja esittää lukijalle tarinaa matkasta, valitsee kaiken tapahtuneen joukosta seikkoja, jotka sopivat tarinaan. Kirjoittajalla on varsin paljon mahdollisuuksia valikoida tarinaan elementtejä matkasta.

Katja Jankeri: Kuka tarinaa kertoo? Uskottava kertoja matkablogissa

1. Johdanto

1.1 Taustaa

1.2 Teoreettinen viitekehys

1.3 Aiempi tutkimus

1.4 Tutkimuksen keskeiset käsitteet

2. Matkakirjoittaminen matkaraporteista matkablogeihin

2.1 Matkakirjoittaminen on muuttunut aikojen saatossa

2.2 Blogit ovat avanneet julkaisukanavan kaikille

2.3  Matkablogit ovat vahvistaneet henkilökohtaista näkökulmaa

2.4 Lähtöselvitetty kertoo minun matkojeni tarinoita

3. Matkakirjoittamisen poetiikkaa

4. Kertomuksen poetiikkaa matkablogeissa

4.1 Narratologia: tarina, juoni ja kerronta luovat tarinaa

4.2 Sisäistekijä ja sisäislukija keskustelevat omalla tasollaan

5. Kertoja Lähtöselvitetty-blogissa

5.1 Kertoja täytyy erottaa kirjoittajasta

5.2 Kuka on Lähtöselvitetyn kertoja?

5.3 Onko Lähtöselvitetyn kertoja luotettava?

6. Päätäntö


Flash Fiktio Eurooppakisan suomalainen edustaja on valittu !

RSK (Saila) Korhosen FalshFic -tarina, satasanainen, Pieni poika on vaikuttava kirjoitus, ja se valittiin suomalaisten tekstien voittajaksi Fash Fiktion eurooppakisassa. Englanniksi käännettynä A small boy osallistuu yleisöäänestykseen eurooppalaisesta voittajasta. Vaikka suomalaiset eivät voi äänestää suomalaista, odotamme silti jännityksellä.

Kisaan osallistuvat Flash Fiktiot ovat TÄÄLLÄ luettavissa ja äänestettävissä 30.6.asti.

RSK Korhonen: Pieni poika

Yli viisikymmentä vuotta – maailmalla, poissa kotoa. Vain kerran kävin, äidin hautajaisissa.

Ovi aukeaa nykäisemällä. Näin pienikö tämä tupa oli ja hämärä? Hiiret ovat tanssineet häitään harmaalla pölymatolla pitsiverhot huntunaan. Ei tee mieli koskea mihinkään.

Katolta valunut vesi ruskeina vanoina tapetissa, särkyneitä tiiliä lattialla ja leivinuuni irvistää kuin hampaaton suu. Kurkkua kuristaa, pöly tukkii hengityksen, on päästävä ulos, saatava raitista ilmaa.

Seison kuistin portailla, pahoin lahonneilla. Ne olisi pitänyt korjata kauan sitten. Niin asioille pitäisitehdä – korjata ajoissa, eikä yrittää sitten, kun on liian myöhäistä.

Vanha taivas tuli esiin pilven takaa. Pieni poika istui harmaan mökin portailla, peitti silmänsä ja itki.

Suullisen ja kirjallisen palautteen erot ja emootiot

 Laura Mustonen kartoittaa pro gradussaan suullisen ja kirjallisen palautteen eroja sekä niihin liittyviä emootioita kirjoittamisen yliopisto-opetuksessa. Hän tarkastelee kummankin palautemuodon hyviä ja huonoja puolia, sekä tekee ehdotuksia siitä, miten optimoida palautetilanteita. Palautetilanne on monelle kirjoittajalle herkkä paikka, sillä käsittelyssä oleva teksti koetaan usein henkilökohtaisena asiana. Suullinen palaute miellettiin yleisesti kirjallista keskustelevammaksi, mutta myös usein vähemmän jäsennellyksi. Kirjallisesta palautteesta taas koettiin, että palautteeseen oli helpompaa palata myöhemmin.   

Laura Mustonen: Suullisen ja kirjallisen palautteen erot ja emootiot – Kirjoittamisen aine- ja maisteriopiskelijoiden näkökulmia palautteeseen (2019)

1. JOHDANTO
1.1. Tavoitteeni
1.2. Tutkimuskohteen määrittelyä ja oma positioni
1.3. Tutkielman sisällöstä

2. AINEISTON, LÄHDEKIRJALLISUUDEN JA AIKAISEMMAN TUTKIMUKSEN ESITTELY 2.1. Aineisto
2.2. Lähdekirjallisuus
2.3. Aikaisempi tutkimus

3. TEORIAPOHJAA
3.1. Johdanto
3.2. Voiko luovaa kirjoittamista opettaa?
3.3. Palauteteoriaa ja palautetilanteesta yleisemmin
3.3.1. Palaute ja sen jaottelu
3.3.2. Ohjaajan ja ryhmäläisen roolit
3.3.3. Ryhmän luonne
3.4. Emootiot ja palaute

4. WORKSHOP-MUOTOINEN OPETUS
4.1. Workshop-muotoinen opetus luovan kirjoittamisen parissa
4.2. Akateemisten tekstien workshop-opetus

5. AINEISTONI KERÄÄMINEN, KÄSITTELY JA ANALYYSI
5.1. Teemahaastattelu
5.2. Teemahaastattelun suunnittelu
5.3. Missä ja miten?
.4. Aineiston käsittely ja analyysi

6. KIRJOITTAMISEN OPISEKELIJOIDEN NÄKÖKULMIA PALAUTTEESEEN
6.1. Johdanto
6.2. Suullinen ja kirjallinen palaute vastaanottajana ja antajana
6.3. Suullisen ja kirjallisen palautteen risut ja ruusut
6.4. Palautteeseen liittyvät emootiot
6.5. Vaikuttaako palautteen muoto sen sisältöön?
6.6. Autoritäärinen ja vertaispalaute
6.7. Sähköpostipalaute opettajalta
6.8. Miksi palautetta halutaan?
6.9. Tarkemmin aineopiskelijoiden tekstipajasta
6.10. Yhteenvetoa

7. MITEN TEHDÄ PALAUTETILANTEESTA MAHDOLLISIMMAN TOIMIVA?
7.1. Ohjattavien koulutus palautteenantoon
7.2. Stressin vähentäminen palautetilanteessa
8. LOPUKSI

SCRIPTUM 1.2019

Journal of Creative Writing Research :
Volume 6, Issue 1, 2019

Vasilis Papageorgiou
Writing and research : from a writer’s notebook


Päivi Kosonen,
Towards Therapeutic Reading : part II: the interactive process of reading

Paul Graves
Rhythm in Black & White : helping L2 English writers hear and speak on the page


Johanna Pentikäinen,
Työpajamalliin perustuva kirjoittamisen kouluopetus :
eksplisiittisestä opetuksesta toimijuuteen